Elmon kanssa kaupan parkkipaikkalla töllistelyä ja kaupassa kävijöiden katselua. Meni paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, vain muutamia haukkumisia, ei lainkaan sinkoilua. Tietoinen keskittyminen ajatukseen 'remmi löysällä luotan koiraani' rentoutti myös Elmon. Ei edes viereen pysähtynyt mellevä ääninen motskari saanut kuin katseen kääntämisen osakseen.
Jatkettiin kentälle seuraamaan muiden treenaamista. Kohtuu rauhallisena ja rentona Elmo pysyi, josta välittömänä seurauksena oli vähemmän haukkumista ja sinkoilua - ja kierroksia. Ja jos alkoikin haukkumaan, niin sitä ei jatkunut hillittömän pitkään. Malttoi käydä maahan ja istahtaakin välillä - ilman käskyä. Rentona ja rauhallisena kuulo pelaa ja kontakti toimii. Sietokynnystä mitattiin menemällä lähemmäksi muita. Raja tuli vastaan (ehkä n. 10 m) ja sen kuuli välittömästi: haukkuminen alkoi, sinkoilua ja lisäkierroksia tuli mukaan. Joten lisää harjoitusta tarvitaan tuossa lähellä sietokynnystä, rajalle menoja täytyy tehdä vielä muutamia kertoja, jotta opin näkemään koirasta koska se raja tulee. Nyt vain totesin, että yli meni. Ehkä joskus voidaan treenata muiden joukossakin rennosti ja tekemisiin keskittyen. Yksinään tai riittävällä etäisyydellä treenatessa ei ole mitään ongelmaa keskittymisessä ja tekemisen intensiivisyydessä. Häiriöiden siedätys taitaa olla homman nimi....
Aamulla käytiin Elmon kanssa lauantai-aamun pitkällä lenkillä. Pariin kertaan poikettiin metsään ja oi, kuinka Elmo onnistuu siitä riemua repimään. Pentuhepulit kivikkoisessa kuoppaisessa ryteikössä aiheuttavat hieman tykytyksiä. Otettiin siinä turpatuntumaa maastoon kun asettelin omia askeleita märkiä kivenkoloja vältellen ja tein ilmeisesti Elmon näkökulmasta yllättävän suunnan muutoksen. Elmo torppasi jalkaani ja tuli sitten ihmettelemään miksi makaan maassa.
Ei hassumpi päivä ollenkaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti