Päiväkahvit metsässä

Miehen ja Elmon kanssa lähdettiin metsään iltapäiväkahville, pikkupakkanen ja pari päivää sitten satanut lumi tekivät ilmasta loistavan ulkoilusään. Olin jo laittamassa liukuesteet+kuomat jalkaani, kun mies sanoi, että metsässä on tosi paljon vettä. Ja niin oli, kumisaappaat liukuesteillä olivat tosiaan paras vaihtoehto, jalat pysyivät kuivina.

Elmo pysyi vähän oudommassa maastossa hyvin lähietäisyydellä. Jossain vaiheessa sitä alkoi ihan selvästi hitsaamaan kun mamma ei saanut käsineitään pysymään käsissään ja niitä piti toistuvasti käydä hakemassa, jäi sitten vierelle vahtimaan käsineitä tuijottaen, että koska ne tippuvat. Kahvipaikalla Elmo leikki itsekseen kahvittelumme ajan antaen sammalmättäille kyytiä ja sen jälkeen otettiin vähän esineruudun alkeita. Mies vei esineen sitä näyttäen. Ekalla käyntikerralla Elmo merkkasi esineen, mutta ei tuonut, oivallus puuttui. Tuli kuitenkin nätisti luokse ja uudella lähetyksellä esine tuli käteen asti ilman epäröintiä. Vielä muutama näyttäen viety esine ja sitten ruudun tallaukseen.

Miehellähän on talvella metsässä kulkiessa lähes aina haulikko mukana. Kun tilanne näytti sopivalta ja Elmo rauhalliselta, niin pyysin miestä ampumaan, jotta nähtäisiin miten Elmo reagoi. Ei mitään, ei edes korvien värähdystä - jotain sen kaltaista olin odottanutkin, mutta tuo täydellinen reagoimattomuus oli kyllä yllätys. Takaisinpäin tullessa päätin ottaa kulkureitiksi Elmon valitseman reitin, oli huomattavasti helpompi kulkea kuin miehen jäljissä. Paluumatkalla metsätiellä tehtiin muutaman sivulletulot ja paikalla makuu. Taitava koiruli =)

Tästä se uusi treenikausi lähtee.

Vuosi pulkassa

Viimeiset viikot on menty treenamisen osalta miinussaldolla. Luova tauko fiksusti sanottuna, totta puhuen omasta flunssasta johtuva tauko. Pikkulikka on huolehtinut Elmon huvittamisesta / kouluttamisesta hyvällä menestyksellä. Jätkä tottelee ja on täysillä mukana. Muu toiminta on jäänyt pellolla juoksemiseen (koiran) ja metsäautotiellä kuljeskeluun. Kinttujen pluttaamiseen alkaa mitta olla jo melkoisen täysi - matoistakaan ei ennen joulua erottanut enää pohjaväriä.

Kulunut vuosi on treenaamisessa tiivistetysti sanottuna keskitytty ennen kaikkea kärsivällisyyteen ja häiriöiden sietämiseen, jäljen alkeita on tehty pääasiassa pellolla, kun ne ovat tuossa niin kätevästi käytettävissä. Ja edistyttykin on kärsivällisyydessä ja häiriöiden sietämisessä - ikäkin toki tekee tehtävänsä. Monesti olen ajatellut, että on päästy niin pitkälle, että jos tavoitteena olisi 'siistin' kotikoiran koulutus, niin hyvässä mallissa olisi. Mutta, mutta.... kun mieli tekee kokeilla enemmänkin ja kun Elmo nyt on niin-fiksu-ja-taitava, niin tulevan vuoden suunnitelmissa on ainakin BH:n läpäisy ......

Hakuun herääminen

Päivittäisessä ohjelmassa on olleet pääasiassa peltolenkit. Muutama metsälenkkikin on tehty, kunnes sään haltija muutti tien niin liukkaaksi ettei sinne vapaaehtoisesti mene taittamaan omaa jalkaansa saati satuttamaan koiraa. Lenkeillä on perinteiseen tapaan tehty tottista vaihtelevalla kokoonpanolla. Kovasti jätkällä on virtaa tekemisessään. Paikallamakuun häiriöitä on lisätty lähinnä sisällä, en millään ilkeä makuuttaa koiraa märässä ja kylmässä maassa.

Trimmissä käytiin kasvattajalla Espoossa. Elmosta tuli taas hoikkapoika, aluksi pidettiin tuuliloimea ja  on nyt käytetty toppista tiiviisti ja autossa pidempään ollessa olen laittanut fleeceloimen toppiksen alle. Aiempaa viluisemmalta on jätkä vaikuttanut. Mutta tuulikin on nyt ollut tosi kalskaa.

Elmon kanssa käytiin koirahierojalla. Jätkä käyttäytyi ihan yllättävänkin nätisti. Ei nostanut jalkaa eikä särkenyt mitään. Jopa rauhoittui ja rentoutui käsittelyssä. Parin päivän päästä huomattiin, että kas, koira on alkanut venyttelemään myös takapäätään, nukkumisasentoihin on tullut lisää kippurassa nukkuminen ja mikä parasta jostain syystä Elmo ei jännity enää niin paljon koskettamisesta kuin aiemmin. Välillä oikein hihityttää kun miettii tuota sen koskettamisen sietokynnystä. Voisi ajatella että sitä on pieksetty ja siksi väistää kättä, mutta kun ei. Se vaan on ollut pienestä pitäen sellainen. Suunnittelinkin jo tuosta hierontakokemuksesta positiivisesti yllättyneenä viedä Elmon uudelleen vuoden vaihteen jälkeen, jos saataisiin lisää rentoutta ja rauhoittumista koskettamiseen. Ai juu ja ainoastaan oikealla puolella (vasempaan meni tikku) oli lihaskireyttä. Kovasti hieroja kehui Elmon lihastyyppiä pehmeäksi ja notkeaksi, voisi kai sanoa myös elastiseksi - osin siitä johtuen sen väsymisestä palautuminenkin on niin nopeaa. Kun lihakset eivät mene juntturaan, niin se on heti valmis uuteen puuhaan.

Pellolla Elmo on kunnostautunut naapurin rankakasojen levittämisellä. Harmillisinta siinä on ranka suussa juokseminen suoraa jalkoihin. Ei ole mikään ihme, että hierojakin kehui Elmon niskalihaksia - rankatreeniä se on tehnyt pienestä pitäen. Laitanpa tähän tuolla fb:n Riiseni-ryhmässä tekemänäi avautumisen: "Minulla on ongelma. Riiseniongelma. Miten selitetään nuorukaiselle, että pellon laitamilla olevat rankakasat ovat naapurin isännän ja niitä EI saa levittää pitkin peltoa. "Tuo" tarkoittaa ainoastaan sitä heitettyä lelua ei sen lisäksi uutta rankaa eikä ainakaan kahta. "Ai s****na" tarkoittaa, että polvitaipeeseen vauhdilla osunut 1,5 m ranka sattuu ja niin ei pitäisi tehdä. "EI et voi" tarkoittaa, että rangasta ei voi ottaa päästä kiinni ja alkaa pyörittämään parin päässä mammasta ja jos mamma perääntyy, et voi tulla perässä rankaa ilmassa heilutellen."

Lauantaina olin yhdistyksen järjestämässä hakukoulutuksessa kuunteluoppilaana, teoriaa ja käytäntöä. Mielenkiintoista ja koukuttavaa. Ilmoittauduin jo hakuryhmän jonoon :)

Nyt odotellaan lumen satamista ja pakkasasteita :)

Hyperventilointia

Keihästyksestä on toivuttu, jatkoa antibioottikuuriin tarvittiin 5 pv eli yhteensä 15 pv:n kuuri. Haavaa Elmo antoi puhdistaa tosi hyvin. Joka kerta jouduttiin toteamaan, että on se vaan aikamoinen tyyppi. Hengityksestä ja lihasjännityksestä pystyi päättelemään, ettei haavan puhdistustoimet ihan tuntumattomia olleet, mutta ei ensimmäistäkään irvistystä tai silmien muljauttelua. Taas kerran mielessä kiittelin Elmon kasvattajaa käsittelyyn totuttamisesta pikkupentuna.

Ensimmäinen vapaa lenkki tehtiin pellolle sen jälkeen kun Elmo oli ollut 2 pv ilman kipulääkkeitä. Vähän varovaista liikkuminen vielä oli ja kotiinpäin mennessä liikkeet eivät olleet ravissa ihan puhtaita. Tottistakin siinä vähän muisteltiin, aivan liikaa vauhtia aivan kaikessa =) ... mutta muistissa oli ja kontakti oli loistava.

Toisella vapaana olo lenkillä pellolla jo juoksukin maittoi. En muistanutkaan, että olisin aiemmin seurannut koiraa liikkeiden puhtaus ajatuksella. Nyt tuli seurattua, laukanvaihdot kumpaankin suuntaan onnistuivat vauhdissa ja ravistakin oli se pieni epäpuhtaus poissa. Kun liikkeet näyttivät puhtailta, leikittiin lopuksi patukalla.

Suurin osa lenkeistä on yhä tehty remmilenkkeinä, mutta vapaana oloa on päivä päivältä lisätty. Eilen mies kävi tallomassa pellolle jäljen, vajaa 100 metriä ja puoli tuntia. Voi miten hienosti Elmo oli heti juonessa mukana kun käännyttiin pellolle - ei ole siitä kohdin aiemmin pellolle menty. Ei pienintäkään häseltämistä tai riekkumista. Tosi nätisti rauhoitti itse itsensä ja kävi maahan odottamaan. Kun pyysin istumaan oli ilme vertaansa vailla, tosi skarppi ja tarkkaavainen, mutta RAUHALLINEN. Luvan jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä mitä ollaan tekemässä. Olin ihan varma, että Elmo tuupertuu ennen kuin ollaan lopussa, niin innolla se nuuskutti menemään. Makupalat jäivät peltoon, kuitenkin merkkasi jokaisen pysähtymällä, mutta ei malttanut napata niitä suuhunsa. Kun jälki loppui niin loppui sen ajokin kuin seinään: "se oli sit siinä, olin muuten aika reipas jätkä" Elmo ilmeili. Käytiin vielä vähän leikkimässä kauempana pellolla ja opettelemassa makupalojen syömistä rasiasta niin ettei mene kaikki kerralla. Kotiin päästyä jätkä oli todella väsynyt. Nukkui vajaan tunnin omalla pedillään niin, että piti välillä käydä tarkistamassa onko hengissä. Siinä se sitten olikin se väsymys! Sen jälkeen on virtaa ollut entiseen tapaan.

Keihästettyä koiraa

Tiistaina metsälenkillä Elmo hyppäsi metsän puoleiselta ojanpenkalta tien puoleiselle penkalle. Tien penkkojen risut on pari viikkoa sitten ajettu jollain leikkurilla enkä ole tajunnut, että niihin on jäänyt paikoitellen tuollaisia tikkukeihäitä. Urahti hypättyään ja heti tutkin jalat ja rinnan mitään löytämättä. Kotona onneksi (!!!) pesin vatsan alustan ja jalat tosi hyvin, kuten aina metsälenkin jälkeen, kun tuppaa noissa kuraojissa rypemään. Illalla  mentiin Trainer's Choicen treeneihin kun autoon mennessä ei millään tavoin näyttänyt kipeältä. Treeneissä oli sitten jo kipeä, ontui ja varoi vasenta jalkaa, jätin sitten hommat siihen. Kotiin päästyä tutkin uudelleen koiran, mutta en edelleenkään löytänyt mitään.Yön kuuntelin itseäni ruoskien sen tuskaista läähätystä, ei mitään koiralle soveltuvaa kipulääkettä kotona. Aamulla lavan vierus oli löllöturvoksissa, aristi sitä selvästi ja ontui pahasti. Tutkittiin sitten yhdessä miehen kanssa taskulampulla, väänneltiin jalkoja ja kurkittiin mahan alle. Syvältä vasemmasta kainalosta löytyi reikä ihopoimujen välistä. Puhelu eläinlääkärille välittömästi kun vastaanotto aukesi, saatiin aika puolille päivin.

Ensin ell tutki vamman ulkoisesti - hienosti Elmo antoi vieraan ihmisen käsitellä sitä. Sen jälkeen Elmo rauhoitettiin, koska muuten haavaa ei olisi päässyt kunnolla puhdistamaan, oli niin kinkkisessä paikassa. Haava on 15 cm syvä, vajaan 1 cm leveä reikäonkalo syvältä kainalosta kohti lapaa. Tikun pätkää tai muita vierasesineitä karvoja lukuun ottamatta ei reijästä löytynyt runsaasta huuhtelusta huolimatta, siisti reikä vain. Saatiin antibioottia, kipulääkettä ja Terrapolya. Ohjeeksi väh. 2xpv suihkuttelu ja haavan putsaus. Jos onnistuu niin ruiskulla Betadine-vettä onkaloon. Ja paljon remmilenkkejä, että erite saadaan valumaan luonnollisesti ulos. Kuuria pitää jatkaa 5 pv sen jälkeen kun eritteen vuoto on lakannut.

Olihan eläinlääkärille meno melkoisen pelottavaa, ei yhtään tiennyt mitä haavasta oikeasti löytyisi ja Elmo kuitenkin oli todella kipeä ja ontui pahasti. Onneksemme tikku oli kuitenkin ilmeisesti mennyt lihaskalvojen välistä, ettei mitään sen vakavampia vaurioita ole päässyt syntymään, mutta aikahan sen lopulta näyttää. Piti sitten kotimatkalla tirauttaa kyyneleitä jännityksen purkautuessa. Eikä asiaa vieläkään pysty ilman tunteita ajattelemaan. 

Elmo on reipas potilas, antaa tehdä hoitotoimenpiteet vastustelematta. Juuri hetki sitten putsasin haavan kunnolla: suihkutettiin 10 min., huuhdottiin ruiskulla onkaloa Betadine-vedellä ja päälle reilusti Terrapolya. Jätkä makasi kyljellään suihkuttelujen jälkeen tosi nätisti, mies tosin tarvittiin pitämään jalkaa ylhäällä, mutta ei mitään rimpulointia tai kiemurtelua. Vähänkö olen ylpeä upeasti käyttäytyvästä koirasta.

Elmon kohdalla lienee totta toteamus, että jos se on rauhallinen (Jaana treeneissä) tai se kerjää hellyyden osoituksia, niin se on kipeä - ja kovasti. Aamulla se oli jo ennallaan eikä tietoakaan mistään vaivoista, mutta kun kipulääkkeen vaikutus alkoi vähetä, se tuli siliteltäväksi ja alkoi olemaan muutenkin tuskainen. 

