Lenkkien yhteydessä on tehty tottiksen perussettiä vaihtelevasti n. kolmisen kertaa/liike makupaloilla epäsäännöllisesti palkaten, aktiivista kontaktin ottoa onkin sitten harjoiteltu koko lenkin ajan. Jos joku liike on ollut parista kerrasta hyvä, niin ei sen enempää. Jäävissä liikkeissä kun muistaisi ensimmäisellä kerralla tehdessä, ettei matkaa voi ottaa yhtä paljon kuin on suunnitellut ottavansa sillä kolmannella kerralla. Jäävissä on mukana myös seisominen, matkat on pidetty vielä tosi lyhyinä. Treenaamiskohtia lenkillä olen vaihdellut aktiivisesti, samoin vaikeuttanut esim. istumassa olemista omalla liikehtimisellä. Päivän jumpat on tulleet siinä samalla.
Eräänä iltana olin tulossa ratsastamasta ja mies huuteli ovelta, että voiko päästää Elmon iltapissille. "Juu-juu, päästä vaan". Elmo hölkytteli talon taakse ja naps! Kuono ylös ja koira korvattomaksi ja kuono ylhäällä hajun perässä kohti naapurin pihaa. Ei minkäänlaista reagointia mihinkään mitä teimme. Kun ehdimme kauhusta kankeina naapuriin (takapihalla pystykorva juoksulangassa, UROS), niin kuulimme kuinka Nalle Pystykorva yritti pari kertaa sanoa Elmolle, "se on mun". Hitto että toi jätkä on röyhkeä. Vilkaisi vaan silmäkulmastaan "jaa sun vai?" ja meni Nallen ruokakupille syömään. Toinen katselee ihan onnettomana vieressä. Sain kuitenkin Elmon otettua pannasta kiinni taluttimeen ilman minkäänlaista ongelmaa - sen ilme oli vähän lällättävä.... "mutku se oli _niin_ hyvä tuoksu ilmassa, mun _oli_ihan_pakko, oikeesti_i-han_pakko...." ja ihan nätisti se lähti kanssani takaisin. Eikä kertaakaan sen jälkeen ole edes aikonut lähteä naapuriin.... ja siinä kupissa muuten oli jotain serttiä.....
Voiko koira käyttäytyä inhimillisesti? Olen sitä mieltä ettei, mutta Elmon käytös ei kyllä sitä järin hyvin vahvista. Oltiin aamulenkillä ja jäin kaivelemaan puroa tien yli. Laskupuolen puron päästä kuran seasta löytyi n. 1,5 metrinen puun ranka. Elmo nappasi sen innoissaan ja kävi heittämässä tien toisella puolella olevaan todella isoon vesilätäkköön. Nosti rangan ylös ja nakkasi uudestaan. Alkoi lätkyttämään tassulla rankaa vedessä ja taas nosti ylös. Hetken kuluttua ranka oli puhdas kurasta ja Elmo alkoi jyrsimään sen latvaa. Koirahan ei käyttäydy inhimillisesti ja harkiten, eihän?
Pääsiäisen pyhinä käytiin Elmon kanssa trimmissä kasvattajalla. Pääsi kalsareisilleen, sen karvan kasvu oli vähän väärässä aikataulussa.... nyt kasvatellaan sängestä kesän näytelmiin karvaa...... Ei haittaa yhtään, kura lähtee helpommin lyhyestä karvasta.
