Kontaktiongelma

Reissun päätteeksi selkäni ryhtyi lakkoon ja Elmon kanssa treenaamiset ovat olleet tauolla. Elmo on toiminut hyvänä hoitajana. Aina kun olen lepuuttanut selkää jalat ylhäällä, niin se on tullut ja laittanut kuononsa vatsani päälle. Kun sitten kävin ensimmäisen kerran osteopaatilla ja kotiin päästyä istuin sohvalle, Elmo pysähtyi eteeni istumaan ja katselemaan. Se katseli aikansa päätään kallistellen ja tuli sitten nuuhkaisemaan minua lonkista ja alavatsasta. Sen jälkeen se sai aivan käsittämättömät ilohepulit. Hyppi etu- ja takajaloilla vuorotellen ja viskoi takajalkojaan taaksepäin, ihan kuin hevoset ilopukit. Sen jälkeen se ei ole kuonoaan vatsani päälle tuonut vaikka olen selkääni lepuuttanutkin.

Paikalleen rauhoittumista ja omalle pedille menemistä (ja olemista) harjoitellaan edelleen, samoin esineiden tuomista. Kumpikin sujuu toisinaan hyvin ja toisinaan vähemmän hyvin. Erityisesti esineen tuomisessa tulee hyvin herkästi ylimääräistä haukahtelua vaadittaessa käteen asti tuomista. Mutta periksi ei anneta. =)

Mies on hoidellut Elmon ulkoilut ja juoksuttanut sitä pellolla. Kun nyt sitten vihdoinkin parin viikon vaikeroinnin jälkeen pääsin jaloilleni ja Elmon kanssa lenkille, on keskitytty vain kontaktiin. Jokaisesta vilkaisusta kehu ja palkka. Pikkuhiljaa etäisyydet ovat kutistuneet pariin metriin ja Elmo on hyvin pysytellyt lähettyvillä vapaa-vihjeestä ja käsimerkistä huolimatta. Sauvakävely tuli mukaan selkäjumppaan ja se aiheutti eilisellä lenkillä ongelmia. Menomatka meni ihan luonnikkaasti, Elmo juoksi vapaa-vihjeen saatuaan metsään tarkistamaan postit ja palasi takaisin ja uudelleen ja uudelleen. Takaisin tullessa Elmo päätti ottaa niin tiiviin kontaktin, etten sopinut sauvoja välissä heiluttelemaan. Tuntui toisaalta äärettömän turhauttavalta häätää koiraa pois vierestä, koska se kulkee hyvässä "seuraamisessa" vaikkakaan en ole sitä seuraamaan pyytänyt. Kun en sitten keksinyt mitään järkevää ratkaisua, otin sauvat kainaloon ja aloin hölkkäämään rauhallisesti. Selkä ei tykännyt huonoa ja Elmokin vain siirtyi raviin :)

Tämän aamuisella lenkillä liian tiivis kontakti oli jo jonkun asteinen ongelma. Elmo oli kaiken aikaa metrin-parin päässä ja pyörähti tuon tuostakin eteen tapittamaan. Jälleen sama ongelma kuin eilen, en alkanut hätistelemään vaan palkkasin. Tuohan oli ollut tavoitteena. Takaisin tullessa se jälleen otti seuraamispaikan ja niin tultiin nätisti kotia kohti, loppumatka löysällä remmillä kaulapannassa.

Nyt mietin aktiivisesti mitä tehdä tuon liian aktiivisen kontaktin kanssa vai tehdäkö mitään. Vapaa-vihjeellä se lähtee vähän etäämmälle välillä ja välillä ei sitten taas ota kuin muutaman irtaantumisaskeleen.  Mistähän sen viisauden tähänkin löytäisi?

Reissukoiran häiriöiden sietoa ja rauhoittumista

Perustaitokurssilla harjoiteltiin kolmannella kerralla sitä paljon puhuttua ja Elmolle niin vaikeaa rauhoittumista. Hienosti Elmo on alkanut sisäistämään sen, että ihan koko ajan ei tarvitse olla tekemässä jotain. Tehtiin alustalla makuuta ja sinne menoja ja häiriöiden sietoa.