Nyt vain pitää keksiä päiville paljon aivotyötä, kun remmilenkeillä ei pääse energiaa yhtään purkamaan. Elmolle 10 pv on todella pitkä aika olla kohtuu rauhallisesti. Onneksi saatiin kuitenkin Perustaidot kurssilta Jaanalta paljon ideoita, mitä voidaan tehdä =) 

On meillä vaan hieno ja upea koira, kotioloissa ja jopa nyt vaadittavat hoidot onnistuvat sen kanssa ilman yhtäkään irvistystä tai muljauttelevaa katsetta. On se vaan rakas ♥

Kontaktiongelma

Reissun päätteeksi selkäni ryhtyi lakkoon ja Elmon kanssa treenaamiset ovat olleet tauolla. Elmo on toiminut hyvänä hoitajana. Aina kun olen lepuuttanut selkää jalat ylhäällä, niin se on tullut ja laittanut kuononsa vatsani päälle. Kun sitten kävin ensimmäisen kerran osteopaatilla ja kotiin päästyä istuin sohvalle, Elmo pysähtyi eteeni istumaan ja katselemaan. Se katseli aikansa päätään kallistellen ja tuli sitten nuuhkaisemaan minua lonkista ja alavatsasta. Sen jälkeen se sai aivan käsittämättömät ilohepulit. Hyppi etu- ja takajaloilla vuorotellen ja viskoi takajalkojaan taaksepäin, ihan kuin hevoset ilopukit. Sen jälkeen se ei ole kuonoaan vatsani päälle tuonut vaikka olen selkääni lepuuttanutkin.

Paikalleen rauhoittumista ja omalle pedille menemistä (ja olemista) harjoitellaan edelleen, samoin esineiden tuomista. Kumpikin sujuu toisinaan hyvin ja toisinaan vähemmän hyvin. Erityisesti esineen tuomisessa tulee hyvin herkästi ylimääräistä haukahtelua vaadittaessa käteen asti tuomista. Mutta periksi ei anneta. =)

Mies on hoidellut Elmon ulkoilut ja juoksuttanut sitä pellolla. Kun nyt sitten vihdoinkin parin viikon vaikeroinnin jälkeen pääsin jaloilleni ja Elmon kanssa lenkille, on keskitytty vain kontaktiin. Jokaisesta vilkaisusta kehu ja palkka. Pikkuhiljaa etäisyydet ovat kutistuneet pariin metriin ja Elmo on hyvin pysytellyt lähettyvillä vapaa-vihjeestä ja käsimerkistä huolimatta. Sauvakävely tuli mukaan selkäjumppaan ja se aiheutti eilisellä lenkillä ongelmia. Menomatka meni ihan luonnikkaasti, Elmo juoksi vapaa-vihjeen saatuaan metsään tarkistamaan postit ja palasi takaisin ja uudelleen ja uudelleen. Takaisin tullessa Elmo päätti ottaa niin tiiviin kontaktin, etten sopinut sauvoja välissä heiluttelemaan. Tuntui toisaalta äärettömän turhauttavalta häätää koiraa pois vierestä, koska se kulkee hyvässä "seuraamisessa" vaikkakaan en ole sitä seuraamaan pyytänyt. Kun en sitten keksinyt mitään järkevää ratkaisua, otin sauvat kainaloon ja aloin hölkkäämään rauhallisesti. Selkä ei tykännyt huonoa ja Elmokin vain siirtyi raviin :)

Tämän aamuisella lenkillä liian tiivis kontakti oli jo jonkun asteinen ongelma. Elmo oli kaiken aikaa metrin-parin päässä ja pyörähti tuon tuostakin eteen tapittamaan. Jälleen sama ongelma kuin eilen, en alkanut hätistelemään vaan palkkasin. Tuohan oli ollut tavoitteena. Takaisin tullessa se jälleen otti seuraamispaikan ja niin tultiin nätisti kotia kohti, loppumatka löysällä remmillä kaulapannassa.

Nyt mietin aktiivisesti mitä tehdä tuon liian aktiivisen kontaktin kanssa vai tehdäkö mitään. Vapaa-vihjeellä se lähtee vähän etäämmälle välillä ja välillä ei sitten taas ota kuin muutaman irtaantumisaskeleen.  Mistähän sen viisauden tähänkin löytäisi?

Reissukoiran häiriöiden sietoa ja rauhoittumista

Perustaitokurssilla harjoiteltiin kolmannella kerralla sitä paljon puhuttua ja Elmolle niin vaikeaa rauhoittumista. Hienosti Elmo on alkanut sisäistämään sen, että ihan koko ajan ei tarvitse olla tekemässä jotain. Tehtiin alustalla makuuta ja sinne menoja ja häiriöiden sietoa.

Niksun-naksun-harjoituksia jatkettiin lomaviikolla Sotkamossa, aikaa kun oli. Ulkoilut olivat pääasiassa remmilenkkejä keskellä asutusta kun majailtiin, mutta tulipa siinä oikein kunnon treeniä remmikäyttäytymiseen. Lomaviikolla oli muutama muukin koira ;o) - kylpylän pihassa käytiin katselemassa ihmisiä. EVVK oli Elmon mielipide riippumatta siitä millä kulkuvälineellä tulija tuli tai oliko uintitarvikkeet muovikassissa vai repussa. Saatiin oikein hyviä harjoituksia erilaisista asioista ja häiriöistä. Tottista treenailtiin asfaltilla, hiekalla ja nurmikolla. En tiedä miksi nurmikolla tehdessä mukana on haukkuminen..... taas yksi asia ratkaistavaksi.

Sisällä treenailtiin myös keppien ilmaisua. Ilmeisesti tuo paikalle rauhoittuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että maahanmeno on entistä helpompaa ja yllättäen tarjosi ihan itse kepillä maahan menoa. Ja siitähän tuli sitten huikeat palkat. Keppien ilmaisutreeni otettiin mummolakäynnilläkin pihamaalla. 6 keppiä ilmaisi oikein näppärästi maahanmenolla - mitä nyt välillä vähän häsläämistä. Kierroksia hieman liikaa, mutta hyvin rauhoittui kepeille.

Kohteen koskettamisessa otin mukaan kaksi kohdetta. Enää ei ole mitään merkitystä sillä minkä ottaa kohteeksi, kaikki käy, pelaaminen on niin kivaa :) ..... Kahden kohteen koskettamisessa täytyy jatkossa panostaa siihen, ettei se oikea ole aina oikealla. Kummasti sitä juuttuu itse tekemisissään tiettyihin kaavoihin, jotka koira sitten välittömästi ottaa asiaan kuuluvasti jutuksi.

Tehtiinhän me vähän temppujakin, opetin mm. Elmolle renkaaksi laitettujen käsien välistä hyppäämistä. Hyvin keksi jutun idean, ainoa vaan, että poskeni ja koiran kova pää eivät sovi yhteen. Kaunis mustelma poskipäässä.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Elmolle on tullut pinnaan hieman lisää pituutta, kaikessa. Hienosti kotonakin sietää Ruusa-kissan sisälle/ulospäästämisen paikallaan odottaen. Ruusa on fiksu katti, ei sinkoile minnekään, tepsuttaa vaan ylpeästi koiran nenän edestä ohi. Toisin kuin Tessa, jonka mielestä on erittäin lystikästä härnätä koiraa.

Elmo on ottanut äänialaansa mukaan matalan örinän - olen on ollut selkävaivaisena paljon pitkällään tällä viikolla. Elmo tulee ja laittaa kuononsa päälleni ja örisee myötätuntoisena, koiran kuono kasvojen edessä ei kyllä välttämättä ole se kaikkein ihanin asia, mutta myötätunnon määrä on otettu vastaan. Örinä on tuonut mukanaan myös matalan vahtimismurinan. Sotkamossa tuota kuultiin aina kun joku kulki ikkunasta näkyvällä alueella. Murinan loppumiseen riitti "kiitos, riittää!". Paitsi yhtenä yönä kun joku palasi karaoke-illasta mökkimme pihan läpi, kesti reilun puoli tuntia, ennen kuin Elmo rauhoittui uudelleen nukkumaan - yritti murisemalla karkoittaa tollon tallustelijan.

Reipas reissukoira Elmosta on kehkeytynyt, autossa ei tarvitse enää mekkaloida edes parkkipaikoilla. Välillä taukojen jälkeen piti oikein tarkistaa onko koira kyydissä, kun se ei viitsinyt takapoksissa nousta ylös kun tultiin takaisin autoon :)

Kyllä se kotona osasi, vol.1

Oli sitten vähän "kyllä se kotona osasi" -reenit. Elmo pysyi hyvin lähellä remmi löysällä, kosketuskeppikin toimi sekä lähellä että kauempana, ei ollut liian kiihtynyt toimintaan ja jaksoi hyvin keskittyä. Haki hienosti kontaktia liikkuessa koko ajan mukana kulkien, ilman että olisi ollut käskynalla ja haki palkan vasemmalta puolelta, kuten on nyt tehty kotonakin. Tuli siinä ohimennen harjoiteltua täyskäännöstäkin ja siihen löydettiin luonteva liikerata, jota on yritetty hakea tottis-reeneissä. Oma-aloitteinen rauhoittuminenkin saatiin aikaiseksi kun kävin nojailemaan hyppyesteeseen, seisoskelu ei ollut riittävän ei-mitään-tekemistä. Ihmisen kiertäminen sujui kumpaankin suuntaan oikein hyvin, taidettiin mennä ihan parin metrin etäisyydeltä, ilman mitään reaktiota. Joten tosi paljon on saatu aikaiseksikin, kun kontrolli koko ajan säilyi toko-koirien lähdön aiheuttamaa "tahtoo-tahtoo" pysähdystä lukuun ottamatta ja toisen koiran treenaaminen lähellä oli taas hieman vaikeampaa kestää. Kuppi ei kuitenkaan kaatunut, vähän läikkyi yli. Väliaikakierroksia oli kuitenkin hieman liikaa - ja se kuului ihan kiitettävästi. Jos nyt noista kierroksista pitäisi jotain positiivista hakea, niin onhan se haukkunut enemmänkin, ja paljon, tosi paljon. Elmon haukkuminen potutti taas kerran ja ankarasti.

Seli-seli: Kentällä ei ole käyty varmaan kolmeen neljään viikkoon niin, että siellä olisi muita saman aikaisesti ja se näkyi erittäin selvästi, varmaan merkittävin tekijä tuossa haukkumisessa. Päivän pitkä lenkki jäi kiireen takia tekemättä ja virtaa oli kuin pienessä pitäjässä. Omat odotukset olivat liian korkealla, kun kotosalla on kuitenkin mennyt niin hyvin ja häiriöitä on ollut sopivasti. 

Jatkossa täytyy vaan tehdä vieläKIN tarkempi käsikirjoitus ja pysyä siinä ja ennen kaikkea miettiä "mitä-sitten-jos"-tilanteisiin reagoimista paremmin. Edelleen oli ilmassa omaa sähläystä ja mm. lelu jäi autoon. Hemmetti kuun oon hösäle. Omat odotukset ovat välillä ylimitoitetut ja niistä tulee turhaa kiukkua. Koko illan hoin itselleni "älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti - älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti..." kummasti se riittävän monta kertaa toistettuna alkaa tehoamaan tai ainakin helpottamaan. Aiemminkin meillä on ollut vilkkaita koiria, mutta ne ovat osanneet rauhoittua ihan itse ilman opettamista. Koirat ovat erilaisia ja Elmo nyt tuntuu olevan koira, jolle pitää opettaa rauhoittuminen myös kodin ulkopuolella, jotenkin sitä on ollut todella vaikea hahmottaa. Ja nyt senkin tietää, että vaikka koira osaisi pentuna rauhoittua kodin ulkopuolella ja käyttäytyä hillitysti, se ei tarkoita mitään jatkoa ajatellen. Elmollahan tuo ominaisuus tuli esille sen jälkeen kun se tajusi, että maailmassa tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa sen pään ulkopuolella eikä vaan sen pään sisällä.

Ihan hyvä treeni se oli, paljon on edistytty ja päästy asioissa eteenpäin :)

Operaatio koiran väsytys

Kyllä sitä alkaa yhä enemmän vakuuttumaan siitä, että noiden perustaitojen hallinnalla pärjää oikein hyvin koiran kuin koiran kanssa. Liikkeet ohjaajasta poispäin, ohjaajaan päin ja paikalla olo. Siinähän ne perusasiat. Ja niitä on tietenkin harjoiteltu päivittäin :)

Kurssikerralla tuli taas kantapään kautta opittua, että kannattaa miettiä etukäteen asiat ja sitten toteuttaa ne myös. Samoin tuli konkreettisesti todettua kuinka monta muuttujaa voi yhteen koulutushetkeen oikeasti sisältyä ja mikä on niiden vaikutus. Ei ole ihme, että "kotona se kyllä osasi" on usein kuultu lause.

Lähelläpysymisharjoituksiin on nyt erityisesti panostettu, kaikesta mammaan suuntautuneesta huomiosta saa palkan. On yleistettykin. Käytiin tuntiratsastustallilla ihmettelemässä maneesin pohjaa ajavaa traktoria sen takana olevine härpäkkeineen. Kun traktori meni maneesiin, ei mitään vilkaisua kummallisempaa. Mentiin maneesin ovien väliin ja traktori oli näkymättömissä. Pörisevä ääni kun alkoi lähestymään Elmo laittoi korvat aiemmin näkemättömään asentoon, mutta kontakti oli mukana koko ajan. Korvien asennosta oli pääteltävissä pienoista huolta äänen lähteestä, mutta kun traktori tuli näkyviin niin huoli oli sitten siinä. Aha! Käytiin vielä maneesin puolella katsomassa paikkaa traktorin mennessä kauemmaksi. Sen jälkeen poikettiin vielä tallissa. Hevosille ei kannattanut huomiota jakaa kun oli ihmisiäkin paikalla. Rauhoittumiseen joututtiin tekemään hieman töitä, mutta viimein sekin onnistui. Ja jälleen kontakti pysyi kaiken aikaa. :)

Sunnuntaina tein aamusta kolme peltojälkeä märille pelloille. Tai aluksi niitä jälkiä oli kaksi, mutta oli pakko tehdä kolmas kun ne kaksi menivät ihan kyntämiseksi. Kun vaan muistaisi että muutaman päivän tauko vaatii löysät-pois-ruudun ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. Vähintäin yhtä tärkeää olisi, että tekijä muistaisi mistä aloitti jäljen tekemisen. Muuten jäljet menivät ihan kohtuu hyvin, kaikkien loppuun otin loivan kaarroksen ja sen Elmo meni kuin olisi aina mennyt. Viimeinen korjausjälki oli sitten sitä varmaa ja tarkkaa työskentelyä, jäljen lopussakaan en pystynyt huijaamaan loppuun ilmestyneellä palkalla - Elmo meni vain kuonon verran jäljen loppumisen yli.