Pääsiäisenä tuli piipahtamaan myös velipoika Arttu. Vähän jätkät katselivat toisiaan, mutta jonkinlainen yhteinen sävel löytyi - ehkä se oli kuraojassa juokseminen, muuten Elmo ei Arttua kunnolla saanut juoksemisesta innostumaan. Arttu siinä sai uimisen oivalluksenkin kun pääsi sillä keinoin Elmolta karkuun. Elmo panosti enemmänkin loiskutteluun. Oli kiva nähdä kuinka Arttu oli kasvanut ja kehittynyt. Mutta oli se vaan rauhallinen Elmoon verrattuna, Elmolle olisi voinut jäädä pikkuannos Artun rauhallisuudesta ja arvokkuudesta..... ja toistuvasti saimme kuulla kuinka Elmo on samankaltainen kuin toinen veljensä Otso =)
Tiistai-treeneihinkin mentiin tänään tai siis katselemaan kun muut treenasivat. Päämääränä oli - ja on - että kentälle siirrytään vasta kun Elmo pystyy tekemään sen ilman riekkumista, sinkoilua ja haukkumista. Ja sehän onnistuu vain rauhoittumalla. Otettiin kaksi harjoitusta. Ensimmäisellä kerralla matka eteni kohti kenttää vain pari askelta kerrallaan, Elmo nosti kierroksia -> veti remmin tiukalle -> vauhti seis. Rauhoittuminen ja matkan jatkui. Kentän laidalla kulkee tie ja tien laidalla pyörätie. Siirryttiin muutaman askelen etenemisvauhtia kerrallaan kohti pyörätietä. Pyörätieltä katseltiin muita koiria ja ihmisiä. Haukkumista, mutta kierrokset eivät nousseet mahdottomaksi. Heti kun haukkuminen lisääntyi otin käyttöön EVVK:n. Tarpeeksi monta kertaa kun tein sen kääntäen selkäni, niin Elmo kiinnostui minusta ja kiersi eteeni. Muutamat kerrat kun oltiin pyöritty edestakaisin ja jatkettu töllistelyä, Elmo otti ja merkkasi jalkani. Hillittyä kiroiluahan siitä tuli. Seisoskelua ja töllistelyä jatkettiin rauhallisuudesta ja kontaktista kehuen ja palkaten. Elmo ei kiihtynyt vaan oli rentona ja se otti itse aktiivisesti kontaktia.
Viimein lähdettiin kohti autoa ja katseltiin tuttujen pk-collie-poikien kulkemista kaukaa. Elmo käyttäytyi mallikkaan rauhallisesti. Ei yhtään sinkoilua vaan aktiivista kontaktin ottamista. WAU! Rauhallisesti edettiin autoon ja Elmo tauolle. Piti oikein pidätellä itseään, etten olisi alkanut sinkoilemaan =)
20 minsan päästä uudelleen Elmo autosta ja takaisin pyörätielle. Ihan muutama haukkuminen, ei enää sinkoilua tai vetämistä. Tehtiin reipas kävelypätkä pyörätietä pitkin ja takaisin. Ei minkäänlaista sinkoilua vaan nättiä vapaata kävelyä. Siirryttiin kohti kentälle menevän tien ylityspaikkaa rauhallisesti. Ylityskohdan liikennemerkillä alkoi kuulua kiihdytysmoottorin käynnistymistä prum-prum-prum (oikeasti koira oli hiljaa, mutta näki kuinka se keräsi kierroksia) pysähdyttiin sitten siihen ja odottelin Elmon rauhoittumisen. Rauhoittumisen jälkeen hetki seisoskelua ja katselua rauhallisuudesta edelleen kehuen ja palkaten, sen jälkeen palattiin takaisin autolle. Rajalla oli käyty. Se riitti tälle päivälle. Autoon meni rento ja rauhallinen koira.
En lopultakaan tiedä mitä kaikkea oikein tapahtui, mutta kotiin päästyä meillä oli RENTO, RAUHALLINEN ja TYYTYVÄISYYTTÄ kehräävä koira. Elmo käyttäytyi samoin kuin sen yhden onnistuneen patukalla treenin lopuksi tapahtuneen palkkauksen jälkeen. Ja nyt tiedän miltä se näyttää hetkeä ennen kuin kuuluu pling ja vauhti korvien välissä kiihtyy hallitsemattomaksi. Huima edistys, siis =)
Kun nyt vaan malttaisi jatkaa tällä tiellä...... oi maltti älä jätä minua!
tiistai 26. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Kisa-alueella hengailua
Elmo oli mukana teinin koulukisareissulla - häiriöiden siedätystä erilaisista olosuhteista.... Aluksi sinkoili ja oli kuin ei olisi ikipäivänä hevosia nähnyt saatikka opetellut olemaan rauhallisena. Oman asenteen muutos sinkoiluun ja remmin kiristymiseen oli tällä kertaa se oikea ratkaisu. Vaikka aluksi tuntuikin siltä, että hitto kun on pöllö koira. Kaikki liike pysähtyi kun Elmo loikki ja remmi kiristyi "evvk". Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä kun Elmo tajusi lopettaa. Haukkumista oli todella vähän verrattuna aikaisempaan. Kun kierrokset olivat riittävän alhaalla, myös muiden koirien ohimeno oli hallittavissa.
