perjantai 28. toukokuuta 2010
tiistai 25. toukokuuta 2010
Kyläilyä ja autoilua
Taas on muutama päivä ehtinyt vierähtämään. Elmosta näkee, että nyt se on kotiutunut. Sunnuntaina oltiin kyläilemässä vanhimman tyttären perheen luona sen kanssa. Kivan lähellä se pysyi siellä pihamaallakin ja tuli heti kun kutsuttiin. Lilli-kettuterrieri ei oikein ymmärtänyt, että sen oli tarkoitus juosta pennun kanssa ja pitää hauskaa. Raukka-parka pelkäsi niin, että meni wc:hen pytyn taakse piiloon täristelemään. Elmo tutki paikkoja uteliaana ja kiinnostuneena. Elmo nukahti kylässä miehen fleecetakin päälle ilman mitään ylimääräisiä vikinöitä. Automatkalla mennessä se piti konserttia melkoisesti, mutta takaisin tullessa oli jo ihan hiljaa.
Nyt on käytetty Elmoa autoajeluilla joka päivä ja hienosti se on alkanut oivaltamaan jutun juonen. Yleensä käy nukkumaan kun nostetaan auton peräpaksiin.
Taluttimeen totuttaminen on hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen kerta oli yhtä kieppumista ja pyörimistä, mutta sen jälkeiset kerrat ovat onnistuneet ihan kohtuullisesti.
Öisin Elmo nukkuu edelleen pentuaidasta tehdyssä "tarhassa" keittiön nurkassa. Aitauksessa on metallihäkki ovi avoimena huovalla peitettynä, eilen meni sinne ensimmäistä kertaa ihan itse nukkumaan. On annettu sille ruoka useamman kerran häkkiin ja nostettu se nukkumaan sinne. Häkistä on tarkoitus tehdä sille kiva ja hauska pesäpaikka. Ja totuttaa se jo valmiiksi, jos joskus tulee tilanne, että se pitää häkkiin laittaa esim. näyttelyssä.
Muuten elämä on asettunut uomiinsa ja Elmosta on tullut perheen jäsen. =)
Nyt on käytetty Elmoa autoajeluilla joka päivä ja hienosti se on alkanut oivaltamaan jutun juonen. Yleensä käy nukkumaan kun nostetaan auton peräpaksiin.
Taluttimeen totuttaminen on hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen kerta oli yhtä kieppumista ja pyörimistä, mutta sen jälkeiset kerrat ovat onnistuneet ihan kohtuullisesti.
Öisin Elmo nukkuu edelleen pentuaidasta tehdyssä "tarhassa" keittiön nurkassa. Aitauksessa on metallihäkki ovi avoimena huovalla peitettynä, eilen meni sinne ensimmäistä kertaa ihan itse nukkumaan. On annettu sille ruoka useamman kerran häkkiin ja nostettu se nukkumaan sinne. Häkistä on tarkoitus tehdä sille kiva ja hauska pesäpaikka. Ja totuttaa se jo valmiiksi, jos joskus tulee tilanne, että se pitää häkkiin laittaa esim. näyttelyssä.
Muuten elämä on asettunut uomiinsa ja Elmosta on tullut perheen jäsen. =)
perjantai 21. toukokuuta 2010
Ensimmäinen viikko puolessa välissä
Tänään perjantaina on melkein viikko kulunut Elmon kotiin hakemisesta. Aika on tuntunut käsittämättömän pitkältä, niin paljon on ehtinyt tapahtumaan.
Mies oli vauva-vahtina alkuviikosta maanantain ja tiistain. Elmoa pidettiin piimäkuurilla kun vatsa oli löysällä. Kyllähän se siitä talttui ja palattiin normaalitilanteeseen.
Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa koirulin kanssa kaksin. Se mittaili ja arvioi minua pitkin päivää päätään kallistellen. Mitä lie sen pienessä päässä liikkui, olisiko arvioinut kannattaa tuohon ihmiseen panostaa? Aamupäivällä aloin ehdollistamaan sitä naksuttimelle, 2x3 sarja naksautuksia sai riittää ensimmäiselle kerralle. Ihan selvästi se mietti äänen ja nappulan ilmestymisen yhteyttä. Iltapäivällä kokeilin kuinka tullaan etenemään luopumisharjoituksissa. Näytin sille nyrkissä olevan nappulan ja suljin käden. Kolmannen nappulan kohdalla se ei enää alkanut nuolla kättä tai tapultellut kättä tassulla vaan istui nätisti. Huikeaa.
