Koirakoululainen

Virtsatietulehdus on mennyttä elämää. Jälkikontrollissa tuli puhtaat paperit. Kylissä on käyty ja ympäristöä tutkittu. Kaupunki ja kerrostalotkin ovat jo tuttuja. Kasvattajallakin poikettiin ja Elmo siistiytyi, sai korviin teippikorut ja omistajille ohjeeksi pöytäsulkeisten pitämisen. Peuhukaverikin löytyi 1 v. dalmis-Cillasta, perheen 10 vk. Doris-dalmis jäi sivusta seuraajan rooliin. Koirien peuhatessa olin havaitsevinani, että Elmo on melko tosikko, jolla kärvähtää melko nopeasti murinan puolelle. Mutta koirakieli tuntui olevan molemmilla halussa ja homma toimi.

Viikko sitten aloitettiin koirakoulu Elmon kanssa. Ei siksi etten osaisi kouluttaa .... virn..... vaan siksi, että kotipihalle on vaikea saada vieraita koiria häiriöksi. Ja ilman häiriönsietoa on varmasti vaikeaa jatkossa. Olihan Elmo koulutusporukan nuorin, muut olivat 5 kk ja Elmo nippa-nappa 12 vk. Mutta vauhtia sillä oli muillekin jaettavaksi. Aloitettiin luoksetuloharjoituksilla pitkässä liinassa. Elmolla homma oli jo hanskassa, joten tehtiin harjoitukset entisten taitojen vahvistukseksi. Tarkoituksena oli tehdä muutama kerta harjoitusta ja sen jälkeen olemisen piti olla erityisen tylsää, ja sitten taas uusi harjoitus. Näin meneteltiin, mutta Elmon pieni pää ei sitä kestänyt vaan se alkoi metelöimään, jos tauko kesti sen mielestä liian pitkään. Aluksi kävin kävelemässä sen kanssa, ja lopuksi päädyin sitten aloittamaan maahanmenoharjoituksen. Saatiin tehtyä siinä muutamia ihan kohtuullisia aloituskerraksi.Ohjaajan mielestä Elmossa oli potentiaalia ja virtaa tekemisiin. Luoksetulo-kutsua kokeilin kun oltiin tuolla koirakaverilla, hyvin toimi kesken touhujenkin, vaikka paikka oli vieras.

Eilen oli toinen kerta koirakoulua. Ohjaaja opasti, ettei Elmoa tarvitse tuoda koulutukseen ainakaan nälkäisenä. Tyyppi kun alkoi heti hyppimään ja pomppimaan haukun säestyksellä kun näki ohjaajan lihapullapussin. Ohjaaja oli ohjeistanut edellisellä kerralla, että pentujen on hyvä olla hieman nälkäisiä niin jaksavat olla kiinnostuneita makupaloista. No tiesin kyllä, ettei Elmon kanssa kannata alkaa edes harkitsemaan mitään tekemistä nälkäisenä.Mutta lihapullat ovat myös ihan liian herkullisia makupaloina. Joten tyydyimme omissa eväissä edelleenkin juustoon, jää minullekin muutama sormi jäljelle. Eilen tehtiin luoksetuloharjoituksesta osaa siten, että Elmo tuli suoraan eteen. Melko pian tyyppi keksi idean ja siinähän se sitten jäpitti. Jäin vain pohtimaan sitä kuinka lähelle koira kannattaa ottaa? Toisena harjoituksena tehtiin paikalla oloa. Siinäkin Elmo kunnostautui ihan hienosti. Salli minulle jopa pari peruutusaskeltakin. Liekö sitten helteisellä ilmalla ollut osuutta asiaan? Kotiläksyksi saatiin treenata harjoiteltuja asioita: eteen tuloa, paikalla oloa ja meluamisen huomiotta jättämistä koulutustilanteissa - eihän se sitä enää juuri muuten tee, mitä nyt joskus autossa...... Aika mielenkiintoista oli, että kun ohjaaja halusi näyttää miten tehtäviä tehdään Elmolla piti kunnon riekkujaiset ja kun otin sen tekemään minun kanssani, niin se oli huomattavasti rauhallisempi. Ohjaaja asiasta mainitsikin ja kertoi sitten sanallisesti miten tulisi toimia.