Erään miehen kanssa jäin juttusille pidemmäksikin aikaa. Elmo teki ensin loikan ja nuuskaisi miestä "vaaraton" ja alkoi natustella hevosen kikkareita. Toki miehen käytöskin oli juuri sitä mitä tuossa tilanteessa käytöksen pitäisikin olla Elmoa kohtaan "evvk". Hällä itsellään oli samalla tavalla riekkuva sileäkarvainen noutaja, tosin ikää oli 9 v. ;o)
Kun pidin teinin hevosta, niin Elmo oli meidän miehen kanssa. Elmo haukahteli lähes koko ajan ja liikehti levottomana. Kun remmin pää vaihtui taas minulle, koira hiljeni. Taas yksi uusi käyttäytymiskuvio....
Elmolla ei ollut mitään kunnioitusta hevosia kohtaan: kun heppa ei juonut vesiastiasta Elmo meni ja joi. Kun heppa työnsi päätään siihen takaisin niin Elmo vain mulkaisi ja jatkoi juomistaan. Kun heppa nosti päätään kauemmaksi, kun ei tykännyt Elmon turvan nuuskuttamisesta, niin tämä jätkä nousi kahdelle jalalle ja jatkoi nuuskimista "mä haluun tietää kuka sää oot". Vieraan hevosen kanssa tuota ei tietenkään olisi voinut tehdä, mutta kun tiesi, että heppa on tottunut hölmöileviin koiriin, niin piti katsoa mikä jätkän on meininki.
Sitä jäin aamun lähdöstä miettimään, että mistä ihmeestä tuo koira tietää, koska se on lähdössä mukaan. Mikä on se käyttäytymiskuvio, eleet, ilmeet, tekeminen, joka sille siitä kertoo? Olen aiemminkin ihmetellyt tuota ennakointia ja jaksan ihmetellä yhä edelleenkin. Ylimääräistä virkeyttä ei periaatteessa olisi enää pitänyt olla jäljellä - oltiin käyty kunnon aamulenkillä höyryjä päästelemässä, vatsa täynnä siipiä ja todettu todeksi riisenien pentuoppaan teksti
Erään miehen kanssa jäin juttusille pidemmäksikin aikaa. Elmo teki ensin loikan ja nuuskaisi miestä "vaaraton" ja alkoi natustella hevosen kikkareita. Toki miehen käytöskin oli juuri sitä mitä tuossa tilanteessa käytöksen pitäisikin olla Elmoa kohtaan "evvk". Hällä itsellään oli samalla tavalla riekkuva sileäkarvainen noutaja, tosin ikää oli 9 v. ;o)
Kun pidin teinin hevosta, niin Elmo oli meidän miehen kanssa. Elmo haukahteli lähes koko ajan ja liikehti levottomana. Kun remmin pää vaihtui taas minulle, koira hiljeni. Taas yksi uusi käyttäytymiskuvio....
Elmolla ei ollut mitään kunnioitusta hevosia kohtaan: kun heppa ei juonut vesiastiasta Elmo meni ja joi. Kun heppa työnsi päätään siihen takaisin niin Elmo vain mulkaisi ja jatkoi juomistaan. Kun heppa nosti päätään kauemmaksi, kun ei tykännyt Elmon turvan nuuskuttamisesta, niin tämä jätkä nousi kahdelle jalalle ja jatkoi nuuskimista "mä haluun tietää kuka sää oot". Vieraan hevosen kanssa tuota ei tietenkään olisi voinut tehdä, mutta kun tiesi, että heppa on tottunut hölmöileviin koiriin, niin piti katsoa mikä jätkän on meininki.