Illalla Elmo oli mukana teinin ratsastusta seuraamassa. Pitihän siinä kaverusten tietenkin nenätysten nuuskutella hepan kanssa, joka sitten seuraavalla ohituksella moikkasi höristen hyväntahtoisesti häntää heiluttavalle Elmolle. Elmo osoitti ainoastaan kiinnostusta kaveriin mennessään nuuskuttelemaan, ei pelon häivääkään ilmassa. Muu aika sitten vaan oltiin kentän laidan penkillä ja katseltiin, mitä nyt välillä käytiin nostelemassa puomeja. Puomien nosteleminen oli Elmolle tosi tarkkaa työtä. Ensin piti mennä esteelle rauhallisesti edeten kun teini ratsasti kentän toisella laidalla. Elmon piti istua tolpan viereen odottamaan kun nostin puomia. Ja sitten siirtyminen toisen tolpan viereen, Elmo istumaan ja jälleen puomin nosto. Lopuksi rauhallinen siirtyminen takaisin penkille. Kolmannella toistolla Elmo istui itse tolppien viereen ilman pyyntöä. Pikkasen tärkeänä jätkä hoiteli virkaansa ♥

Tämän aamua Elmo on rötköttänyt sohvalla umpisessa unessa, edes banaanin kuoren avaaminen ei saanut sitä nostamaan päätä. Todella syvässä unessa siis. Kävin ottamassa muutaman valokuvankin selällään makaavasta lötköstä, ei edelleenkään reagointia. Olla tekemättä mitään paikassa, jossa voisi tehdä vaikka mitä oli siis todella rankkaa. Piti hetki sitten ihan katsoa tarkemmin, että hengittääkö jätkä vielä :)

Edit 27.9.: 

Tajusin juuri äsken pp-lenkillä Elmon kanssa, että se rauhoittui sunnuntaina kentän laidalla lähes omatoimisesti ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se tajusi keväällä, että maailma ei olekaan sen pään sisällä vaan pyörii sen ulkopuolella. Tehty työ siis alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta puolen vuoden jälkeen: koira osaa rauhoittua ihan itse. :o]

 

Hajatelmia koulutuspelin pelaamisesta

Pääsin Trainer's Choicen "Perustaidot koirallesi" kurssille. Tuttua asiaa monilta aiemmilta kursseilta, mutta yhä edelleen tulee uusia ahaa-elämyksiä ja oma ymmärtämys lisääntyy. Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi perusjuttuja ja harjoiteltiin kouluttajan mekaanisia taitoja. On se vaan kumma, ettei niitä tule erikseen harjoiteltua kotona, vaikka kuinka tietää, että siitä olisi hyötyä. Sen jälkeen ehdollistettiin koirat sekundäärivahvisteelle ja tehtiin kohdetyöskentelyä. Osallistujia oli 4 koirineen ja koirat eri ikäisiä ja eri tasoisia. Jokaisen kanssa tehtiin omista lähtökohdista ja jotain uutta ei normaalisti käytettyä tapaa.

Fiksu olisi koulutustilaan mennessä ottanut Elmon kanssa jo opitun rauhallisen sisääntulon metodit käyttöön, mutta kun en ole fiksu, niin mentiin sitten suunnilleen karmit kaulassa "JEEE!". Ja kun on tollo, niin tajusi asian vasta seuraavana aamuna. No seuraavalla kerralla sitten. Elmolla ei ollut mitään ongelmia naksun, kosketuskepin ja syömisen kanssa. Joten saatiin hyvät harjoitukset, vaikka ohjaaja sähläsikin. Ilta hurahti pitkälle ja kotona tuli vähän pyyhkeitä myöhäisestä kotiintulosta.

Kotitehtäviäkin saatiin
- tehdä lista käytöstä vahvistavista palkkioista,
- opettaa koira reagoimaan nopeasti sekundääri vahvisteeseen
- opettaa koira koskemaan kirsullaan 2 metrin päässä olevaa kohdetta väh. 6 kertaa 30 sek. ajan, harjoitus tuli toistaa vähintään 3 krt.
- yleistää edellinen harjoitus vähintään kolmeen eri ympäristöön

Käytöstä vahvistavien palkkioiden listaa olin ehtinyt miettimään jo aiemmin
- ruoka
- pallo
- haisteleminen (jälkityöskentely)
- tekeminen yleensä
- juokseminen
- patukka lentää

Sekundäärivahviste = naksu on opeteltu jo pentuna.

Kirsulla koskettaminen 2 metrin päässä olevaan kohteeseen....hyvin nopeasti Elmo tajusi mitä on tarkoitus tehdä. Juuri ennen nukahtamista tajusin, että kysymyshän on ns. koulutuspelistä ja siitä, että Elmo on oppinut pelaamaan! En ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota.

Elmo tarjosi ennen kartion kirsulla koskettamista aiempia naksuttimen kanssa tehtyjä harjoituksia takenevassa järjestyksessä
- maahanmeno kartion eteen = kepin ilmaisu - tästä oli muutama päivä taukoa
- tassun pito kartiossa = hiirimaton koskettaminen, kestolla - tästä oli viikko taukoa
- tassulla koskettaminen = hiirimaton koskettaminen tassulla - tästä oli kaksi viikkoa taukoa
- kartion tuominen = noutokapulan tuominen - tästä oli ainakin kolme viikkoa taukoa
Kun mikään edellisistä ei tuottanut palkkiota, Elmo päätti koskea kirsulla. Kosketuskeppiä on tehty lähes päivittäin ei tilanteissa, eli se on jo melkein arkipäivää. Koskettaminen oli vaan niin reipasta, että piti ottaa avustaja mukaan pitämään kartiota paikallaan = häiriö. Avustajan mukaan tulo ei häirinnyt millään tavalla vaan tekeminen jatkui. Seuraavaksi sitten yleistämään käytöstä.

Pelin pelaamisen tajuttuani oivalsin myös samana aamuna tehnyt jälkeä edeltävän käytöksen. Kai.... Kun jostain luopuu niin jotain saa. Kun luopuu riekkumisesta ja käyttäytyy siististi saa palkkioksi jäljen. Elmon haisteluahan on remmilenkeillä rajoitettu minimiin ja nyt kun asiaa pohtii, niin jäljen merkitys on kasvanut entisestään samassa tahdissa. Toisaalta tekeminen sinällään on ollut aina palkitsevaa. Ruoka toimii palkkiona, mutta se ei ole se SUURIN ja MAHTAVIN palkkio. Se on vähän kuin pomon kiitos tehdystä työstä ja se palkkapussi on sitten se JUTTU. Pallo on jo vähän isompi kiitos, mutta ei se-juttu kuitenkaan. Kahden patukan leikki on huippuhauskaa ja kiihdyttävää, kuppinurin palkkaa. Juokseminen on hauskaa ihan aina. Kuinka oppia käyttämään kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimivaa palkkiota onkin jo toinen juttu.... lisää märehtimistä ja kursseja ;o)

Jotenkin tajusin taas kuinka valta kapasiteetti Elmolla on oppia asioita, ainoastaan oma rajallisuuteni ja hoksaamisen hitaus on esteenä. Ja mitä enemmän Elmo oppii, sitä enemmän niitä mahdollisuuksia on. Elmon kapasiteetin rajattomuutta korostaa vielä sen kyltymätön halu tekemiseen, sitä ei saa tekemällä väsytettyä. Jos joskus aikaisemmin nuorempana se väsyi aivotyöskentelystä, niin nyt ollaan samassa aivotyöskentelynkin kohdalla kuin aikaisemmin pitkien metsälenkkien jälkeen. Puolen tunnin tirsat ja se on valmis uudelleen hommiin. Oi mistä saisinkaan sen viisauden toimia tuon koiran kohdalla tarkoituksenmukaisimmalla ja oikealla tavalla?

Kuinka totta onkaan Bob Baileyn lause: Vain mestarit harjoittelevat! Väärin! Vain OIKEIN harjoittelevista tulee mestareita. =)

Nihkeä aamujälki

Päätin tehdä Elmolle peltojäljen viikon totaalitauon jälkeen ennen Forecan lupaamaa kaatosadetta. Pilkoin makkarat ja lähdin pellolle. Käytin runsaasti aikaa miettien tuulen suunnan suhdetta jälkeen, tuuli oli aika navakkaa, joten päädyin myötätuuleen. Jälkikaaviotakin mietin kävellessä ja päätin kokeeksi tehdä vanan ilman löysät-pois-ruutua. Menin jäljen aloituskohtaan huomatakseni, että paalu jäi kotiin, eikä pellolla tietenkään ollut ensimmäistäkään keppiä. Laiskana sitten päätin muistaa aloituskohdan. Muutama iloinen ärräpitoinen sana pääsi tajutessasi, että puhelinkin jäi kotiin ja vanhenemisaika jää katsomatta. Loistava peruste jäljen pituudelle (n. 100 m) oli makkaroiden loppuminen, muistin siis jopa tiputtaa ne makkarat.

Kotona pallo taskuun ja kohti peltoa. Elmolla oli odottava vire - mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta tuo kuvaa sitä parhaiten. Ei mitään riehumista tai ryntäilyä vaan tarkkaa silmällä pitoa. Rauhallisesti talsittiin pehmeällä sänkkäripellolla suunnilleen sinne mihin muistin jäljen tehneeni. Elmo istui nätisti vihjeestä ja jäi rauhallisesti odottamaan kun säädin remmien kanssa. Sen odottava vire oli käsin kosketeltavaa. Näytin suunnan ja sanoin super-rauhallisesti "etsi jälki". Meni sitten vähän janalähdöksi, kun muisti heitti pari metriä aloituskohdasta. Elmo etsi jäljen alun varsin näppärästi ja tarkasti ilman lisäapuja ja matka jatkui. Vauhtia oli piirun verran liikaa, mutta työskentely oli keskittynyttä ja tarkkaa - jos leirillä viimeinen jälki oli 10, niin tämä oli sitten 9. Tuulensuunta oli ehtinyt muuttumaan paikoin myötäisestä vastaiseksi, joten se siitä pohdinnasta. Kunnon tuulen puuskien kohdalla Elmo nosti päänsä, mutta vaihtoi kuitenkin takaisin maahan puuskan mentyä ohi ilman erillistä ohjausta. Jäljen lopussa Elmo tarkisti puolen askelen verran ja sitten kuittasi katseella "se loppui nyt". Palkaksi "hyvä koira, taitava" ja silitys ja kotia kohti. Pallokin lensi kun päästiin sänkkärille =)

Viikon tauon jälkeen olen tosi tyytyväinen. Vauhti alkaa lähennellä toivottua ja samoin tarkkuus. Tarkasti jokaisen askelen, osa makkaroista jäi peltoon, mutta sitä en pidä kovin huonona, koska niistä makkaroista kuitenkin tullaan ajan myötä luopumaan. Tuo odottava vireen kun saisi säilytettyä.

On Elmo vaan hieno koira :)

Leireilyä

Viikonloppu Hauhovissa seuran syysleirillä. Ohjelmassa meillä peltojälkeä ja muilla lisäksi tottistelua ja hakua. Perjantaina tehtiin "näyttöjäljen ajo", kouluttaja halusi nähdä missä mennään. Elmolle tehtiin suora vana. Kolme viikkoa treenitaukoa näkyi vaikka oltiinkin ennen kotoa lähtöä käyty tekemässä lenkki polkupyörällä. Ääntä ja vauhtia oli riittävästi, joku sanoisi, että liikaakin, mutta saatiinpa hyvä ja erittäin konkreettinen esimerkki siitä mitä meidän toiminta on. Mitään yllätyksiä ei jäljen ajo siis tuonut tullessaan. Frolic-palkalla jokaiselle askelelle mentiin.

Kouluttajan kanssa tehtiin suunnitelma viikonlopulle: löysät pois määrällä ja sen jälkeen keskittymistä ja rauhoittumista, loppupalkkakin päätettiin jättää kokonaan pois ja loppukiittelytkin mahdollisimman vaatimattomat. Jälkikuviona ensin ruutu, siitä porrasviistoon suorakaide ja siitä porrasviistoon vana. Rauhoittumiseen panostetaan jo paalulle tullessa ja jokaisen pätkän jälkeen lyhyt rauhoittuminen. Makkara/frolic-palkka noin joka toiselle askelelle - puolen tunnin vanhentuminen. Ja siitähän se lähti. Jo kotona hyväksi havaittu keino: "löysät pois lurjuksilta" -ruutu toimi jälleen. Ensimmäisessä treenissä rauhoittuminen oli vielä vähän hakusesssa, mutta se tuttu keskittyminen löytyi jo ruudusta, tasainen tuhina nenä maassa. Loppupalkan pois jättäminen rauhoitti olemista ihan selkeästi. Treenejä jatkettiin iltapäivällä samalla kuviolla. Ohjaaja oli hieman väsynyt ja sössi mm. jäljen tekemisessä vanan kanssa (auttamattoman lyhyt), mutta Elmo teki työnsä hyvin. Tottikset jätettiin väliin ohjaajan väsymyksen vuoksi. Ihan kaikkea ei kannata sössiä. Illalla käytiin vielä pienellä juoksu-kävelylenkillä. Elmo on vihdoinkin oppinut ravaamaan vierellä siististi ilman hyppimisiä. Kummallakin oli kivaa. Elmo oli hieman väsynyt, joka saattoi luvata sunnuntaille hyvää treeniä. Kunnon eväät ja koira nukkumaan autoon.

Sunnuntai aamuna Elmo näytti hyvin nukkuneelta, virtaa oli kuin pienessä pitäjässä - se siitä väsyttämisestä. Pellolle taas matkattiin. Tallasin ison ruudun 3x3m ja jotta saatiin vaihtelua rutiiniin, niin teinkin pitkän vanan, ilman välillä ollutta suorakaidetta. Jäljelle meno oli varsinaista härdeliä, Elmo kuumeni taas jo koulutusliiviä pukiessani. Pellolla yritettiin aluksi tottistelulla rauhoittumista, ei mitään tietoakaan rauhoittumisesta tai keskittymisestä, tekemiset nano-sekuntin mittaisia ja härdeli päälle. No tiukka peli, jos ei toimi niin pois sitten. Tehtiin pellolta poistumisia ja takaisin tuloja reippaassa tahdissa, Elmo kurkki taakseen ensimmäisellä poistumisella "mitä hittoa, se jälki jäi tuonne". Toisella kerralla ilmeet olivat "oikeesti, enkö pääse ajamaan sitä?". Kolmas kerta tuotti toivotun tuloksen: "olen ihan rauhallinen, huomaatko mamma, eikö me voitais jo mennä?" - otti hyvän kontaktin ja sai palkaksi ruudun :). Erillistä rauhoittumista ei tehty ennen paalua vaan suoraan ruutuun. Se meni hyvin ja siitä jatkettiin vanalle lyhyen tauon jälkeen. Rauhoittumistauon jälkeen Elmo otti taas aktiivisen kontaktin ja heitti paalulla rauhallisen kysyvän katseen "joko mennään, olen ihan kilttipoika" ja luvan saatuaan lähti tekemään töitä paremmin kuin koskaan. Vana oli pitkä ja jossain siinä kohdin, missä se on normaalisti loppunut Elmo kysyi katseella "vieläkö jatkan" näytin vanaa "jälki" ja "tarkasti" ja poika jatkoi töitä. Loppuun otin vielä kulman aloitusta valmistelemaan namin ilmestymisen jäljelle: namit loppuvat ja jälki jatkuu, namia olikin ilmestynyt jäljen loppupisteeseen sillä välin kun Elmo teki tarkistusta loppumisesta. Vauhtia ei tarvinnut rajoittaa, remmi oli vatsan alta löysällä mutta kuitenkin tuntumalla, mitään ohjausta Elmo ei tarvinnut lyhyen jatkoluvan lisäksi. Kertakaikkisen hienoa työskentelyä, kuten vain Elmo osaa. Hieman oli vaikeuksia ohjaajalla hillitä itseään jäljen lopussa ja sanoa rauhallisen hillitysti: "hyvä poika" sen sijaan että olisi tehnyt mieli heittää volttia. Loppupalautteen jälkeen käveltiin pellolla hetken matkaa kohti autoa ja ennen pellolta lähtemistä muutama extra rauhallinen pallottelu, ohjaaja joutui edelleenkin pakkorauhoittamaan itseään ;). Kaikki olivat tyytyväisiä: koira, ohjaaja, kouluttaja ja treenikaverit, jotka antoivat raikuvat aplodit =)

Iltapäivän tottikset jätettiin taas väliin. Antoisa ja mielenkiintoinen viikonloppu. Riippumatta siitä, että olemme suuntaamassa metsäjäljelle saatiin peltojälkiopeista palikoita käytettäväksi. Meidän onneksemme kouluttajalla (bokseri-ihminen) oli ollut  energisyydessään Elmoon verrattava koira, jonka kanssa oli erilaisia keinoja kokeillut ja nyt sitä tietämystä ja ymmärtämystä jakoi. Elmon kanssa ei varsinaisessa jälkityöskentelyssä ole "korjattavaa", kun saadaan mukaan rauhoittuminen ja sen myötä keskittyminen, niin siinähän se sitten on. Nyt vaikeutta lisää pellolla sitä mukaa kun keskittymiskyky ja kärsivällisyys kestää ja pakka pysyy kasassa, kiirehtimisellä voi sössiä koko jutun - ja ensi kesänä minulla on hyvässä alussa oleva metsäjälkikoira ... siis jos ohjaaja ei onnistu jotain sössimään kunnolla  =)

Hommailua, häröilyä ja operaatio polkupyörä

Käytiin treenaamassa Nokialla muiden riisenien kanssa. Outo paikka, oudot ihmiset, oudot koirat. Pakka pysyi kuitenkin kohtuuhyvin kasassa, haukkumista oli enemmän kuin tutulla kentällä, mutta merkittävästi vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Ei esim. haukkunut kun porukka seisoskeli auton läheisyydessä. Kentän laidalla Elmo tarjosi itse rauhoittumista istuen ja maahan käyden eikä kierrokset menneet missään vaiheessa yli - "keskusteluyhteys" pelasi lähes koko ajan. Ja nekin hetket, kun mentiin siinä rajoilla olivat tosi lyhyitä. Häiriöinä oli juoksevia koululaisia liikuntatunnilla ja muita riiseneitä. Samanrotuisten näkeminen oli jostain syystä kiihottavampaa kuin muiden koirien. Seuraaminen löysää ja väljää, paikka kuitenkin se mikä pitää. Ei enää jätättämistä vaikka mielenkiinto herpaantuu. Edistymistä siis jälleen havaittavissa.

Kotona aloitettiin operaatio polkupyörän siedätys. Joku päivä takaperin saatiinkin jo hyvä harjoitus, kun naapurin isäntä tuli polkupyörällä hurjaa vauhtia vastaan puskan takaa lenkillä ollessa. Samalla reissulla ihmeteltiin leikkuupuimuria. Polkupyörän siedätysharjoitus meni isomman likan avustuksella ihan kivasti. Muutaman metrin päässä ensin likka seisoi pyörän kanssa, sitten käveli, sitten ajoi hiljaa, sitten kovempaa, jarrutteli ja lopuksi kiersi ympärillä. Ympärillä ajaminen meni sietokyvyn rajalla. Kun pakka kuitenkin pysyi kasassa, päätin jatkaa ja otin itse pyörän, ensin niin että olin pyörän ja Elmon välissä ja talutin pyörää kävellen. Sitten pyörä oli meidän välissä, tämä aiheutti jo muutaman huolestuneen katseen renkaaseen ja haukahduksen. Kielto ja kehu - ja homma jatkui. Menin pyörän päälle ja ajoin niin hiljaa, että Elmo käveli vierellä. Oikeaa paikkaakin tavoiteltiin. Pikku pätkä ja sitten vähän pidempi pätkä niin, että jo ravasi vierellä. Homma eteni todella hyvin ja koira pysyi rentona. Lopuksi palloilua =) ....

On niin hienoa katsella ja huomioida kuinka Elmo on oppinut hillitsemään itsensä ja sen myötä oppinut muuttamaan käytöstään kiihdyttävissä tilanteissa. Ei ehkä niinkään osoitus koiran älykkyydestä kuin siitä, että korvaavaa käytöstä on harjoiteltu ja harjoittelu alkaa tuottamaan tulosta. Toisaalta vain älykäs koira oppii ;o)

Seuramme järjestää mölli-kisat muutaman viikon päästä. Ehdin jo ilmoittautua kun näytti siltä, että yhteistyö toimii. Nyt on aikaa kuitenkin ollut tosi vähän treenaamiselle, kenttätreenit on jääneet kaksi kertaa pois eikä pellollekaan ole ehditty ollenkaan. Työt häiritsevät merkittävästi harrastustoimintaa :( .... katsotaan nyt miten saadaan palikat kasaan. Eilen illalla tein vielä havainnon, että riisenimestikset ovat saman viikonloppuna kuin möllikisat, ja olisi tosi kiva mennä katsomaan riisenileirillä samassa reenirymässä olleiden kisaamista. Lähes kaikki olivat ilmoittautuneet mukaan.

Treenikalenterista siirrettyä

1.-5.7. tottista lenkeillä
6.7. lenkki kirkolla peesarin kanssa. Yllättävän hyvin meni, suojateiden ylityksiä, ohiajavia autoja, tunneli, portaita. Paljon uusia kokemuksia koiralle.
7.-13.7. tottista lenkeillä
14.7. tehty jälki lähimaastoon: meni häsläämiseksi. Liikaa vauhtia ja liian tuore.
15.-18.7. tottista lenkeillä ja kotipihalla. "Karkasi" varmaan toisen kerran koskaan paikallamakuusta. Tein jonkun ihmeen käsimerkin kääntyessä ja Elmo tulkitsi sen luoksetulokutsuksi.

Riisenileirillä
19.7. lyhyt metsäjälki 2 kepillä, ohjaaja näytti kepit, ihan kohtalaisesti meni ja ilmaisi.
21.7. keppitreeniä: Elmo ihan pihalla, ei tajunnut ollenkaan mitä oli tarkoitus tehdä, toi kaikki mahdolliset kepit jotka löysi 10 cm - 1 metri. Vedettiin lähes piippuun, jätkä oli "hieman" väsynyt.
21.7. tottista: paikallamakuuta liinalla varmistettuna. 20 askelta, minä sivuttain koiraan nähden. Elmo levoton ja nousi ylös ennen kuin ehdin vierelle. Uusintana 50 askelta selin. Pysyi hyvin paikallaan, ei liikkunut, ei inissyt - ei mitään. Oikein mallikas paikallamakuu =)
22.7. keppitreeniä: 3x1 keppi/jälki. Hyvin löytyi. Tauko 2. ja 3. kepin välissä. 3 nousi esimerkillisesti. Edelliskerran piiputtaminen tehosi. Ylimääräiset höyryt jäivät pois.
22.7. näyttelykoulutusta: Elmo paineistui tosi paljon - liian kuuma myös ohjaajalle +30.
Leirillä kävelin muiden jälkiä ja seurasin tarkkaavaisesti esineruututyöskentelyä. Paljon tuli hyviä toteutettavia juttuja käyttöönotettavaksi, kunhan päästään eteenpäin.
Käytiin leirillä Kiian kanssa lenkillä, ihan kivasti menivät ja juoksivat. Montulla käytiin uimassa. Elmo ei oikein tajunnut uimisen "sitä"-juttua. Mutta sentään muutaman kerran teki tassuilla uimaliikkeitä.

25.7. tottista ja noutoa sekä kapulalla että leluilla.
26.7. kentällä tottista ja muiden työskentelyn siedättämistä. Naapurin noutokäsky aiheutti haukkumista, muuten työskenteli oikein mallikkaasti. Lopuksi palloilua.
27.7. luoksetuloa, noutokapulaa ja paikallamakuuta kotona sisällä ja pihamaalla. Hyvin meni. Jätä -vihjeestä jätti juustovoileivän: varasti sen pöydältä ja pudotti suustaan eikä ottanut! Kumpikin yhtä hölmöinä tapahtuneesta. Hieno koira =)
28-29.7. tottista lenkeillä
30.7. tottista ja paikallamakuuseen häiriöiden siedättämistä. Perustottis vähän löysää.
31.7. tottista pihamaalla. Patukka nosti kierrokset 0->100 silmän räpäyksessä. Ei pystynyt enää keskittymään ollenkaan.

1.8. kaupunkikävelyllä naapurikaupungissa. =)
2.8. kentällä häiriöiden siedättämistä: kosketuskeppiä yms. omaa vahvistettua puuhastelua. Hyvin alkaa sietämään muiden lähellä oloa. Nyt enää vilkaisi naapurin noutokäskyn suuntaan, mutta jatkoi omaa tekemistään. Ihmisiä liikkui lähellä, lastenrattaat yms. hyvin meni. Rauhallinen ja rento koira. Lopuksi palloleikkiä.
3.8. tottisteltua kotipihalla ja lenkillä - edelleen löysyyttä, uutena mukaan vähän omapäisyyttä.
4.8. peltojälki kentän läheisyydessä ohjattuna 50 m ja 100 m: kierroksia liikaa, ensimmäinen jälki liian lyhyt. Ajoi jäljet, mutta ei syönyt kuin muutaman jokaiselle askelelle laitetuista makupaloista. Pidempi jälki meni jo hieman rauhallisemmin. Haukkui ja reikkui matkalla. Talutin vatsan alta.
5.8. jäljen tallaamista odotellessa polkupyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden siedätystä - hyvin meni.
5.8. peltojälki kentän läheisyydessä: 120 metriä vastatuuleen, tuoreeltaan ajo, makupalat joka askeleella, alku- ja loppupalkat söi, muut jätti, liikaa vauhtia, haukkui muutamia kertoja mutta jatkoi kuitenkin. Talutin vatsan alta jarruna.
6.8. Päätettiin palata alkuun jälkitreeneissä kun vauhdinjarruttamis-idea ei tunnu omalta ja haukkuminen jatkui. Tehtiin peltojälki lähipellolla 3mx3m ruutuna, 15 min. vastatuuleen, toinen 30 m suora, 20 min. vastatuuleen, paljon makupaloja, reunat tarkasti ja keskelle harvempaan, ei vihjesanoja vaan koira saa itse keksiä jutun, liina löysällä. Koira pois ruudusta "kesken" pallon heittämisellä: tosi tarkasti ja rauhallisesti teki ruudun, meni muutamia kertoja yli, mutta palasi takaisin. Lepotauko ja suoran ajo. Edelleen rauhallista työskentelyä, viimeiset metrit alkoivat olla hilkulla oliko liikaa. Lopuksi rauhallinen pallon heittely. Väsynyt ja uupunut koira. Valjaat ja liina selän päältä.
7.8. peltojälki lähipellolla 2mx2m, 5 min., myötätuuleen tihkusateessa. Rauhoittui hyvin ennen jälkeä, tarjosi oma-aloitteisesti "rauha" sanalla maahanmenoa. Ruudun rajat ei niin tarkat, vähän enemmän reunojen tarkistamista kuin edellisellä kerralla, myötätuuli ja tihkusade? Lopuksi palloleikki. Ei vihjesanoja. Hyvä treeni.
8.8. vp
9.8. kentällä paikallaoloa, seuraamista ja luoksetuloa lyhyellä matkalla. Vähän ääntelyä (jotain ihme vikinää) mutta ei haukkumista. Muita meni ohi eikä sinkoillut mihinkään. Hyvä treeni.
10.8. kentän läheisyydessä ruutu 1mx3m myötätuuleen, 20 min.: Oikein siistiä tekemistä, poistui ruudusta vain 3 kertaa, kerran vain yhden askeleen verran. Ei vihjesanoja. Lopuksi palloleikki. Oikein hyvä treeni.
11.-12.8. näyttelytreeniä pihamaalla
13.8. Valkeakoskella KR-näyttely: JUN EH, tuomarina Irina Poletaeva. Elmo haukkui paikallaan ollessa, kun liikuttiin ei haukkumista. Viimeiseen asti pyrin välttämään käskyttämistä ja vahvistin tosi paljon rauhallisena olemista. Kehässä ihan siististi ensimmäiseksi kerraksi. Hiekkakenttä ja laitoin väärät kengät ja varovaisuussyistä en sitten juossut kunnolla. Oikein tyytyväinen olin kaikesta huolimatta, itselläkin oli taukoa esittämisestä viitisen vuotta - ja koirien koko ero n. 35 kg.
14.8. Keuruulla ryhmis: JUN H, tuomarina Matti Luoso. Näyttelypaikalla Elmo käyttäytyi tosi rauhallisesti ja fiksusti, veteli välillä tirsojakin - taisi olla hieman väsynyt edellisestä päivästä. Kehänauhan ylitys ja härdeli päälle. Teki kaikki temput mitä voi taluttimessa tehdä ja mitä osasi mm. istui, makasi, hyppi, meni jalkojen välistä, kieriskeli, sopivissa väleissä haukkui, sinkoili.... Kun päästiin kehästä pois, oli taas rauhallinen ja rento. Käyttäytyi kuin yliväsynyt lapsi käyttäytyy - ja varmasti olikin väsynyt, on tänään koko päivän kuorsannut äänekkäästi ja vain raotellut silmiä eikä lenkilläkään ole innostunut juoksemisesta. Pitää varmaan tehdä pihaan kehän reunanauhat ja kulkea edestakaisin, sitten pitäisi saada tuomari ja pari sihteeriä - ja tietenkin vieraita koiria häiriöksi.....

Erikseen kalenteriin merkkaamatta on jääneet ne kaikki harjoitukset, joita on tullut tehtyä tilanteen tullessa eteen. Elmo on ollut mukana kaupassa ja talleilla, mihin nyt koiran voikin ottaa mukaan. Kylillä on kävelty ja ihmisiä ihmetelty. Häiriöiden siedättämistä on tehty päivittäin aina kuin on ollut mahdollista. Tuo -vihjettä on treenattu Elmon varastaessa jotain luvatonta, nyt vaaditaan jo luovutus käteen. Hyvin on edistynyt ja tavaroiden varastamisesta on tullut leikki - ja kun se on tarkoituksellista, niin se ei enää ole _niin_kivaa. Turhautumistakin on tuohon leikkiin on sisällytetty kun vaatimusta on nostettu.

Polkupyörällä juoksuttaminen on vielä vaihteessa, renkaat ovat vaarassa, kun Elmon mielestä polkupyörä isännän alla on maailman suurin ja vaarallisin otus, joka pitää ehdottomasti tappaa. Uutta menetelmä on tarkoitus testata tällä viikolla.

Jospa sitä taas ehtisi tännekin päivittelemään.....

Tyhjä treenipäiväkirja, vai onko sittenkään?

Treenipäiväkirjan sivuille ei ole tullut paljon merkintöjä viime aikoina. Onko me sitten vain löffäilty treeneistä?

Kentän laidalla käytiin tapa- ja tottelevaisuuskurssiin loppuun asti. Viimeisillä kerroilla parkkipaikkaKAAN ei enää herättänyt suuria tunne-elämyksiä. Kentän laidalla käytiin ihmettelemässä muiden tekemistä, vähän kierrokset nousivat, mutta pysyivät kuitenkin ihan kohtuullisena. Itsenäisiä treenejä on käyty kentällä tekemässä ja lopuksi leikkimässä. Elmo on autossa mukana aina kun se on mahdollista, autoon meno ja tulotreenejä on tehty tiiviisti, vaikka taito on ollut jo aikaisemminkin hallinnassa. Mutta otettiin autosta tullessa istuminen mukaan, joten uutta treenattavaa on siinä riittänyt.