Torstai-aamuna Elmo oli selvästi hauduttanut asiat päässään kohdalleen ja oli päättänyt olla Valon-Pisarani (keltainen pentunauha), voi sitä iloa ja riemua kun tulin alakertaan. Se seurasi tekemisiäni hyvinkin tarkasti koko päivän. WC-paperitötteröön suljin sille nappuloita, neropatti keksi hyvin nopeasti mistä se haju tulee ja tötterö sai kyytiä. Jokainen nappula tuli syötyä. Pihamaata on kierrelty sunnuntai-illasta lähtien ja päivittäin tutustuttu muihin lauman jäseniin. Rouva ja neiti ovat olleet hieman ynseitä tutustumisesta. Eivät juuri mitään kommentoi, mutta eivät ole leikkiinkään ryhtyneet. Mutta ne ovat kyllä ennenkin olleet roturasisteja =/
Elmo oli eilen ensimmäistä kertaa yksin kotona. Keskiviikkona se oli puolisen tuntia yksin ollessani juoksulenkillä. Eilen oltiin ratsastamassa vanhemman tytön kanssa ja muu perhe lähti mukaan. Taisi tulla yhteensä joku 4-5 tuntia. Hyvin oli tyyppi jaksanut, liekö nukkunut koko lähes koko ajan. Oli vain pari uutta lätäkköä sen nurkkauksessa. Puuhasteltiin kyllä reilusti ennen lähtöä, vähän varmistellen nukkumista.
Tänään taas tehtiin luopumisharjoituksia, kolmannella kerralla se muisti mistä on kysymys. Ensimmäiset nappulat annoin sille kädestä, mutta sitten vaikeutin tipauttamalla nappulan lattialle. Jäbykkä oivalsi heti ensimmäisen jälkeen, että siihenhän se tipahtaa. Ja kämmen oli enää hyvin kevyesti suljettuna. Oi sen malttia! Eikä 8 viikkoakaan ole vielä täynnä.
Mitäs muuta Elmo Valon-Pisara osaakaan? Se tunnistaa nimensä lähes aina. Tietää että jääkaapissa on ruokaa, on lisätty piimää edelleen sen nappuloiden sekaan pikku loraus. Kerran luuli, että jätin ruokakupin jääkaappiin ja jäi siihen ujeltamaan. Tietää, että ruokakipon kilahdus työtason vieressä tarkoittaa ruokaa, tänään istui työtason eteen n. puoli tuntia ennen ruoka-aikaa ja piti konsertin työtasolle merkitsevästi katsellen. Ennen ruokakipon saamista osaa istua alas ja rauhoittua, kahdella viimeisellä kerralla vaadin jo, että sen pitää katsoa minua silmiin. Ensimmäisellä kerralla hieman kesti, mutta toisella kerralla istui ja katsoi. Wau!
Vatsan rauhoituttua ei ole kertaakaan tehnyt kakkoja sisälle. Kun sanotaan "pissalle" niin lähtökäskyksi riittää itseltä askel ja se menee kohti takaovea, kumpi nyt sattuukin olemaan lähempänä. Hampaita se edelleenkin käyttää, mutta ai-kiljaisun kuultuaan lopettaa. Etuhampailla saa kirputtaa, josta se tuntuu olevan todella onnellinen. Puntista tai kylpytakin helmasta irrottaa kun pysäyttää kaiken liikkeen. Iltaisin jätkä sai alkuviikosta sieviä pentuhepuleita, nyt ne ovat muuttuneet iltariehuksi =D, muutama viherkasvi on kokenut viime-hetken pelastumisen, pikkulikan lipposesta on kantapää jyrsitty. Mamman viime kesänä istutetut ruusupuskat ovat hilkusti selviytyneet hengissä, toistaiseksi.
Ja pusutellakin se osaa, ei tarvitse kuin muiskauttaa suulla niin se tulee lipaisemaan. =)
Mies oli vauva-vahtina alkuviikosta maanantain ja tiistain. Elmoa pidettiin piimäkuurilla kun vatsa oli löysällä. Kyllähän se siitä talttui ja palattiin normaalitilanteeseen.
Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa koirulin kanssa kaksin. Se mittaili ja arvioi minua pitkin päivää päätään kallistellen. Mitä lie sen pienessä päässä liikkui, olisiko arvioinut kannattaa tuohon ihmiseen panostaa? Aamupäivällä aloin ehdollistamaan sitä naksuttimelle, 2x3 sarja naksautuksia sai riittää ensimmäiselle kerralle. Ihan selvästi se mietti äänen ja nappulan ilmestymisen yhteyttä. Iltapäivällä kokeilin kuinka tullaan etenemään luopumisharjoituksissa. Näytin sille nyrkissä olevan nappulan ja suljin käden. Kolmannen nappulan kohdalla se ei enää alkanut nuolla kättä tai tapultellut kättä tassulla vaan istui nätisti. Huikeaa.
Torstai-aamuna Elmo oli selvästi hauduttanut asiat päässään kohdalleen ja oli päättänyt olla Valon-Pisarani (keltainen pentunauha), voi sitä iloa ja riemua kun tulin alakertaan. Se seurasi tekemisiäni hyvinkin tarkasti koko päivän. WC-paperitötteröön suljin sille nappuloita, neropatti keksi hyvin nopeasti mistä se haju tulee ja tötterö sai kyytiä. Jokainen nappula tuli syötyä. Pihamaata on kierrelty sunnuntai-illasta lähtien ja päivittäin tutustuttu muihin lauman jäseniin. Rouva ja neiti ovat olleet hieman ynseitä tutustumisesta. Eivät juuri mitään kommentoi, mutta eivät ole leikkiinkään ryhtyneet. Mutta ne ovat kyllä ennenkin olleet roturasisteja =/
Elmo oli eilen ensimmäistä kertaa yksin kotona. Keskiviikkona se oli puolisen tuntia yksin ollessani juoksulenkillä. Eilen oltiin ratsastamassa vanhemman tytön kanssa ja muu perhe lähti mukaan. Taisi tulla yhteensä joku 4-5 tuntia. Hyvin oli tyyppi jaksanut, liekö nukkunut koko lähes koko ajan. Oli vain pari uutta lätäkköä sen nurkkauksessa. Puuhasteltiin kyllä reilusti ennen lähtöä, vähän varmistellen nukkumista.
Tänään taas tehtiin luopumisharjoituksia, kolmannella kerralla se muisti mistä on kysymys. Ensimmäiset nappulat annoin sille kädestä, mutta sitten vaikeutin tipauttamalla nappulan lattialle. Jäbykkä oivalsi heti ensimmäisen jälkeen, että siihenhän se tipahtaa. Ja kämmen oli enää hyvin kevyesti suljettuna. Oi sen malttia! Eikä 8 viikkoakaan ole vielä täynnä.
Mitäs muuta Elmo Valon-Pisara osaakaan? Se tunnistaa nimensä lähes aina. Tietää että jääkaapissa on ruokaa, on lisätty piimää edelleen sen nappuloiden sekaan pikku loraus. Kerran luuli, että jätin ruokakupin jääkaappiin ja jäi siihen ujeltamaan. Tietää, että ruokakipon kilahdus työtason vieressä tarkoittaa ruokaa, tänään istui työtason eteen n. puoli tuntia ennen ruoka-aikaa ja piti konsertin työtasolle merkitsevästi katsellen. Ennen ruokakipon saamista osaa istua alas ja rauhoittua, kahdella viimeisellä kerralla vaadin jo, että sen pitää katsoa minua silmiin. Ensimmäisellä kerralla hieman kesti, mutta toisella kerralla istui ja katsoi. Wau!
Vatsan rauhoituttua ei ole kertaakaan tehnyt kakkoja sisälle. Kun sanotaan "pissalle" niin lähtökäskyksi riittää itseltä askel ja se menee kohti takaovea, kumpi nyt sattuukin olemaan lähempänä. Hampaita se edelleenkin käyttää, mutta ai-kiljaisun kuultuaan lopettaa. Etuhampailla saa kirputtaa, josta se tuntuu olevan todella onnellinen. Puntista tai kylpytakin helmasta irrottaa kun pysäyttää kaiken liikkeen. Iltaisin jätkä sai alkuviikosta sieviä pentuhepuleita, nyt ne ovat muuttuneet iltariehuksi =D, muutama viherkasvi on kokenut viime-hetken pelastumisen, pikkulikan lipposesta on kantapää jyrsitty. Mamman viime kesänä istutetut ruusupuskat ovat hilkusti selviytyneet hengissä, toistaiseksi.
Ja pusutellakin se osaa, ei tarvitse kuin muiskauttaa suulla niin se tulee lipaisemaan. =)
maanantai 17. toukokuuta 2010
Elmo, vihdoinkin kotona
Yli kolmen vuoden odotus on päättynyt. Elmo tuli kotiin 15.5.2010. Kaikki tapahtui nopeammin kuin luultiikaan ensimmäisen kasvattajalle lähetetyn viestin jälkeen. Kaikella on tarkoitus =)
Matka sujui hyvin unia katsellen ja mamman varpaita nuoleskellen. Yö tuntui hieman oudolta ilman tuhisevia tuttuja koiraveljiä, pientä piippaamista ja unta kuitenkin ihan mukavasti. Mamma valitti, että enemmän hereillä pitivät muut koirat. Mikä lie kummitus edelleen seikkailee lähimetsissä.