Koulutus oli ilmeisesti sen verran aivokapasiteettia kuluttava, että Elmo on nukkunut tänään lähes koko päivän, aamun lenkillä oli kyllä oikein reipas ja utelias. En ole mitään koulutusjuttuja sen kanssa tänään tehnyt. Paitsi teipannut korvat ja muutama sarja kosketuskepin koskettamista - ja helliä hetkiä rapsuttelujen kera. Ensimmäistä kertaa koko sen meillä olo aikana se myöntyi minun hellittelyihin hyristen. Tähän asti ne ovat olleet sille vähän pakkopullan puolikasta.....

Elmo on jo iso poika, lauantaina vaaka pysähtyi lukemiin 14,9 kg, ihmeellistä vaikka oltiin kuviteltu, että painon nousu on hidastunut, kun jätkä on pantannut syömisiään. Nyt taas on ruoka alkanut maistua - luitakin hankittiin Kennelrehun autolta. Niiden pureskelu on hillinnyt puruvimmaa huonekalujen jalkoihin. Korituolit ja -pöytä siirrettiin keittiöstä pois, vielä kun ne ovat suunnilleen ehjiä.

Hirnumisen ja muiden äänien kuuntelua

Aika on taas vierähtänyt tosi nopsaan. Rokotuksilla käytiin ja Elmo oli oikein reipas koira.

Loppuviikkoon kun päästiin, soiteltiin uudelleen eläinlääkärille: virtsatietulehdus. Troppia saatiin ja nyt alkaa tilanne normalisoitumaan. Ei enää arista rakkoa eikä pikkulätäköitäkään ilmesty yhtenään. Siisteyskasvatuskin oli vähän vaiheessa, kun koko ajan oli hätä. Mutta tänään muisti kesken aamutouhuilun "lehti" ja meni sinne pissille. Takaovelle menee kun on kakkihätä, tai tulee eteen istumaan ja tuijottamaan. 

Pieniä lenkkejä on alettu tekemään kotipihan ulkopuolelle, erityisesti ojat tuntuvat nyt olevat suosiossa. On käyty tallilla ihmettelemässä suuria hirnuvia otuksia, ensimmäiset näkemiset ja äänet piti varmuuden vuoksi kuullostella mamman jalkojen välistä - mutta seuraavalla kerralla autossa otettujen pikku tirsojen hevoset olivat jo vanha juttu, joille heilutettiin häntää. Ensimmäisellä tallireissulla tutustuttiin myös muutamaan muuhun koiraan: isoa, pientä ja vieläkin isompaa. Lyhyttä karvaa, pitkää karvaa, kiharaa karvaa, tummaa, vaaleaa, mustaa ja kirjavaa. Ohiajava polkupyöräkin nähtiin. Selvästi Elmo on nyt alkanut kuuntelemaan oudompia/poikkeavia ääniä: outo linnun sirkutus saa sen höristämään korvia tai joku erikoisempi ääni.

Viimeisin tutustumiskäynti oli tämän päiväiset ratsastuskisat. Lähtömerkki radalle oli melkoinen töräys: Elmo vain vilkaisi taakseen ja that's it. Mitä sitä nyt jotain sumutorven töräyksiä ihmettelemään. Hevoset aiheuttivat hämmästystä, eivät kurjat reagoineet vaikka kuinka heilutti häntää.... tylsiä tyyppejä. Mutta sen sijaan hevosen kikkarat ovat namia. Ihmisille saattoi valikoidusti heiluttaa häntää, ei toki kaikille. Vieraat koirat olivat ok, jos olivat hiljaa ja menivät ohi. Mitä niitä sen ihmeemmin tuijottamaan, siinähän menevät - eikä mamma antanut hieroa tuttavuutta. Pikkuräksyjä piti tuijottaa vähän pidempään, häntä heiluen toki, mutta oli ne vähän kummallisia...... 


Elmo osaa istua käskystä. Nappuloista luopuminen sujuu jo vieraassakin ympäristössä, myös pikkulikan tekemänä - samoin istuminen. Täällä-kutsu toimii sitä paremmin mitä vieraampi on ympäristö, kotipihalla saa välillä esittää akrobatiaa saadakseen sen mielenkiinnon herätettyä kotitakametsän seikkailuista ja nuuskuttelusta. Kivien päälle kiipeily on kivaa! Vesipullosta suoraan juominen on erityisen hauskaa - näppärä taito reissukoiralle. Remmissä kulkeminen onnistuu jos on riittävän mielenkiintoista katseltavaa - kotipihassa mielenkiintoisinta mitä remmin kanssa voi tehdä, on yrittää kietoa sitä ympärilleen.

Ratsastuskisareissu oli sen verran rankka, että nyt uni maittaa, turisee ja örisee tuolla portin takana - työhuoneeseen pääsy on kielletty =)