Tottista on tehty normaaleilla lenkeillä ja paikallamakuun kestoa ja matkaa lisätty. Käsiapuja ja makupaloja on häivytetty. Makupalat ovat kuitenkin yhä edelleen mukana, mutta niitä ei ihan jokaisesta tekemisestä saa. Vaatimustasoa on nostettu, sivulletulo ei enää yksin riitä, paikka ja kontakti pitää olla myös mukana. Muutaman jäljen olen käynyt metsään tallomassa, mutta kun aika on rajallista, niin siihen puoleen ei ole paljon ehditty panostamaan. Noutokapulatreenitkin ovat edenneet, nyt pitää kapulaa suussa jo ihan kiitettävästi ja luovutuskin sujuu. Kestoa vielä vähän lisää kapulan pitoon ja sitten siirrytään ulos, sisällä kun ei kapulaa juurikaan viitsi heitellä.

Hienosti hihnassa -kurssi (oikeammin hienosti hihnan päässä) alkoi ja uusia ahaa-elämyksiä on taas koettu. Kontakti on merkittävästi parantunut - ja kärsivällisyys. Kosketuskeppi on päivittäisessä käytössä ja naksutin tarkkuusmerkitsijänä. Nyt jo näyttää ihan oikeasti siltä, että Elmo tajuaa, mikä merkitys on kontaktin ottamisella, ilme on ihan uusi. Kuonopanta otettiin uutena teknisenä välineenä käyttöön ja sen kanssa olemista on harjoiteltu. Sinkoilu vähentynyt remmilenkeillä, ja sen verran hyvä apu tuo kuonopanta on, ettei sitä tarvitse käyttää ihan joka lenkillä. Kun pari lenkkiä on tehty kuonopannan kanssa, niin seuraava lenkki menee jo normaalilla pannallakin ihan siististi. Toivoa on siis senkin hyödystä nähtävissä.

Viikko sitten tehtiin vastaehdollistamisharjoituksia koirilla ja Elmolle lopuksi vielä ihmisen kanssakin. Kuin joku olisi naksahtanut sen päässä ihmisharjoitusta tehdessä ja koira rentoutui. Eilen illalla päästiin tekemään tehokas vastaehdollistamisharjoitus KYNSIVIILAN kanssa. Vain murkkuikäinen riisenipoika voi pelätä kynsiviilaa. Ei se paniikkiin asti mennyt, mutta väisti ja hyppi taaksepäin, ja äänikin oli tietysti mukana. Mutta tuli kuitenkin katsomaan uudelleen mikä kumma on kyseessä. Kerrankin minullakin leikkasi, ja päätin samantien ottaa harjoituksen. Makupaloja niin kauan kuin kynsiviila oli näkyvissä. Muutaman kerran tehtiin ja sen jälkeen Elmo itse päätti koskettaa kynsiviilaa kirsullaan. Nokkelana tartuin siihen välittömästi ja makupala tulikin enää kosketuksesta. Jonkun aikaa jatkettiin ja Elmo päätti ottaa katsekontaktin. Jep, nyt palkattiin vain kontaktista. Ei tarvittu montaa makupalaa kun kontakti ei hellittänyt ollenkaan. Niin ja se kynsiviila? No se ansaitsi lopuksi vain välinpitämättömän tuhahduksen. :)

Parin viikon takainen Mimin juoksu aiheutti omat kuvionsa Elmon tekemisiin ja olemiseen. Murkkuikäinen ensi kertaa rakastunut riiseni ei välttämättä ole se ihan unelmakoira.....

Jotain on siis kuitenkin tapahtunut, vaikka treenipäiväkirjassa ei olekaan merkintöjä. Onkohan treenaamisesta tullut arkipäivää vai arkipäivästä treenaamista, mutta kaikki tilaisuudet olen pyrkinyt käyttämään hyväksi. Kummasti siinäkin omat taidot kehittyvät. Olen ihan ylpeä itsestäni :)  Peruslenkeillä yhä edelleen mukana olevat pentuhepulitkin on saatu jonkinlaiseen kuosiin, Elmo saa hepulin ja tulee eteen istua tapittamaan. Palkkaa tietenkin tulee. Tuosta eteentulon oma-aloitteisuudesta ilahtuneena olen ottanut luoksetuloja jälleen pidemmälläkin matkalla, riskillä tosin, kun toukokuisen leirin jäljiltä vauhtia on edelleen hieman liikaa. No, nyt tuo hiiden riiseni on keksinyt, että jos luoksetulossa ei ehdi jarruttamaan tarpeeksi ja väistämään, niin voi sukeltaa viime hetkellä jalkojen välistä. Nokkela jätkä, vaikka en olekaan ihan varma pidänkö tuostaKAAN luoksetulotavasta......

Melkein unohtui meidän tämän hetken tavoitteet: jokaista käytöstä/liikettä kohti 20 onnistunutta toistoa 20:ssä eri paikassa ja 20:n eri häiriötekijän läsnäollessa eli 20-20-20. Ei ole pelkoa, että elämästä tulisi yksitoikkoista. :)

Ei aina ymmärrä hän tätä

Eilen tallilla käydessä Elmo oli mukana ja parkkiksella saatiin hyvä tervehtimisharjoitus. Hyvä ja hyvä, tottahan Elmo tietenkin hyppäsi iloisesti tervehtimään tulleita vastaan, mutta tuli kuitenkin pienellä pyynnöllä viereeni, istui käskystä ja kävi maahan. :)

Tänään lenkillä tuli juoksijoita vastaan. Kohtaaminen sujui hyvin siihen asti kun juoksijat olivat ohittaneet meidät. Hyps! Hieman Elmo otti kierroksia. Kuten myös vastaantulleesta autosta. Ihme juttu, että autojakin on pitänyt alkaa räyhäämään. No eipä ainakaan hommat lopu.
 
Noutokapula-harjoitukset ovat jatkuneet suhteellisen menestyksellisesti. Tänään tehtiin keittiössä kapulan suuhun ottamista lattialta ja Elmo oli jo aiemmin vahtinut naapurin takametsässä pörräävää kaivinkonetta. Kesken kapulatreenin kaivinkoneen kiinnostus voitti ja jätkä lähti kapula suussa ikkunasta puhisemaan kaivurille. Pienellä muistutuksella palasi takaisin ja tiputti kapulan jalkojeni eteen. Jep! Päätin sitten siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Pidin kapulaa oikeassa kädessä ja Elmo otti sen siitä kiinni. Ei mitään ongelmaa, paitsi kun makupalat pomppivat hukkaan ;o) Vähän ajattelin, että voi vierastaa kättäni, mutta ei. Pidensin loppua kohden kapulan suussa pitoaikaa eli naksautusta, ehkä sekunnin tai kaksi. Edelleenkään ei mitään ongelmaa. Joten siihen oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

Kissa-kärsivällisyysharjoitus on tuottanut tulosta. Kissa oli menossa ulos ja yleensä se on ollut sirkustemppujen paikka, että saa kissan päästettyä ja Elmon pidettyä kurissa. Nyt vain tyynesti komensin sen istumaan ja paikalle. Katti meni rauhallisesti ovesta ulos. WAU! Ja tietenkin siitä repesin ylitsevuotavasti kehumaan  Elmoa, jolla meni pasmat ihan sekaisin - mammasta, kissaa se ei enää edes muistanut :)

Noutokapulaa - ja vauhdikkaita luoksetuloja

Ihmepiski Elmo! Noutokapulaharjoittelut aloitettiin viime viikolla, naksuttimella tietenkin. Tänään neljännellä treenikerralla, pää nousi kapula suussa. Huikea edistyminen, kun kuitenkin aloitettiin siitä, että palkka tuli katseesta kapulaan. Nyt otetaan rauhallisesti ja vahvistetaan kunnolla kapulan nostoa ja pitoa. Vähän vai oliko se sittenkin paljon mitä tähän vaadittiin? Kun laskee kuinka monta kertaa kapulasta on palkan saanut, niin ei se nyt lopulta ihan mikään vähäinen määrä ole, 216 kertaa.

Nyt sitten on keino hallussa, jos jossain vaiheessa luoksetulo alkaa hidastumaan. Yksi ainoa kerta luoksetuloa kiinnipidolla ja jätkä tulee kuin jumbojet lentoaseman seinään, kun jarrut on pettäneet laskukiidossa. Ei tietoakaan sopivasta vauhdista. Yrittää kyllä vimmatusti jarruttaa ettei törmäisi, mutta jos vauhtia on lasissa 200, niin ei satasen jarrutusmatka riitä. ;o)

Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa

Tiistai-treeneistä ei jäänyt jälkipolville muuta kerrottavaa kuin rankka vesisade. Elmo käytettiin aamulla rokotuksilla ja se oli ihan urvelo koko päivän. Nukkui pääasiassa. Pitkään mietin kannattaako lainkaan lähteä, mutta eihän treeneistä poiskaan osannut olla. Kaatosateessa lähdettiin ja käytiin kentän laidalla tekemässä tepastelua ja istumista. Kentälläkin käytiin ja sinne meno sujui yllättäen ihan kohtuu siististi. Mutta siinäpä se positiivinen osuus sitten olikin. Muiden kentältä lähtemisen katseleminen oli aivan liian vaikeaa katseltavaksi paikallaan ollen. Koira autoon ja itse muiden kanssa höpöttelemään BH-muffineita mussutellen.Tuli kuitenkin treenattua kurakossa ja märällä nurmella istumista ja makaamista. Ensimmäiset kerran maahanmenossa nurmikolla Elmo vähän näytti yäk-ilmettä, mutta seuraavilla kerroilla se oli jo ihan ok. Myöskään märkä kurakko ei tuntunut ihan nastalta jutulta, mutta kiltti poju tekee kun pyydetään.

Kotiin päästyä tehtiin kotipihassa paikallamakuu- ja perusasentotreeni mies häiriköimässä. Elmolla ei ollut pienintäkään epäilystä tekemisestä ja siitä mitä piti tehdä, vähän katseli miehen kulkemista, mutta ainoastaan pää liikkui. Kun saisi tuon tekemisen varmuuden ja päättäväisyyden siirretyksi kentälle - ja muuallekin.

Jatkossa otetaan lisää häirikkötreeniä ensin kotipihassa ja sitten muualle siirtäen.

Riisenienergiaa

Kasvattajan järjestämälle leirille lähdettiin koko sakilla. Perheen majoituksessa päätettiin kokeilla testimielessä asuntovaunua, onhan tarkoitus kesällä mennä riisenileirille viikoksi. Majoitus vaihtoehto oli meille sopiva, eikä se vaunun vetokaan mikään ongelma ollut. Paitsi että Garmin ohjaili "lyhin reitti" ohjelmalla pikkuteille, mikä ei sinällään ollut huono vaihtoehto. Uskomattoman kauniita maisemia oli mukava tarkkailla verkkaisella vauhdilla mennessä.

Perjantai-ilta sujui seurustelun, muihin tutustumisen ja saunomisen merkeissä. Jokainen koirista juoksi vuorotellen vapaana leiripaikalla. Riisenienergiaa oli ilmassa :)

Outo paikka ja vaikka vaunussa oli tosi hyvä peti niin omat unet jäivät vain pariin torkuttuun tuntiin. Ei ollut luvassa mitään helppoa päivää. Lauantai-aamuksi oli kasvattaja järjestänyt mykistävän aamiaisen klo 8.00. Jokaiselle oli varmasti jotain, eikä kukaan ainakaan aamiaisen monipuolisuuden vuoksi jäänyt nälkäiseksi. Sen jälkeen suunnattiin läheiselle kentälle. Kuultiin alustus esineruudusta ja sen jälkeen käytiin porukalla tallaamassa kentälle toisesta päästä kapeneva ruutu. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan löytyykö esine. Elmo meni nenä maassa, eikä oikein oivaltanut nahkarukkasen merkitystä.

Seuraavaksi oli ohjelmassa alustus henkilöhausta ja ilmaisusta. Ilmaisua päästiin jälleen vuorotellen kokeilemaan, koira liinan päässä ja maalimies namipurkin/lelun kanssa houkuttelemassa. Elmon ilmaisutavasta ei ollut epäilystäkään, haukkumaan sitä ei tarvinnut juurikaan houkutella. Toki tämä oli tiedossakin, kun on sitä kyyryssä olevilla likoilla haukutettu. Ongelmana oli enemmänkin liian likeinen tututustuminen maalimieheen.

Luontopolku visaisine kysymyksineen oli mukava breikki asiallisten asioiden kuuntelemiseen ja jälleen upeita maisemia saatiin katsella. Pienissä ryhmissä mentiin, ryhmät koottiin "sopivista" koirista. Metsässä koirat saivat juosta vapaana ja purkaa kertyneitä paineita. Elmo paineli itsekseen pitkää lenkkiä, olihan edellä mennyt ihan muutama musta karvajalka. TeamLahti voitti luontopolun varrella olevien kysymysten kisan :D.

Päivän päätteeksi oli tottisosuus. Elmo oli jo melkoisen ryytynyt ja päätin tehdä sen kanssa helpon treenin. Muutama paikallamakuu, seurauspätkä, liikkeestä maahan ja lopuksi luoksetulo istumisesta. Kaikki muut menivät kohtalaisesti, mutta luoksetulosta Elmo lähti ensimmäisellä kerralla litomaan ja korjauskerralle syöksyi avustaja pitämään Elmoa. Sinällään tarpeetonta, koska Elmoa ei ole pidetty kiinni syksyn jälkeen luoksetuloharjoituksissa, vauhtiahan sen luoksetuloihin ei ole tarvinnut kiinnipitämällä hakea. Istumasta liukeneminen oli kuitenkin tosi valaiseva ja paljon kertova tapahtuma: liian vähän harjoiteltu, vieras kenttä, ryytynyt ohjaaja ja tosi rankka päivä takana kummallakin. Coctaililla sai paikalta liukenemisen. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli jännittämisen vaikutus, mutta noillakin eväillä homma levisi. Ihme juttu muuten, etten huomannut jännittää tottista tehdessä, kun muissa jännityksen määrä oli ihan selvästi havaittavissa. Elmo ei kuitenkaan lähtenyt luoksetulossa kauaksi vaan jäi haistelemaan edellisenä olleen nartun pissoja. Luoksetuloa istumasta ei varsinaisesti tarvita missään kokeessa, mutta ei tarvita jalkojen kiertämistä tai koiran paikalla pyörähtämistäkään saati muita temppuja, joita treenaamisen yhteydessä on tehty. Kentällä voidaan leikkiä ja tehdä muitakin höpöjuttuja, mutta toisten koirien kanssa ei leikitä. Illalla jälleen saunomista, grillaamista ja seurustelua - ja nauramista.

Sunnuntaina oli vuorossa jälkipäivä. Kuultiin alustus metsäjäljen tekemisestä ja sen jälkeen kasvattaja kävi tallaamassa metsään aloittelijoille n. 50 metrin jäljet, jäljen päässä oli keppi. Elmon kanssahan on tehty muutama peltojälki viime syksynä, joten ihan uudesta asiasta ei ollut kysymys. Elmo pääsi ensimmäisenä kokeilemaan ja sehän muisti heti mitä tehdään. Sinällään jännä juttu, kun kuitenkin jälkeä on tehty pellolla ja se osasi siirtää jutun heti metsään. Kuono maahan ja menoksi, ohjaaja vähän jännitti ja yritti ohjata koiraa väärään suuntaan (jälkeä ei ollut merkattu), mutta koiraan luottamalla kapula löytyi ja Elmo sai runsaat lihapullapalkat. Kapulan merkitys oli vielä ihan öö, mutta eiköhän sekin ajan mittaan valkene, nyt kun on mielessä suunnitelma kuinka sen ilmaisu tehdään. Osa porukasta kävi vielä tekemässä esineruutuharjoitusta metsään tallatuilla kaistaleilla. Oli todella hienoa ja vaikuttavaa katsella lopuksi Rion ja T:n työskentelyä, ei parivaljakko ihan tyhjästä ole JK3:sta saanut. Sen jälkeen olikin vuorossa lounas ja tavaroiden pakkaaminen ja kotiin lähtö.