Sunnuntaina oli aika tutustua perheen muihin nelijalkaisiin. Varmuuden maksimoinniksi päätettiin hoitaa puuha ulkosalla, isäntä oli jo virittänyt psykologiseksi esteeksi kerrotun aidan (alle 50 cm korkea puutarhan lanka-aita). Mimi, 5 v. coton-rouva käyttäytyi hyvin odotetusti. Oli tiedossa sen koirakielen taidot ja kyllähän siinä muutaman leikkiympyrä tuli kilpaa juostua. Sen jälkeen rouva-bitch ilmoitti arvolleen sopivasti: räyh-nyt mulle riittää, häivy. Viesti meni hyvin perille. Sara, 4,5v. coton-steriloitu-neiti, käyttäytyi kuten yleensäkin vieraita koiria kohdatessaan. Ei kiinnosta ja lähti varmuuden vuoksi haistelemaan muualle. Pipsa 4 v. ajokoira-neiti oli vähän kummissaan: jaa tuostako mun pitäisi olla kiinnostunu, hä? Koirat pidetään vielä erillään, kunnes Elmo on kunnolla kotiutunut ja löysä vatsa rauhoittunut.
Kissaeläimistä Ruusa teki jo lauantai-iltana tuttavuutta ja on jo sopeutunut. Vähän vielä kiertää, mutta joviaalina maatiaiskattina hyväksyy melkein mitä vaan. Tessa Tallikissa ei voi ymmärtää mikä ihmeen otus tuo on ja varmuuden vuoksi kiertää ja sähisee. Ehkä se pelkää paikkansa menettämistä. Onhan se ollut hallitseva kuningatar ja koirien yläpuolella.
Mummin muruista pienimmäistä Elmo ei noteerannut lainkaan, 1,5 v. Murua kohteli tosi varovasti. Pennulla ja Murulla oli varmaan joku ihan oma juttu, katselivat hetken toisiaan ja Elmo meni maahan ja Muru kyykistyi kikattaen. Ja tämä toistui useita kertoja. Muita Elmo kokeili hampailla saaden aikaan kiljaisuja, mutta Muru sai osakseen kikatusta aiheuttavat käsivarsien nuolemiset - ehkä vasta syödyllä jugurtilla oli osuutta asiaan =)
Toinen yö sujuikin vain parilla heräämisellä.
Reipas, rohkea ja itsevarma pentu.
Matka sujui hyvin unia katsellen ja mamman varpaita nuoleskellen. Yö tuntui hieman oudolta ilman tuhisevia tuttuja koiraveljiä, pientä piippaamista ja unta kuitenkin ihan mukavasti. Mamma valitti, että enemmän hereillä pitivät muut koirat. Mikä lie kummitus edelleen seikkailee lähimetsissä.
Sunnuntaina oli aika tutustua perheen muihin nelijalkaisiin. Varmuuden maksimoinniksi päätettiin hoitaa puuha ulkosalla, isäntä oli jo virittänyt psykologiseksi esteeksi kerrotun aidan (alle 50 cm korkea puutarhan lanka-aita). Mimi, 5 v. coton-rouva käyttäytyi hyvin odotetusti. Oli tiedossa sen koirakielen taidot ja kyllähän siinä muutaman leikkiympyrä tuli kilpaa juostua. Sen jälkeen rouva-bitch ilmoitti arvolleen sopivasti: räyh-nyt mulle riittää, häivy. Viesti meni hyvin perille. Sara, 4,5v. coton-steriloitu-neiti, käyttäytyi kuten yleensäkin vieraita koiria kohdatessaan. Ei kiinnosta ja lähti varmuuden vuoksi haistelemaan muualle. Pipsa 4 v. ajokoira-neiti oli vähän kummissaan: jaa tuostako mun pitäisi olla kiinnostunu, hä? Koirat pidetään vielä erillään, kunnes Elmo on kunnolla kotiutunut ja löysä vatsa rauhoittunut.
Kissaeläimistä Ruusa teki jo lauantai-iltana tuttavuutta ja on jo sopeutunut. Vähän vielä kiertää, mutta joviaalina maatiaiskattina hyväksyy melkein mitä vaan. Tessa Tallikissa ei voi ymmärtää mikä ihmeen otus tuo on ja varmuuden vuoksi kiertää ja sähisee. Ehkä se pelkää paikkansa menettämistä. Onhan se ollut hallitseva kuningatar ja koirien yläpuolella.
Mummin muruista pienimmäistä Elmo ei noteerannut lainkaan, 1,5 v. Murua kohteli tosi varovasti. Pennulla ja Murulla oli varmaan joku ihan oma juttu, katselivat hetken toisiaan ja Elmo meni maahan ja Muru kyykistyi kikattaen. Ja tämä toistui useita kertoja. Muita Elmo kokeili hampailla saaden aikaan kiljaisuja, mutta Muru sai osakseen kikatusta aiheuttavat käsivarsien nuolemiset - ehkä vasta syödyllä jugurtilla oli osuutta asiaan =)
Toinen yö sujuikin vain parilla heräämisellä.
Reipas, rohkea ja itsevarma pentu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)