Sitä jäin aamun lähdöstä miettimään, että mistä ihmeestä tuo koira tietää, koska se on lähdössä mukaan. Mikä on se käyttäytymiskuvio, eleet, ilmeet, tekeminen, joka sille siitä kertoo? Olen aiemminkin ihmetellyt tuota ennakointia ja jaksan ihmetellä yhä edelleenkin. Ylimääräistä virkeyttä ei periaatteessa olisi enää pitänyt olla jäljellä - oltiin käyty kunnon aamulenkillä höyryjä päästelemässä, vatsa täynnä siipiä ja todettu todeksi riisenien pentuoppaan teksti
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Ei-mitään-treeniä
Elmon kanssa kaupan parkkipaikkalla töllistelyä ja kaupassa kävijöiden katselua. Meni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, vain muutamia haukkumisia, ei lainkaan sinkoilua. Tietoinen keskittyminen ajatukseen 'remmi löysällä luotan koiraani' rentoutti myös Elmon. Ei edes viereen pysähtynyt mellevä ääninen motskari saanut kuin katseen kääntämisen osakseen.
Jatkettiin kentälle seuraamaan muiden treenaamista. Kohtuu rauhallisena ja rentona Elmo pysyi, josta välittömänä seurauksena oli vähemmän haukkumista ja sinkoilua - ja kierroksia. Ja jos alkoikin haukkumaan, niin sitä ei jatkunut hillittömän pitkään. Malttoi käydä maahan ja istahtaakin välillä - ilman käskyä. Rentona ja rauhallisena kuulo pelaa ja kontakti toimii. Sietokynnystä mitattiin menemällä lähemmäksi muita. Raja tuli vastaan (ehkä n. 10 m) ja sen kuuli välittömästi: haukkuminen alkoi, sinkoilua ja lisäkierroksia tuli mukaan. Joten lisää harjoitusta tarvitaan tuossa lähellä sietokynnystä, rajalle menoja täytyy tehdä vielä muutamia kertoja, jotta opin näkemään koirasta koska se raja tulee. Nyt vain totesin, että yli meni. Ehkä joskus voidaan treenata muiden joukossakin rennosti ja tekemisiin keskittyen. Yksinään tai riittävällä etäisyydellä treenatessa ei ole mitään ongelmaa keskittymisessä ja tekemisen intensiivisyydessä. Häiriöiden siedätys taitaa olla homman nimi....
Aamulla käytiin Elmon kanssa lauantai-aamun pitkällä lenkillä. Pariin kertaan poikettiin metsään ja oi, kuinka Elmo onnistuu siitä riemua repimään. Pentuhepulit kivikkoisessa kuoppaisessa ryteikössä aiheuttavat hieman tykytyksiä. Otettiin siinä turpatuntumaa maastoon kun asettelin omia askeleita märkiä kivenkoloja vältellen ja tein ilmeisesti Elmon näkökulmasta yllättävän suunnan muutoksen. Elmo torppasi jalkaani ja tuli sitten ihmettelemään miksi makaan maassa.
Ei hassumpi päivä ollenkaan :)
Jatkettiin kentälle seuraamaan muiden treenaamista. Kohtuu rauhallisena ja rentona Elmo pysyi, josta välittömänä seurauksena oli vähemmän haukkumista ja sinkoilua - ja kierroksia. Ja jos alkoikin haukkumaan, niin sitä ei jatkunut hillittömän pitkään. Malttoi käydä maahan ja istahtaakin välillä - ilman käskyä. Rentona ja rauhallisena kuulo pelaa ja kontakti toimii. Sietokynnystä mitattiin menemällä lähemmäksi muita. Raja tuli vastaan (ehkä n. 10 m) ja sen kuuli välittömästi: haukkuminen alkoi, sinkoilua ja lisäkierroksia tuli mukaan. Joten lisää harjoitusta tarvitaan tuossa lähellä sietokynnystä, rajalle menoja täytyy tehdä vielä muutamia kertoja, jotta opin näkemään koirasta koska se raja tulee. Nyt vain totesin, että yli meni. Ehkä joskus voidaan treenata muiden joukossakin rennosti ja tekemisiin keskittyen. Yksinään tai riittävällä etäisyydellä treenatessa ei ole mitään ongelmaa keskittymisessä ja tekemisen intensiivisyydessä. Häiriöiden siedätys taitaa olla homman nimi....