Leiriviikonloppu oli antoisa ja tietoa tuli enemmän kuin pystyi omaksumaan. Lauantain väsymys vaikutti osaltaan omaan ulosantiin ja varmaan suurin osa kysyttävistä kysymyksistä takertui aivoihin ulospääsyä etsien. Leirillä sai hyvän kokonaiskuvan hausta ja jäljestä ja niissä kisaamisesta.

Elmo oli todella väsynyt ja uupunut reissusta. Se joutui pääasiassa majailemaan autossa, myös yöt se vietti autossa - ja jatkuva muiden koirien haukkumisen kuuleminen sai sen yhtymään kuoroon  (ei liene yllätys) ja haukkuminen ei tunnetusti sitä ainakaan rauhoita. Kotiin päästyä Elmo joi pari kupillista vettä, teki tarkastuskierroksen ja kävi petilleen riisenihymyä hymyillen tyytyväisenä nukkumaan. Tyytyväinen koiru kun pääsi omaan kotiin :)

Sinkoilut elettyä elämää?

Viikonloppuna olin seuran järjestämällä jälkikurssilla. Lauantaina oli tottisosuus ja siellä tuli monta hyvää vinkkiä Elmon kanssa puuhasteluun. Eteenlähettämiseen löytyi todennäköisesti meille sopiva keino. Eteenlähettämistähän olen pohtinut pitkään, mutta tiedossa oleva menetelmä ei tuntunut omalta eikä Elmolla toimivalta.  Sunnuntaina oli kurssin maasto-osuus,  josta tuli myös paljon hyviä ajatuksia pohdiskeltavaksi. Kevättalven vatsatauti oli tehnyt omaan kuntoon kunnon takapakin ja metsässä ramppaaminen kävi voimille melkoisesti, joten ihan jokaista jäljen ajamista ei omat koivet kantaneet. Tosi hyvä ja tarpeellinen kurssi, ilman koiraa ehti paneutua asioihin eri tavallakin kuin jos oma koira olisi ollut mukana.

Elmon edistyminen on ollut viime päivinä melkoisen huimaa. Kotosalla on otettu paluuta arkeen, jossa myös mamma määrää - en ole enää ollut ihan niin paljon työhuoneessa. Eteiseen jäämisiä sisällä käymisen ajaksi on treenattu aina kun se on ollut mahdollista. Jätkä jää nyt jo odottamaan teininkin ohjeistamana.

Kentällä käytiin maanantaina tekemässä sisääntuloja, tottista ja leikkimistä temppuja tehden, lelut kun unohtuivat kotiin. Ei minkään valtakunnan läyskyttämistä tai kierroksien lisääntymistä hallitsemattomaksi. Vain rauhallista ja rentoa, ehkä vähän vetelääkin työskentelyä. Hieman oli tottis-tekemiset hakusessa treenin vähäisyyden vuoksi, mutta kyllähän se muisti siitä virkistyi.

Tiistaisten tapa- ja tottelevaisuustreenien osalta edistyminen jatkuu. Käytiin kentän laidalla muiden treenatessa treenaamassa ja istuskelemassa. Pyydettiin vielä paikallamakuuseenkin häiriökävelijä. Ihan ei maltti kolmanteen ohituskävelyyn riittänyt, mutta ei kuitenkaan enää minkäänlaista sinkoilua. Sinkoilua ei myöskään ollut parkkiksella muiden koirien liikkuessa. Valon määrä tunnelissa on siis jo varsin merkittävä. :)

Toisella sisääntulolla tehtiin seuraamista ja luoksetuloa kuten oli suunniteltukin. Wau! Se entinen tekemisen intensiivisyys löytyi taas, seuraaminen oli tiivistä, mutta asento aukesi siinä tilanteessa kun kontakti herpaantui. Käännökset oikealle alkavat sujua. Välillä jää pysähtyessä seisomaan - se kontakti! Oi kuinka Elmo tekikään määrätietoisesti, olin jo ehtinyt unohtaa kuinka intopiukkana se tekee :) Ikävänä yllätyksenä tuli väliaikaläyskytyksen paluu. Luulin, että siitä oli jo päästy. Seuraavaksi extra-treenaamisen kohteeksi tulee tuosta väliaikaläyskyttämisestä pääseminen. Pitkällisen pohdiskelun tuloksena eilisillalta päädyin siihen, että se on opittu - ja valitettavasti palkittukin tapa. Jälleen yksi virhe, joka on tuon otuksen kanssa tullut huomaamatta tehtyä. Mutta pohdiskelujen tuloksena mielessä on useampia kikka-kolmosia kokeiltavaksi ei-toivotun-käytöksen/tavan sammuttamiseen.Kun se on opittu tapa, niin siitä opitaan myös pois, niinhän se menee.

Pitää vielä mainita kentän parkkikselle saapumiseen saatu rauhoittumiskäyttäytyminen. Olen nyt ihan joka kerta passiivisena odottanut, että Elmo lopettaa haukkumisen ja käy istumaan/maate ennenkuin liikun etupenkiltä yhtään mihinkään. Eilen se aloitti konsertin, mutta oikein näki kuinka lamppu syttyi ja se vilkaisi eteenpäin ja kävi huokaisten maate: "okei-okei". No ehti kyllä sitten aloittaa haukkumisen uudelleen kun olin autosta ulkona. Olisi ollut fiksua palata takaisin etupenkille ja sulkea ovi, mutta oikaisin. Toivottavasti tuo ei tuonut seuraavalle kerralle lisähaukkumista. Jätkä kuitenkin odottaa takapoksissa ihan nätisti lupaa tulla alas, vaikka luukku on auki ja vaikka lähistöllä kulkee muita koiria. Eikä yhtään käskyä ole tarvittu tuon käytöksen oppimiseen, vain se, että luukku menee takaisin kiinni, jos liikkuu.

Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen edistymiseen. Rauhallinen ja päättäväinen eteneminen on ollut se kikka-kolmonen tässä sinkoilun sammuttamisessa ja muiden läsnäolon siedättämisessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa paneutua asian hoitoon, olisi tähän tulokseen päästy jo aikaisemmin, mutta ei tule koiran kuppiin ruokaa, jos ei mamma töitä tee. Joten jossittelut sikseen :)

Huikea harppaus

Viikko on treenailtu vähän vasemmalla kädellä. Lauantain hienon malttiharjoituksen jälkeen on vastaavaa eteiseen jättäen istumis/makaamistreeniä tehtyä lähes päivittäin. Nyt ei enää kuulu piippausta. Kerran 2 patukan kanssa leikkiä kotipihassa.

Tiistai-treeni jälleen kentällä, lämpötila huiteli jossain +24 paikkeilla. Kotoa lähtiessä oikein perinteistä häsläystä, jo siinä vaiheessa kun aloin suunnittelemaan lähtemistä. Elmo käskyllä odottamaan. Malttia olisi hieman kaivannut lisää, matkallakin melkoista vöyhkäämistä. Kentälle pysähdyttyä sen kaksinkertainen konsertti pystyyn. Keskityin itse extrana "evvk, tää-on-tylsää" -fiilikseen. Hetken päästä Elmo ilmeisesti totesi tylsyyden saavuttaneen meidät ja KÄVI MAATE. Jonkun ajan kuluttua menin ottamaan sitä peräkontista ja se malttoi odottaa lupaa luukun ollessa avoimena vaikka ohi kulki koiria ja ihmisiä.

1. kerralla käytiin kävelemässä kentän viereistä pyörätietä, pari tottisliikettä ja patukalla leikkimistä. Kun rauhallisuuden määrä näytti olevan ihan kohtuullinen, mentiin sitten vielä kenttää reunustavalle tiellekin. Pysähdeltiin kentän kohdalla useita kertoja ja katseltiin muita koiria. Lopuksi leikkiä ja autoon.

2. kerralla koira autosta ja pyörätien alkupään viheriölle katselemaan kun kentällä olijat alkoivat siirtyä autoon. Alle 10 m päästä kulki useita koiria, eikä Elmo niihin reagoinut merkittävästi. 5 metrin läheisyys alkoi olla jo siinä hilkulla. Oli maahan komennettuna ja nousi istumaan, mutta uudella käskyllä kävi takaisin maahan (eikä tarvinnut edes karjaista, ihan normikäsky) ja vilkuili vaan silmäkulmastaan ohi kulkevaa koiraa. Näki kuinka se oli ihan siinä hilkulla että olisi rynnännyt, mutta pysyi kuitenkin makupalojen voimalla ja kehumisella paikallaan. Kun tilanne oli ohi, oikein extraherkut taskusta. Kun homma meni putkeen, päätin vielä käydä kentällä. Kentälle mennessä tuli vastaan koira hieman liian läheltä, n. 3 m, ei ollut paikkaa väistää, joten kohtaamista ei voinut välttää. Elmo riehaantui ja alkoi kiskomaan remmistä, mutta tuli tosi hyvin ja vaivattomasti takaisin. Kentällä mentiin 'hyvin osatut' tottiskuviot läpi: perusasento, seuraamiset käännöksineen (ei täyskäänn.), istumiset, maahanmeno, luoksetulo, liikkeestä maahan. Liikkeissä en vaatinut enempää kuin tekemisen, tarkoituksena oli vain yhdistää kenttä ja tekeminen, ja sen lisäksi Elmo alkoi olla jo aika väsynyt. Lopuksi leikkiä ja patukan kantaminen autoa kohti. No eihän se tietenkään sinne asti suussa pysynyt, pari kolme metriä ja tiputti, mutta otti takaisin suuhun kun pyysi.

Jäin vielä seuraamaan muiden treenaamista ja sitten kotiin. Kotiin tuli rauhallinen koiruli. Illan viiletessä Elmokin virkosi ja päätti sitten riekkuilla oikein kunnon pentuhepulit (sisällä), pois-alta-risut-ja-männyn-kävyt. Sen jälkeen se rauhoittui nukkumaan. Ylimääräiset höyryt piti päästää pois.

Eilen illalla kun mietti tekemisiä, niin tuntui ettei tehty juuri mitään. Mutta nyt kun niitä tähän kirjoittelee, niin ihan kunnon treeniähän tuossa tuli, vaikka treenattavat asiat olivatkin periaatteessa helppoja, niin Elmolle ne kuitenkin olivat melko vaikeita sen maltin vähäisyyden vuoksi. Upeasti on jätkällä harjoituksien myötä kärsivällisyys kasvanut. :)

Lauantai-ihmeitä vai unikuvia.....

Aamupäivällä ulos lähtiessä Elmo päätti aiheuttaa ihmetystä. Ilman mitään erikoisempaa tottis-tarkoitusta sanoin sille ulkoeteisessä "istu, paikalla" ja lähdin sisäeteiseen laittamaan toppaliiviä päälle ja samalla höpöttelin jotain perheelle. Jäbykkä istui ja tikitti siinä. Ei noussut ylös vielä silloinkaan ennen vapautus-käskyä kun menin takaisin. Onhan se aiemminkin jäänyt eteiseen, mutta kun olen ehtinyt sisälle, niin on jo tullut perässä.

Remmilenkki tehtiin ja yhden ainoan kerran remmi oli tiukalla - ei voinut ymmärtää, ettei remmin kanssa mennä kuraojaan räpiköimään ;o)

Iltapäivällä vietiin likka vuokraheppaansa ratsastamaan. Lähtiessä Elmo ulkoeteiseen paikalla makuuseen ja itse sisäeteisen veskiin oven taakse. Olin ihan varma, ettei kestä odottaa. Mutta sielläpä jätkä vaan tapitti, pientä piippausta alkoi loppuvaiheessa kuulumaan, mutta jälleen nousi istumaan vasta luvalla. WAU! Otin siis Elmon kyytiin likkaa viedessä ja ajattelin käydä sen kanssa melkein-kaupunkikävelyllä siinä odotellessa. Melkein-kaupunki = omakotialue kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä. Lähes tunnin lenkki tehtiin. Ohitettiin polkupyöräilijöitä samaan suuntaan ja eri suuntaan, kävelijöitä molempiin suuntiin, yksi juosten lenkkeillyt samaan suuntaan, vastaan polkupyörää taluttaneet isä ja poika,  vastaan tulleet lastenrattaat kahden lykkijän kanssa, talon pihassa tarhassa haukkunut koira, läheltä ajavia autoja, yksi örisevä spurgu, lukuisa määrä talojen pihoissa pihatöitä enemmän tai vähemmän äännellen tekeviä ihmisiä.... ja kaikki sujui kuin oppikirjasta. Lastenrattaat olivat kaikkein vaikeimmat ohittaa, mutta niissä jokelsi tenava. :)

Ja autolle takaisin päästyä testattiin vieläkö onnistuu pullosta juominen. Hyvin sujui sekin. Rauhallinen koira autoon.

Mitä tässä nyt on tapahtunut? Tiistainen oli melkein-fiasko, eikä mitään ihmeellisempiä juttuja ole tehty. Tänäänkin aamulenkin jälkeen vain leviterasiaan ja kotiin piilotettuja nameja. Ei siis mitään merkillistä aivotyöskentelyäkään.....

Liikaa häiriötä - mammalle

Itse väsyneenä, uupuneena ja matalavireisenä ei pitäisi lähteä treenaamaan. Ei vaikka se tuntuisi NIIIIIIIN tärkeältä. Ja tämän piti olla tiedossa, mutta tulipa nyt opittua kantapään kautta. Taas!

Elmon kanssa tein erilaisen lähdön kotoa, testimielessä. Koira autoon ja vasta sen jälkeen kamojen haku. Ei mitään ylimääräisiä innostuksen sieppejä jo lähdöstä. Oltiin kentän parkkiksellakin hyvissä ajoin, kerrankin. Mutta siihen se hyvä alku sitten loppuikin. Ja juuri kuten ennenkin, olin satavarma, että kaulapanta katkeaa, no jos ei se niin hihna sitten napsahtaa.... uusi kiinteä panta ja paksumpi talutin on vielä hankkimatta.  No kuitenkin, parkkiksella oli siis muiden kurssilaisten lisäksi suunnistajia, varmaan 30, suurin osa lapsia, joten äänimaailma oli kaikkea muuta kuin rauhoittava. Siellä oli mopoja ja mopoautoja - tapaavat kuulemma vetää rallia parkkiksella, kertoi sauvakävelijöiden joukkoon kuulunut pappa, sauvakävelijöitäkin oli ihan riittävästi. Osa suunnistajista tuli polkupyörillä. Jeee! Mikä mahtava tilaisuus harjoitella häiriöiden sietoa, siis jos olisi edes käsitystä siitä mitä tarkoittaa häiriöiden sieto. Elmollahan ei vielä ole. Sen mielestä kaikki häiriö on äärettömän hauskaa ja kivaa ja mahtavaa jee-jee-jee, paljon porukkaa hulinoimassa.