Niksun-naksun-harjoituksia jatkettiin lomaviikolla Sotkamossa, aikaa kun oli. Ulkoilut olivat pääasiassa remmilenkkejä keskellä asutusta kun majailtiin, mutta tulipa siinä oikein kunnon treeniä remmikäyttäytymiseen. Lomaviikolla oli muutama muukin koira ;o) - kylpylän pihassa käytiin katselemassa ihmisiä. EVVK oli Elmon mielipide riippumatta siitä millä kulkuvälineellä tulija tuli tai oliko uintitarvikkeet muovikassissa vai repussa. Saatiin oikein hyviä harjoituksia erilaisista asioista ja häiriöistä. Tottista treenailtiin asfaltilla, hiekalla ja nurmikolla. En tiedä miksi nurmikolla tehdessä mukana on haukkuminen..... taas yksi asia ratkaistavaksi.

Sisällä treenailtiin myös keppien ilmaisua. Ilmeisesti tuo paikalle rauhoittuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että maahanmeno on entistä helpompaa ja yllättäen tarjosi ihan itse kepillä maahan menoa. Ja siitähän tuli sitten huikeat palkat. Keppien ilmaisutreeni otettiin mummolakäynnilläkin pihamaalla. 6 keppiä ilmaisi oikein näppärästi maahanmenolla - mitä nyt välillä vähän häsläämistä. Kierroksia hieman liikaa, mutta hyvin rauhoittui kepeille.

Kohteen koskettamisessa otin mukaan kaksi kohdetta. Enää ei ole mitään merkitystä sillä minkä ottaa kohteeksi, kaikki käy, pelaaminen on niin kivaa :) ..... Kahden kohteen koskettamisessa täytyy jatkossa panostaa siihen, ettei se oikea ole aina oikealla. Kummasti sitä juuttuu itse tekemisissään tiettyihin kaavoihin, jotka koira sitten välittömästi ottaa asiaan kuuluvasti jutuksi.

Tehtiinhän me vähän temppujakin, opetin mm. Elmolle renkaaksi laitettujen käsien välistä hyppäämistä. Hyvin keksi jutun idean, ainoa vaan, että poskeni ja koiran kova pää eivät sovi yhteen. Kaunis mustelma poskipäässä.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Elmolle on tullut pinnaan hieman lisää pituutta, kaikessa. Hienosti kotonakin sietää Ruusa-kissan sisälle/ulospäästämisen paikallaan odottaen. Ruusa on fiksu katti, ei sinkoile minnekään, tepsuttaa vaan ylpeästi koiran nenän edestä ohi. Toisin kuin Tessa, jonka mielestä on erittäin lystikästä härnätä koiraa.

Elmo on ottanut äänialaansa mukaan matalan örinän - olen on ollut selkävaivaisena paljon pitkällään tällä viikolla. Elmo tulee ja laittaa kuononsa päälleni ja örisee myötätuntoisena, koiran kuono kasvojen edessä ei kyllä välttämättä ole se kaikkein ihanin asia, mutta myötätunnon määrä on otettu vastaan. Örinä on tuonut mukanaan myös matalan vahtimismurinan. Sotkamossa tuota kuultiin aina kun joku kulki ikkunasta näkyvällä alueella. Murinan loppumiseen riitti "kiitos, riittää!". Paitsi yhtenä yönä kun joku palasi karaoke-illasta mökkimme pihan läpi, kesti reilun puoli tuntia, ennen kuin Elmo rauhoittui uudelleen nukkumaan - yritti murisemalla karkoittaa tollon tallustelijan.

Reipas reissukoira Elmosta on kehkeytynyt, autossa ei tarvitse enää mekkaloida edes parkkipaikoilla. Välillä taukojen jälkeen piti oikein tarkistaa onko koira kyydissä, kun se ei viitsinyt takapoksissa nousta ylös kun tultiin takaisin autoon :)