Aamulla käytiin Elmon kanssa lauantai-aamun pitkällä lenkillä. Pariin kertaan poikettiin metsään ja oi, kuinka Elmo onnistuu siitä riemua repimään. Pentuhepulit kivikkoisessa kuoppaisessa ryteikössä aiheuttavat hieman tykytyksiä. Otettiin siinä turpatuntumaa maastoon kun asettelin omia askeleita märkiä kivenkoloja vältellen ja tein ilmeisesti Elmon näkökulmasta yllättävän suunnan muutoksen. Elmo torppasi jalkaani ja tuli sitten ihmettelemään miksi makaan maassa.
Ei hassumpi päivä ollenkaan :)
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Ei ihan unelmajuttu
Tapa- ja tottelevaisuuskurssi alkoi, joopa joo. Suurin odotuksin sinne menin. Toki arvelin, että Elmo saa jonkun asteiset hepulit, mutta että hepulit olivat tuota luokkaa oli minulle yllätys. Ilmeisesti 50 koiraa ohjaajineen oli Elmollekin melkoinen yllätys. Märkä nurmikenttä, 40 kiloa sinkoilevaa riiseniä ja koiran saamista kontaktiin yrittävä mamma - ei ollut ihan unelmajuttu, ei. Jo kotoa lähdöstä olisi pitänyt havaita, että päivä ei ole oikea muuhun kuin pohjanoteeraukseen. Itsellä nälkä (vain aamupala ja pari banaania), väsy ja hillitön kiire (juuri ennen lähtöä vielä yksi työjuttu hoidettavana) - ja koira käynyt vain pikaisilla pissilenkeillä (kun oli kiirepäivä) - parhaat ainekset eivät todellakaan olleet kasassa. Olisi ollut parasta jäädä kentän laidalle katselemaan. Ei olisi ehkä sitten tarvinnut käydä tekemässä turpatuttavuutta kentän pintaan. Elmo kuitenkin teki ihan kivasti kun sillä jotain teetin, mutta ne väliajat "#%¤#&"#"#¤"!"!"%&#¤%& .....
Koulutus alkoi tervehtimisellä koirakot rivissä. 3 metriä oli Elmolle ihan vähän liian vähän, kun singahti kunnolla niin ulottui naapuriin nuuskuetäisyydelle. Varsinainen ohjelma oli kontaktin ottamista isossa ringissä (25 koirakkoa) ja paikalla ollen pienemmissä (10 koirakkoa) ringeissä. Koirakot pujottelivat toistensa ohi koko ison ringin. Joopa joo, ei pujoteltu Elmon kanssa vaan kierrettiin ulkokautta, pätkittäin meni ihan hyvinkin, mutta pääsääntöisesti sinkoillen. Paikalla ollen kontakti onnistuikin jo paremmin, kun oltiin vähän etäämmällä pikku ringistä.
Ilta meni sitten tuhkan sirottelussa ja oman pään seinään hakkaamisessa. Miten olen päästänyt sen tuollaiseksi? Syksyllä se ei piitannut muista koirista lainkaan, ohituksien kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka silloinkin läyskytti kentällä odotusaikoina. Ilmeisesti nämä talvikuukaudet ovat tehneet tehtävänsä yhdistettynä työkiireisiin (= ei aikaa tarpeeksi koiralle) ja vatsatautiin (liki 2 kk toisaikaisuus), liian vähän harjoitusta, eikä korvien takana kolkutteleva murkkuikäkään liene ihan osaton ...... ja biorytmitkään eivät varmaan ole olleet kohdallaan :P ..... "#"%"%&%//(#""#¤
Plaah! Se syiden miettimisestä ja märehtimisestä....