Hampaita kiristellen käveltiin pyörätielle askel-seis-askel-seis..... ja siellä sentään Elmo hetken rauhoittui, yllättävän nopeastikin. Varmaan kaikki seutukunnan polkupyörän omistavat olivat päättäneet lähteä pyöräilemään. Huokaus. Koira takaisin autoon. Melkoinen saavutus sekin.

Odotellessani itseni rauhoittumista (eikös treenin pitänyt olla koiran rauhoittamisharjoitus?) - katselin muiden treenaamista. Siistin näköistä puuhastelua, onneksi vielä sellaista mitä Elmon kanssa osataan, siis ilman muita koiria.....

Hetken päästä uusi yritys. Päästiin tienylityskohdan liikennemerkille ihan kivastikin, ja aloin jo innostua, että päästään ylittämään tie.  Kaksi eri ihmistä juoksutti koiriaan polkupyörän sivulla. Äh, yhden Elmo vielä sieti, mutta kaksi oli jo ihan liikaa. Koira autoa kohti omistajan epäasiallisen sanailun saattelemana. Sain sentään omaa pakkaani kasattua sen verran, että tehtiin muutama tottisliike ilman tunteiden purkua ja Elmon autoon suhteellisen normaalisti.

Kotiin päästyä Elmo ehti keittiöön ennen minua, pöydälle oli jäänyt broilerikastikekulho, jossa oli yksi rintafile ja kermakastiketta. Kuten arvata saattaa, jätkä ehti vetämään kulhon lattialle ja niin oli keittiö broilerisoosissa, lattiat, matot ja kaapinovet. Karjuin pääpunaisena koiralle "minä en sitten varmana noita siivoa". Elmo oli kiltti poika, siivosi keittiön, kulhokin tuli niin puhtaaksi, että olisi voinut ottaa uudelleen käyttöön.

Plaah! Erakkona eläminen kiehtoo, mutta sitten ei voisi mennä kokeisiin....

Pienin askelin iso edistys

Lenkkien yhteydessä on tehty tottiksen perussettiä vaihtelevasti n. kolmisen kertaa/liike makupaloilla epäsäännöllisesti palkaten, aktiivista kontaktin ottoa onkin sitten harjoiteltu koko lenkin ajan. Jos joku liike on ollut parista kerrasta hyvä, niin ei sen enempää. Jäävissä liikkeissä kun muistaisi ensimmäisellä kerralla tehdessä, ettei matkaa voi ottaa yhtä paljon kuin on suunnitellut ottavansa sillä kolmannella kerralla. Jäävissä on mukana myös seisominen, matkat on pidetty vielä tosi lyhyinä. Treenaamiskohtia lenkillä olen vaihdellut aktiivisesti, samoin vaikeuttanut esim. istumassa olemista omalla liikehtimisellä. Päivän jumpat on tulleet siinä samalla.

Eräänä iltana olin tulossa ratsastamasta ja mies huuteli ovelta, että voiko päästää Elmon iltapissille. "Juu-juu, päästä vaan". Elmo hölkytteli talon taakse ja naps! Kuono ylös ja koira korvattomaksi ja kuono ylhäällä hajun perässä kohti naapurin pihaa. Ei minkäänlaista reagointia mihinkään mitä teimme. Kun ehdimme kauhusta kankeina naapuriin (takapihalla pystykorva juoksulangassa, UROS), niin kuulimme kuinka Nalle Pystykorva yritti pari kertaa sanoa Elmolle, "se on mun". Hitto että toi jätkä on röyhkeä. Vilkaisi vaan silmäkulmastaan "jaa sun vai?" ja meni Nallen ruokakupille syömään. Toinen katselee ihan onnettomana vieressä. Sain kuitenkin Elmon otettua pannasta kiinni taluttimeen ilman minkäänlaista ongelmaa - sen ilme oli vähän lällättävä.... "mutku se oli _niin_ hyvä tuoksu ilmassa, mun _oli_ihan_pakko, oikeesti_i-han_pakko...." ja ihan nätisti se lähti kanssani takaisin. Eikä kertaakaan sen jälkeen ole edes aikonut lähteä naapuriin.... ja siinä kupissa muuten oli jotain serttiä.....

Voiko koira käyttäytyä inhimillisesti? Olen sitä mieltä ettei, mutta Elmon käytös ei kyllä sitä järin hyvin vahvista. Oltiin aamulenkillä ja jäin kaivelemaan puroa tien yli. Laskupuolen puron päästä kuran seasta löytyi n. 1,5 metrinen puun ranka. Elmo nappasi sen innoissaan ja kävi heittämässä tien toisella puolella olevaan todella isoon vesilätäkköön. Nosti rangan ylös ja nakkasi uudestaan. Alkoi lätkyttämään tassulla rankaa vedessä ja taas nosti ylös. Hetken kuluttua ranka oli puhdas kurasta ja Elmo alkoi jyrsimään sen latvaa. Koirahan ei käyttäydy inhimillisesti ja harkiten, eihän?

Pääsiäisen pyhinä käytiin Elmon kanssa trimmissä kasvattajalla. Pääsi kalsareisilleen, sen karvan kasvu oli vähän väärässä aikataulussa.... nyt kasvatellaan sängestä kesän näytelmiin karvaa...... Ei haittaa yhtään, kura lähtee helpommin lyhyestä karvasta.

Pääsiäisenä tuli piipahtamaan myös velipoika Arttu. Vähän jätkät katselivat toisiaan, mutta jonkinlainen yhteinen sävel löytyi - ehkä se oli kuraojassa juokseminen, muuten Elmo ei Arttua kunnolla saanut juoksemisesta innostumaan. Arttu siinä sai uimisen oivalluksenkin kun pääsi sillä keinoin Elmolta karkuun. Elmo panosti enemmänkin loiskutteluun. Oli kiva nähdä kuinka Arttu oli kasvanut ja kehittynyt. Mutta oli se vaan rauhallinen Elmoon verrattuna, Elmolle olisi voinut jäädä pikkuannos Artun rauhallisuudesta ja arvokkuudesta..... ja toistuvasti saimme kuulla kuinka Elmo on samankaltainen kuin toinen veljensä Otso =)

Tiistai-treeneihinkin mentiin tänään tai siis katselemaan kun muut treenasivat. Päämääränä oli - ja on - että kentälle siirrytään vasta kun Elmo pystyy tekemään sen ilman riekkumista, sinkoilua ja haukkumista. Ja sehän onnistuu vain rauhoittumalla. Otettiin kaksi harjoitusta. Ensimmäisellä kerralla matka eteni kohti kenttää vain pari askelta kerrallaan, Elmo nosti kierroksia -> veti remmin tiukalle -> vauhti seis. Rauhoittuminen ja matkan jatkui. Kentän laidalla kulkee tie ja tien laidalla pyörätie. Siirryttiin muutaman askelen etenemisvauhtia kerrallaan kohti pyörätietä.  Pyörätieltä katseltiin muita koiria ja ihmisiä. Haukkumista, mutta kierrokset eivät nousseet mahdottomaksi. Heti kun haukkuminen lisääntyi otin käyttöön EVVK:n. Tarpeeksi monta kertaa kun tein sen kääntäen selkäni, niin Elmo kiinnostui minusta ja kiersi eteeni. Muutamat kerrat kun oltiin pyöritty edestakaisin ja jatkettu töllistelyä, Elmo otti ja merkkasi jalkani. Hillittyä kiroiluahan siitä tuli. Seisoskelua ja töllistelyä jatkettiin rauhallisuudesta ja kontaktista kehuen ja palkaten. Elmo ei kiihtynyt vaan oli rentona ja se otti itse aktiivisesti kontaktia.

Viimein lähdettiin kohti autoa ja katseltiin tuttujen pk-collie-poikien kulkemista kaukaa. Elmo käyttäytyi mallikkaan rauhallisesti. Ei yhtään sinkoilua vaan aktiivista kontaktin ottamista. WAU! Rauhallisesti edettiin autoon ja Elmo tauolle. Piti oikein pidätellä itseään, etten olisi alkanut sinkoilemaan =)

20 minsan päästä uudelleen Elmo autosta ja takaisin pyörätielle. Ihan muutama haukkuminen, ei enää sinkoilua tai vetämistä. Tehtiin reipas kävelypätkä pyörätietä pitkin ja takaisin. Ei minkäänlaista sinkoilua vaan nättiä vapaata kävelyä. Siirryttiin kohti kentälle menevän tien ylityspaikkaa rauhallisesti. Ylityskohdan liikennemerkillä alkoi kuulua kiihdytysmoottorin käynnistymistä prum-prum-prum (oikeasti koira oli hiljaa, mutta näki kuinka se keräsi kierroksia) pysähdyttiin sitten siihen ja odottelin Elmon rauhoittumisen. Rauhoittumisen jälkeen hetki seisoskelua ja katselua rauhallisuudesta edelleen kehuen ja palkaten, sen jälkeen palattiin takaisin autolle. Rajalla oli käyty. Se riitti tälle päivälle. Autoon meni rento ja rauhallinen koira.

En lopultakaan tiedä mitä kaikkea oikein tapahtui, mutta kotiin päästyä meillä oli RENTO, RAUHALLINEN ja TYYTYVÄISYYTTÄ kehräävä koira. Elmo käyttäytyi samoin kuin sen yhden onnistuneen patukalla treenin lopuksi tapahtuneen palkkauksen jälkeen. Ja nyt tiedän miltä se näyttää hetkeä ennen kuin kuuluu pling ja vauhti korvien välissä kiihtyy hallitsemattomaksi. Huima edistys, siis =)

Kun nyt vaan malttaisi jatkaa tällä tiellä...... oi maltti älä jätä minua!

Kisa-alueella hengailua

Elmo oli mukana teinin koulukisareissulla - häiriöiden siedätystä erilaisista olosuhteista.... Aluksi sinkoili ja oli kuin ei olisi ikipäivänä hevosia nähnyt saatikka opetellut olemaan rauhallisena. Oman asenteen muutos sinkoiluun ja remmin kiristymiseen oli tällä kertaa se oikea ratkaisu. Vaikka aluksi tuntuikin siltä, että hitto kun on pöllö koira. Kaikki liike pysähtyi kun Elmo loikki ja remmi kiristyi "evvk". Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä kun Elmo tajusi lopettaa. Haukkumista oli todella vähän verrattuna aikaisempaan. Kun kierrokset olivat riittävän alhaalla, myös muiden koirien ohimeno oli hallittavissa.

Erään miehen kanssa jäin juttusille pidemmäksikin aikaa. Elmo teki ensin loikan ja nuuskaisi miestä "vaaraton" ja alkoi natustella hevosen kikkareita. Toki miehen käytöskin oli juuri sitä mitä tuossa tilanteessa käytöksen pitäisikin olla Elmoa kohtaan "evvk". Hällä itsellään oli samalla tavalla riekkuva sileäkarvainen noutaja, tosin ikää oli 9 v. ;o)

Kun pidin teinin hevosta, niin Elmo oli meidän miehen kanssa. Elmo haukahteli lähes koko ajan ja liikehti levottomana. Kun remmin pää vaihtui taas minulle, koira hiljeni. Taas yksi uusi käyttäytymiskuvio....

Elmolla ei ollut mitään kunnioitusta hevosia kohtaan: kun heppa ei juonut vesiastiasta Elmo meni ja joi. Kun heppa työnsi päätään siihen takaisin niin Elmo vain mulkaisi ja jatkoi juomistaan. Kun heppa nosti päätään kauemmaksi, kun ei tykännyt Elmon turvan nuuskuttamisesta, niin tämä jätkä nousi kahdelle jalalle ja jatkoi nuuskimista "mä haluun tietää kuka sää oot". Vieraan hevosen kanssa tuota ei tietenkään olisi voinut tehdä, mutta kun tiesi, että heppa on tottunut hölmöileviin koiriin, niin piti katsoa mikä jätkän on meininki.

Sitä jäin aamun lähdöstä miettimään, että mistä ihmeestä tuo koira tietää, koska se on lähdössä mukaan. Mikä on se käyttäytymiskuvio, eleet, ilmeet, tekeminen, joka sille siitä kertoo?  Olen aiemminkin ihmetellyt tuota ennakointia ja jaksan ihmetellä yhä edelleenkin. Ylimääräistä virkeyttä ei periaatteessa olisi enää pitänyt olla jäljellä - oltiin käyty kunnon aamulenkillä höyryjä päästelemässä, vatsa täynnä siipiä ja todettu todeksi riisenien pentuoppaan teksti.. "rakastettavan raju karvakuono, kuraojien keisari, mutaisten viiksiensä lomasta aseista riisuvaa snautserihymyään väläytellen...." Vain toinen riisenisti voi noin lausua :)

Ei-mitään-treeniä

Elmon kanssa kaupan parkkipaikkalla töllistelyä ja kaupassa kävijöiden katselua. Meni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, vain muutamia haukkumisia, ei lainkaan sinkoilua. Tietoinen keskittyminen ajatukseen 'remmi löysällä luotan koiraani' rentoutti myös Elmon. Ei edes viereen pysähtynyt mellevä ääninen motskari saanut kuin katseen kääntämisen osakseen.

Jatkettiin kentälle seuraamaan muiden treenaamista. Kohtuu rauhallisena ja rentona Elmo pysyi, josta välittömänä seurauksena oli vähemmän haukkumista ja sinkoilua - ja kierroksia. Ja jos alkoikin haukkumaan, niin sitä ei jatkunut hillittömän pitkään. Malttoi käydä maahan ja istahtaakin välillä - ilman käskyä. Rentona ja rauhallisena kuulo pelaa ja kontakti toimii. Sietokynnystä mitattiin menemällä lähemmäksi muita. Raja tuli vastaan (ehkä n. 10 m) ja sen kuuli välittömästi:  haukkuminen alkoi, sinkoilua ja lisäkierroksia tuli mukaan. Joten lisää harjoitusta tarvitaan tuossa lähellä sietokynnystä, rajalle menoja täytyy tehdä vielä muutamia kertoja, jotta opin näkemään koirasta koska se raja tulee. Nyt vain totesin, että yli meni. Ehkä joskus voidaan treenata muiden joukossakin rennosti ja tekemisiin keskittyen. Yksinään tai riittävällä etäisyydellä treenatessa ei ole mitään ongelmaa keskittymisessä ja tekemisen intensiivisyydessä. Häiriöiden siedätys taitaa olla homman nimi....

Aamulla käytiin Elmon kanssa lauantai-aamun pitkällä lenkillä. Pariin kertaan poikettiin metsään ja oi, kuinka Elmo onnistuu siitä riemua repimään. Pentuhepulit kivikkoisessa kuoppaisessa ryteikössä aiheuttavat hieman tykytyksiä. Otettiin siinä turpatuntumaa maastoon kun asettelin omia askeleita märkiä kivenkoloja vältellen ja tein ilmeisesti Elmon näkökulmasta yllättävän suunnan muutoksen. Elmo torppasi jalkaani ja tuli sitten ihmettelemään miksi makaan maassa.

