Leireilyä

Viikonloppu Hauhovissa seuran syysleirillä. Ohjelmassa meillä peltojälkeä ja muilla lisäksi tottistelua ja hakua. Perjantaina tehtiin "näyttöjäljen ajo", kouluttaja halusi nähdä missä mennään. Elmolle tehtiin suora vana. Kolme viikkoa treenitaukoa näkyi vaikka oltiinkin ennen kotoa lähtöä käyty tekemässä lenkki polkupyörällä. Ääntä ja vauhtia oli riittävästi, joku sanoisi, että liikaakin, mutta saatiinpa hyvä ja erittäin konkreettinen esimerkki siitä mitä meidän toiminta on. Mitään yllätyksiä ei jäljen ajo siis tuonut tullessaan. Frolic-palkalla jokaiselle askelelle mentiin.

Kouluttajan kanssa tehtiin suunnitelma viikonlopulle: löysät pois määrällä ja sen jälkeen keskittymistä ja rauhoittumista, loppupalkkakin päätettiin jättää kokonaan pois ja loppukiittelytkin mahdollisimman vaatimattomat. Jälkikuviona ensin ruutu, siitä porrasviistoon suorakaide ja siitä porrasviistoon vana. Rauhoittumiseen panostetaan jo paalulle tullessa ja jokaisen pätkän jälkeen lyhyt rauhoittuminen. Makkara/frolic-palkka noin joka toiselle askelelle - puolen tunnin vanhentuminen. Ja siitähän se lähti. Jo kotona hyväksi havaittu keino: "löysät pois lurjuksilta" -ruutu toimi jälleen. Ensimmäisessä treenissä rauhoittuminen oli vielä vähän hakusesssa, mutta se tuttu keskittyminen löytyi jo ruudusta, tasainen tuhina nenä maassa. Loppupalkan pois jättäminen rauhoitti olemista ihan selkeästi. Treenejä jatkettiin iltapäivällä samalla kuviolla. Ohjaaja oli hieman väsynyt ja sössi mm. jäljen tekemisessä vanan kanssa (auttamattoman lyhyt), mutta Elmo teki työnsä hyvin. Tottikset jätettiin väliin ohjaajan väsymyksen vuoksi. Ihan kaikkea ei kannata sössiä. Illalla käytiin vielä pienellä juoksu-kävelylenkillä. Elmo on vihdoinkin oppinut ravaamaan vierellä siististi ilman hyppimisiä. Kummallakin oli kivaa. Elmo oli hieman väsynyt, joka saattoi luvata sunnuntaille hyvää treeniä. Kunnon eväät ja koira nukkumaan autoon.

Sunnuntai aamuna Elmo näytti hyvin nukkuneelta, virtaa oli kuin pienessä pitäjässä - se siitä väsyttämisestä. Pellolle taas matkattiin. Tallasin ison ruudun 3x3m ja jotta saatiin vaihtelua rutiiniin, niin teinkin pitkän vanan, ilman välillä ollutta suorakaidetta. Jäljelle meno oli varsinaista härdeliä, Elmo kuumeni taas jo koulutusliiviä pukiessani. Pellolla yritettiin aluksi tottistelulla rauhoittumista, ei mitään tietoakaan rauhoittumisesta tai keskittymisestä, tekemiset nano-sekuntin mittaisia ja härdeli päälle. No tiukka peli, jos ei toimi niin pois sitten. Tehtiin pellolta poistumisia ja takaisin tuloja reippaassa tahdissa, Elmo kurkki taakseen ensimmäisellä poistumisella "mitä hittoa, se jälki jäi tuonne". Toisella kerralla ilmeet olivat "oikeesti, enkö pääse ajamaan sitä?". Kolmas kerta tuotti toivotun tuloksen: "olen ihan rauhallinen, huomaatko mamma, eikö me voitais jo mennä?" - otti hyvän kontaktin ja sai palkaksi ruudun :). Erillistä rauhoittumista ei tehty ennen paalua vaan suoraan ruutuun. Se meni hyvin ja siitä jatkettiin vanalle lyhyen tauon jälkeen. Rauhoittumistauon jälkeen Elmo otti taas aktiivisen kontaktin ja heitti paalulla rauhallisen kysyvän katseen "joko mennään, olen ihan kilttipoika" ja luvan saatuaan lähti tekemään töitä paremmin kuin koskaan. Vana oli pitkä ja jossain siinä kohdin, missä se on normaalisti loppunut Elmo kysyi katseella "vieläkö jatkan" näytin vanaa "jälki" ja "tarkasti" ja poika jatkoi töitä. Loppuun otin vielä kulman aloitusta valmistelemaan namin ilmestymisen jäljelle: namit loppuvat ja jälki jatkuu, namia olikin ilmestynyt jäljen loppupisteeseen sillä välin kun Elmo teki tarkistusta loppumisesta. Vauhtia ei tarvinnut rajoittaa, remmi oli vatsan alta löysällä mutta kuitenkin tuntumalla, mitään ohjausta Elmo ei tarvinnut lyhyen jatkoluvan lisäksi. Kertakaikkisen hienoa työskentelyä, kuten vain Elmo osaa. Hieman oli vaikeuksia ohjaajalla hillitä itseään jäljen lopussa ja sanoa rauhallisen hillitysti: "hyvä poika" sen sijaan että olisi tehnyt mieli heittää volttia. Loppupalautteen jälkeen käveltiin pellolla hetken matkaa kohti autoa ja ennen pellolta lähtemistä muutama extra rauhallinen pallottelu, ohjaaja joutui edelleenkin pakkorauhoittamaan itseään ;). Kaikki olivat tyytyväisiä: koira, ohjaaja, kouluttaja ja treenikaverit, jotka antoivat raikuvat aplodit =)

Iltapäivän tottikset jätettiin taas väliin. Antoisa ja mielenkiintoinen viikonloppu. Riippumatta siitä, että olemme suuntaamassa metsäjäljelle saatiin peltojälkiopeista palikoita käytettäväksi. Meidän onneksemme kouluttajalla (bokseri-ihminen) oli ollut  energisyydessään Elmoon verrattava koira, jonka kanssa oli erilaisia keinoja kokeillut ja nyt sitä tietämystä ja ymmärtämystä jakoi. Elmon kanssa ei varsinaisessa jälkityöskentelyssä ole "korjattavaa", kun saadaan mukaan rauhoittuminen ja sen myötä keskittyminen, niin siinähän se sitten on. Nyt vaikeutta lisää pellolla sitä mukaa kun keskittymiskyky ja kärsivällisyys kestää ja pakka pysyy kasassa, kiirehtimisellä voi sössiä koko jutun - ja ensi kesänä minulla on hyvässä alussa oleva metsäjälkikoira ... siis jos ohjaaja ei onnistu jotain sössimään kunnolla  =)