Aamulenkillä palattiin A:han, koska päämääränäni on se, että Elmo osaa ja tekee, ei se, että kiellän sitä toistuvasti - jos menetelmä viekin aikaa niin ainakaan EI-sana ei kulu käytössä. Lenkillä otettiin ainoastaan extra-super-hyper-kontaktia ilman yhtäkään käskyä. Kaikesta sen minuun kohdistamasta huomiosta seurasi palkka, joko kehu tai nami. Vähän oli jätkä alkuun pihalla ajatuksesta, mutta pian se keksi mistä on kysymys. Loppumatkasta Elmo hakeutui ihan itse sivulle tiiviissä upeassa kontaktissa seuraamaan, ei poikituksia, ei sinkoilua, ei yliyrittämistä. Ainoastaan siistin varmaa rauhallista työskentelyä. Että osaa se, kun vain jollain saisin tuon siirrettyä kentälle ja muualle :o]
Koulutus alkoi tervehtimisellä koirakot rivissä. 3 metriä oli Elmolle ihan vähän liian vähän, kun singahti kunnolla niin ulottui naapuriin nuuskuetäisyydelle. Varsinainen ohjelma oli kontaktin ottamista isossa ringissä (25 koirakkoa) ja paikalla ollen pienemmissä (10 koirakkoa) ringeissä. Koirakot pujottelivat toistensa ohi koko ison ringin. Joopa joo, ei pujoteltu Elmon kanssa vaan kierrettiin ulkokautta, pätkittäin meni ihan hyvinkin, mutta pääsääntöisesti sinkoillen. Paikalla ollen kontakti onnistuikin jo paremmin, kun oltiin vähän etäämmällä pikku ringistä.
Ilta meni sitten tuhkan sirottelussa ja oman pään seinään hakkaamisessa. Miten olen päästänyt sen tuollaiseksi? Syksyllä se ei piitannut muista koirista lainkaan, ohituksien kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka silloinkin läyskytti kentällä odotusaikoina. Ilmeisesti nämä talvikuukaudet ovat tehneet tehtävänsä yhdistettynä työkiireisiin (= ei aikaa tarpeeksi koiralle) ja vatsatautiin (liki 2 kk toisaikaisuus), liian vähän harjoitusta, eikä korvien takana kolkutteleva murkkuikäkään liene ihan osaton ...... ja biorytmitkään eivät varmaan ole olleet kohdallaan :P ..... "#"%"%&%//(#""#¤
Plaah! Se syiden miettimisestä ja märehtimisestä....
Aamulenkillä palattiin A:han, koska päämääränäni on se, että Elmo osaa ja tekee, ei se, että kiellän sitä toistuvasti - jos menetelmä viekin aikaa niin ainakaan EI-sana ei kulu käytössä. Lenkillä otettiin ainoastaan extra-super-hyper-kontaktia ilman yhtäkään käskyä. Kaikesta sen minuun kohdistamasta huomiosta seurasi palkka, joko kehu tai nami. Vähän oli jätkä alkuun pihalla ajatuksesta, mutta pian se keksi mistä on kysymys. Loppumatkasta Elmo hakeutui ihan itse sivulle tiiviissä upeassa kontaktissa seuraamaan, ei poikituksia, ei sinkoilua, ei yliyrittämistä. Ainoastaan siistin varmaa rauhallista työskentelyä. Että osaa se, kun vain jollain saisin tuon siirrettyä kentälle ja muualle :o]
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Tauko
Treenitauko ei pelkästään tee hyvää - ainakaan kodille. Aikaa on kulunut valitettavan paljon työpöydän ääressä, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Perhe kärsii ja koirut kärsii. Olen tässä töiden ohessa pohtinut minkä verran ihmisten määritelmään "vilkas koira" vaikuttaa se tosiasia, että aktiivinen koira etsii puuhasteltavaa ihan itse, jos sitä ei omistajien ansiosta järjestetä. Pelkkä lenkillä käynti ei ainakaan meidän jätkälle riitä. Pelkät remmilenkit vievät ojasta allikkoon parissa päivässä. Pari pidempää lenkkiä päivässä vapaana juosten on minimi millä Elmon korvien väli pysyy jotakuinkin ojennuksessa vajaan viikon verran, sen jälkeen alkaa tihutöiden = omakivan tulosten määrä lisääntyä.
Muutama päivä paluuta normaaliin ja päästään jatkamaan harjoituksia siitä mihin pari viikkoa sitten jäätiin. Ja edistyshän tulee nyt olemaan huimaa, nyt kun hankin videokamerankin treeniavuksi ;o) ...
Muutama päivä paluuta normaaliin ja päästään jatkamaan harjoituksia siitä mihin pari viikkoa sitten jäätiin. Ja edistyshän tulee nyt olemaan huimaa, nyt kun hankin videokamerankin treeniavuksi ;o) ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)