Ei hassumpi päivä ollenkaan :)

Ei ihan unelmajuttu

Tapa- ja tottelevaisuuskurssi alkoi, joopa joo. Suurin odotuksin sinne menin. Toki arvelin, että Elmo saa jonkun asteiset hepulit, mutta että hepulit olivat tuota luokkaa oli minulle yllätys. Ilmeisesti 50 koiraa ohjaajineen oli Elmollekin melkoinen yllätys. Märkä nurmikenttä, 40 kiloa sinkoilevaa riiseniä ja koiran saamista kontaktiin yrittävä mamma - ei ollut ihan unelmajuttu, ei. Jo kotoa lähdöstä olisi pitänyt havaita, että päivä ei ole oikea muuhun kuin pohjanoteeraukseen. Itsellä nälkä (vain aamupala ja pari banaania), väsy ja hillitön kiire (juuri ennen lähtöä vielä yksi työjuttu hoidettavana) - ja koira käynyt vain pikaisilla pissilenkeillä (kun oli kiirepäivä) - parhaat ainekset eivät todellakaan olleet kasassa. Olisi ollut parasta jäädä kentän laidalle katselemaan. Ei olisi ehkä sitten tarvinnut käydä tekemässä turpatuttavuutta kentän pintaan. Elmo kuitenkin teki ihan kivasti kun sillä jotain teetin, mutta ne väliajat "#%¤#&"#"#¤"!"!"%&#¤%& .....

Koulutus alkoi tervehtimisellä koirakot rivissä. 3 metriä oli Elmolle ihan vähän liian vähän, kun singahti kunnolla niin ulottui naapuriin nuuskuetäisyydelle. Varsinainen ohjelma oli kontaktin ottamista isossa ringissä (25 koirakkoa) ja paikalla ollen pienemmissä (10 koirakkoa) ringeissä. Koirakot pujottelivat toistensa ohi koko ison ringin. Joopa joo, ei pujoteltu Elmon kanssa vaan kierrettiin ulkokautta, pätkittäin meni ihan hyvinkin, mutta pääsääntöisesti sinkoillen. Paikalla ollen kontakti onnistuikin jo paremmin, kun oltiin vähän etäämmällä pikku ringistä.

Ilta meni sitten tuhkan sirottelussa ja oman pään seinään hakkaamisessa. Miten olen päästänyt sen tuollaiseksi? Syksyllä se ei piitannut muista koirista lainkaan, ohituksien kanssa ei ollut mitään ongelmia,  vaikka silloinkin läyskytti kentällä odotusaikoina. Ilmeisesti nämä talvikuukaudet ovat tehneet tehtävänsä yhdistettynä työkiireisiin (= ei aikaa tarpeeksi koiralle) ja vatsatautiin (liki 2 kk toisaikaisuus), liian vähän harjoitusta, eikä korvien takana kolkutteleva murkkuikäkään liene ihan osaton ...... ja biorytmitkään eivät varmaan ole olleet kohdallaan :P ..... "#"%"%&%//(#""#¤

Plaah! Se syiden miettimisestä ja märehtimisestä....

Aamulenkillä palattiin A:han, koska päämääränäni on se, että Elmo osaa ja tekee, ei se, että kiellän sitä toistuvasti - jos menetelmä viekin aikaa niin ainakaan EI-sana ei kulu käytössä. Lenkillä otettiin ainoastaan extra-super-hyper-kontaktia ilman yhtäkään käskyä. Kaikesta sen minuun kohdistamasta huomiosta seurasi palkka, joko kehu tai nami. Vähän oli jätkä alkuun pihalla ajatuksesta, mutta pian se keksi mistä on kysymys. Loppumatkasta Elmo hakeutui ihan itse sivulle tiiviissä upeassa kontaktissa seuraamaan, ei poikituksia, ei sinkoilua, ei yliyrittämistä. Ainoastaan siistin varmaa rauhallista työskentelyä. Että osaa se, kun vain jollain saisin tuon siirrettyä kentälle ja muualle :o]

Tauko

Treenitauko ei pelkästään tee hyvää - ainakaan kodille. Aikaa on kulunut valitettavan paljon työpöydän ääressä, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Perhe kärsii ja koirut kärsii. Olen tässä töiden ohessa pohtinut minkä verran ihmisten määritelmään "vilkas koira" vaikuttaa se tosiasia, että aktiivinen koira etsii puuhasteltavaa ihan itse, jos sitä ei omistajien ansiosta järjestetä. Pelkkä lenkillä käynti ei ainakaan meidän jätkälle riitä. Pelkät remmilenkit vievät ojasta allikkoon parissa päivässä. Pari pidempää lenkkiä päivässä vapaana juosten on minimi millä Elmon korvien väli pysyy jotakuinkin ojennuksessa vajaan viikon verran, sen jälkeen alkaa tihutöiden = omakivan tulosten määrä lisääntyä.

Muutama päivä paluuta normaaliin ja päästään jatkamaan harjoituksia siitä mihin pari viikkoa sitten jäätiin. Ja edistyshän tulee nyt olemaan huimaa, nyt kun hankin videokamerankin treeniavuksi ;o) ...

Kierrätystä

Mamma vatsataudissa 3 pv, josta johtuen Elmon elämä oli tylsääkin tylsempää, kunnes se muisti kierrätyksen jalon aatteen, mamman toisena sairaspäivänä.

Kierrätykseen lähti ainakin (= havaittu)
- papan puuvillaneule: kulahtanut, ei arvoa
- teinin Puman lökärit: pienet käyttäjälleen, tuuletusaukoilla niistä tuli näppärät melkein-shortsit
- nippu Aku Ankkoja menneiltä vuosilta: vanhoja ei kannata säästää, silppuna palavat paremmin
- tarravihko: pikkulikkakin tykkää tarrailla, miksei pikku-Elmo ja kaikkea pitää kokeilla, ja vihko oli repussa jonka vetoketju oli jo vähän auki eli sen sai ottaa....
- pikkulikan koe: oli jo allekirjoitettu ja näytetty opelle, miksi sitä olisi pitänyt säästää, pikkupalasina palaa paremmin
- mustikkamunkkeja: tasajaon periaatteella 8 munkkia jaetaan siten, että kaikille perheenjäsenille yksi ja Elmolle yhtä monta kuin perheelle yhteensä, eli neljä
- kolme paritonta kinnasta: ehkä ne tosiaan näyttivät sillä hetkellä parittomilta... nyt ainakin ovat....
- froteepyyhe: siinä oli pieni reikä (kai?) ja ainahan pitää testata onko yleensä kannattavaa alkaa korjaamaan, siis jos on haurasta ei kannata - oli haurasta
- PKY:n Käyttökoirat -lehti: vanha numero ja luettukin oli, silppuna palaa paremmin

Ja elämän tylsyyttä arvioidessa täytyy muistaa, että muu perhe kuitenkin käytti Elmoa lenkillä ja höntsytti sitä.......

Mamma jaksoi sohvalla maatessaan opettaa miksi kannattaa luopua kissin hätistämisestä - siitä maksetaan PALKKAA. Fiksu koirahan tietenkin keksii pysäköidä mamman ja kissin väliin, ja tienata palkka mahdollisimman vähällä pään kääntämisellä, eikös se lähentele jo neroutta?

Huomenna oikeisiin treeneihin, vaikka ei ole tehty viikkoon yhtään mitään, siis treenattu oikeasti.....

Mamma on niin onnellinen, Elmo toimii taas, ei vielä eilen tiennyt käyvän niin.....

Pakkasten lauhduttua on pystytty käymään pidemmillä lenkeillä useammin päivässä. Elmo on nauttinut suunnattomasti aurausvallin päällä juoksemisesta ja ylös-alas-hyppimisestäkin siinä määrin, että on saanut takareisiin lihaksia =)

PKY:n treeneissä on nyt käyty 2x viikossa ja muuten treenattu sitten entiseen malliin kotona. Treeneissä on pääasiasa siedätetty ihmisiä - ja muita koiria. Viime tiistaina kokeiltiin patukalla palkkaamista ja ylihän se pamahti. Oikein kunnolla. Vielä myöhään illallakin kierrokset olivat korkealla. Keskiviikkona-torstaina ei mitään merkillisempää tehty, kun kierroksia tuntui edelleen olevan päällä. Perjantai-aamun lenkillä kävi ilmeiseksi, että kuumuminen oli liikaa pienen koiran päälle - ainoastaan luoksetulo onnistui likimain entiseen tapaan. Muiden kohdalla Elmo oli ihan pihalla, lähti haahuilemaan ympäriinsä ja teki kaikkea mitä nyt vaan voi keksiä. Joten SEIS, mietinnän paikka!

Koko loppupäivän käytin pohdiskeluun, mitä nyt ja miten tilanteen saa korjattua. Koska luoksetulo oli ainoa mikä onnistui, päätin jatkaa sillä. Perjantai-illan lenkillä vain pelkkiä luoksetuloja kunnolla palkaten eri matkoilta mahdollisimman rauhallisesti ja käsiavutkin takaisin mukaan. Samoin lauantai-aamuna, muita liikkeitä tehtiin käsiavusteisesti sen verran, että selvisi missä mennään. Totaalisesti pihalla oltiin. Iltapäivän kenttätreeneissä tehtiin ainoastaan seuraamista ja palkkaamista yhdistelmällä makupalat ja päätteeksi patukka. Taitava ohjaajan ohjaaja osasi nykiä niistä oikeista naruista, Elmo kesti jopa rauhallisen silittelyn treenaamisen yhteydessä. Treenin päätteeksi Elmo oli rauhallinen ja olin kuulevinani ja kuulinkin, kuinka sen aivorattaat raksuttivat palasia kohdalleen. Kotiin päästyä lenkille ja kun jätkä näytti työhaluiselta päätin riskillä ottaa osattuja liikkeitä. Mentiin koko setti läpi kahteen kertaan reilulla makupalapalkkauksella ja kaikki meni nappiin, jopa ensimmäiseksi levinnyt liikkeestä maahanmenokin! Ja se tapa millä Elmo teki kaiken: varmasti ja itsetietoisesti rintarottingilla. Ei mitään ylimääräisiä hötkyilyjä tai haahuilua ympäriinsä. Ja Elmo kesti jopa mamman ilon purkauksenkin vain hitusen verran kuumuen.

Luoksetulo pysyi kasassa korttipakan hajoamisessakin, sitä on treenattu eniten ja se on kaikkein vahvin. Ensimmäiseksi hajosi viimeisin opittu juttu. Jos nyt mitään mistään ymmärrän, niin korttipakan hajoamisessa oli kysymys saalisvietin kilahtamisesta tappiin ja Elmo paran pää ei sitä kestänyt. Joten harjoitukset jatkuvat, vähän mutta usein ja siedätetään tuota kuumumista, vähän kerrallaan treenien sisältöä ja tekojärjestystä useasti vaihdellen. Makupaloilla liikkeiden aikana kunnes ne ovat varmat ja lopuksi patukkapalkka. Kun on päästy vaiheeseen "liike varma" siirryttään tehoharjoittelun kautta liike kerrallaan patukkapalkkaan. Makupalat säilytetään kuitenkin takataskussa ja niitä käytetään matkan varrella tehostamaan harjoittelua.

Iltapäivän pohdiskelu ja yön yli nukkuminen kirkasti muutenkin tulevaisuutta, tavoitteet tulivat kummasti selvemmiksi ja samalla raamit miten toimia.

On minulla vaan eri hieno koira - ja päivän onnistumiset kruunasi king-kong-katseet =)

Leijaillen

Aamupäivän lenkillä tuli metsätiellä vastaan pariskunta hiihtäen. Koskaan tämän 9 kuukauden aikana ei ole tullut tuolla tiellä ketään vastaan. Elmohan oli tietenkin sitä mieltä, että he ovat aivan varmasti ennen näkemättöminä ja kokemattomina vähintäinkin vaarallisia ja ainakin haukuttavia. Kunnes muisti mamman taskun salaisuuden. Istua napitti edessä rupattelun ajan - ilman yhtään käskyä, ja palkkaa satoi. Kiitos ihanille ihmisille kun päättivät kääntyä takaisin ja meidän takaisin tullessa tulivat jälleen vastaan. Elmo muisti, että mammalla on taskussa salaisuus ja tuli välittömästi pariskunnan havaittuaan eteen istumaan ja katsoa napittamaan. Ja totta maar palkkaakin tuli. Hyvin tehdystä työstä tulee vielä päälle superbonukset.

Tänään Elmon kanssa treeneissä tehtiin sivulletuloja ja henkilöryhmän alkeita. Oi kuinka taitavasti jätkä sivulletulot teki, juuri kuten oli opetuksella ollut tavoitteena. Ollessani ihan missä kulmassa tahansa suhteessa koiraan "sivulle" ja naps jätkä teki sen. Ja osa oli sellaisista kulmista, joita ei ollut edes tehty. Käsky lienee sisäistetty. Jotenkin olin odottanut tähän pisteeseen pääsyyn kuluvan huomattavasti enemmän aikaa. Nyt alkaa sitten makupaloista erkaantuminen. Ja vasta viikko sitten päästiin siitä viimeisestä pienestä käsimerkistä eroon.

Henkilöryhmän alkeet olikin sitten ihan niitä alkeita, kierroksia koneeseen löytyi "hieman" liikaa, mutta tuosta on hyvä jatkaa. Ei murissut, ei ärissyt eikä purrut ketään  .... en tosin odottanutkaan sen käyttäytyvän niin. Oli hössöttävä "tykkään-teistä" pentukainen.

Voi kuinka treenin jälkeen olin iloinen, onnellinen ja ylpeä hienosta ja taitavasta koirasta. Jalat eivät millään tahdo pysyä maankamaralla.... leijaillen.....

Pakkasia

Viimeiset pari viikkoa on kärsitty piukeista pakkasista. Ulkona on voinut piipahtaa pakkasmittaria tarkkailemalla maksimissaan puoli tuntia - ja pihatottiksetkin ovat jääneet tekemättä, kun on ollut niin kylmä. Treenitkin ovat olleet pakkastauolla.

Kotona on puuhasteltu vanhojen pikkujuttujen kertausta ja opeteltu temppuja, tihutöiden minimoimiseksi. Kohtuu hyvin on selvitty sisällä olemisesta. Tänään oli ensimmäinen päivä kun aamulla herätessä pakkasmittari näytti vähemmän kuin -20. Iltapäivällä päästiin vihdoinkin odotetulle kunnolliselle lenkille. Voi sitä iloa ja riemua. Muutaman kerran otin sivulletuloja ja luoksetuloja. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta Elmo oli niin riemuissaan jo pelkästä juoksemisesta, ettei keskittymiskyvystä ollut tietoakaan. Huomenna sitten :)

Elmon ruokahalu on nyt tuottanut hieman mietintää. Ruokaa on alkanut jäämään kuppiin vaikka annoksia on pienennetty. Useampana päivänä toinen ateria on jäänyt kokonaan syömättä. Tosin jos kuppiin laittaa mahaa, niin ei ole pelkoa, ettei tulisi syötyä. Jos taas jotain muuta lihaa/kalaa, niin syö vähän jos seisoo vieressä, muuten ruoka jää koskemattomaksi. Saattaahan se olla niinkin, että kun ei ole kunnolla päästy ulkoilemaan ei ole kulutusta eikä nälkää. Elmollahan oli jo pentuna sitä, että se söi vaan sen mitä söi, vaikka onkin muuten anhe nameille, jotka tosin nekin ovat pääasiassa ruokaa :)

Huomenna päästään taas treeneihin. Ihan kuin vähän jännittäisi :o}