Aamupäivän lenkillä tuli metsätiellä vastaan pariskunta hiihtäen. Koskaan tämän 9 kuukauden aikana ei ole tullut tuolla tiellä ketään vastaan. Elmohan oli tietenkin sitä mieltä, että he ovat aivan varmasti ennen näkemättöminä ja kokemattomina vähintäinkin vaarallisia ja ainakin haukuttavia. Kunnes muisti mamman taskun salaisuuden. Istua napitti edessä rupattelun ajan - ilman yhtään käskyä, ja palkkaa satoi. Kiitos ihanille ihmisille kun päättivät kääntyä takaisin ja meidän takaisin tullessa tulivat jälleen vastaan. Elmo muisti, että mammalla on taskussa salaisuus ja tuli välittömästi pariskunnan havaittuaan eteen istumaan ja katsoa napittamaan. Ja totta maar palkkaakin tuli. Hyvin tehdystä työstä tulee vielä päälle superbonukset.
Tänään Elmon kanssa treeneissä tehtiin sivulletuloja ja henkilöryhmän alkeita. Oi kuinka taitavasti jätkä sivulletulot teki, juuri kuten oli opetuksella ollut tavoitteena. Ollessani ihan missä kulmassa tahansa suhteessa koiraan "sivulle" ja naps jätkä teki sen. Ja osa oli sellaisista kulmista, joita ei ollut edes tehty. Käsky lienee sisäistetty. Jotenkin olin odottanut tähän pisteeseen pääsyyn kuluvan huomattavasti enemmän aikaa. Nyt alkaa sitten makupaloista erkaantuminen. Ja vasta viikko sitten päästiin siitä viimeisestä pienestä käsimerkistä eroon.
Henkilöryhmän alkeet olikin sitten ihan niitä alkeita, kierroksia koneeseen löytyi "hieman" liikaa, mutta tuosta on hyvä jatkaa. Ei murissut, ei ärissyt eikä purrut ketään .... en tosin odottanutkaan sen käyttäytyvän niin. Oli hössöttävä "tykkään-teistä" pentukainen.
Voi kuinka treenin jälkeen olin iloinen, onnellinen ja ylpeä hienosta ja taitavasta koirasta. Jalat eivät millään tahdo pysyä maankamaralla.... leijaillen.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti