Eilen tallilla käydessä Elmo oli mukana ja parkkiksella saatiin hyvä tervehtimisharjoitus. Hyvä ja hyvä, tottahan Elmo tietenkin hyppäsi iloisesti tervehtimään tulleita vastaan, mutta tuli kuitenkin pienellä pyynnöllä viereeni, istui käskystä ja kävi maahan. :)
Tänään lenkillä tuli juoksijoita vastaan. Kohtaaminen sujui hyvin siihen asti kun juoksijat olivat ohittaneet meidät. Hyps! Hieman Elmo otti kierroksia. Kuten myös vastaantulleesta autosta. Ihme juttu, että autojakin on pitänyt alkaa räyhäämään. No eipä ainakaan hommat lopu.
Noutokapula-harjoitukset ovat jatkuneet suhteellisen menestyksellisesti. Tänään tehtiin keittiössä kapulan suuhun ottamista lattialta ja Elmo oli jo aiemmin vahtinut naapurin takametsässä pörräävää kaivinkonetta. Kesken kapulatreenin kaivinkoneen kiinnostus voitti ja jätkä lähti kapula suussa ikkunasta puhisemaan kaivurille. Pienellä muistutuksella palasi takaisin ja tiputti kapulan jalkojeni eteen. Jep! Päätin sitten siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
Pidin kapulaa oikeassa kädessä ja Elmo otti sen siitä kiinni. Ei mitään ongelmaa, paitsi kun makupalat pomppivat hukkaan ;o) Vähän ajattelin, että voi vierastaa kättäni, mutta ei. Pidensin loppua kohden kapulan suussa pitoaikaa eli naksautusta, ehkä sekunnin tai kaksi. Edelleenkään ei mitään ongelmaa. Joten siihen oli hyvä lopettaa tällä kertaa.
Kissa-kärsivällisyysharjoitus on tuottanut tulosta. Kissa oli menossa ulos ja yleensä se on ollut sirkustemppujen paikka, että saa kissan päästettyä ja Elmon pidettyä kurissa. Nyt vain tyynesti komensin sen istumaan ja paikalle. Katti meni rauhallisesti ovesta ulos. WAU! Ja tietenkin siitä repesin ylitsevuotavasti kehumaan Elmoa, jolla meni pasmat ihan sekaisin - mammasta, kissaa se ei enää edes muistanut :)
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Noutokapulaa - ja vauhdikkaita luoksetuloja
Ihmepiski Elmo! Noutokapulaharjoittelut aloitettiin viime viikolla, naksuttimella tietenkin. Tänään neljännellä treenikerralla, pää nousi kapula suussa. Huikea edistyminen, kun kuitenkin aloitettiin siitä, että palkka tuli katseesta kapulaan. Nyt otetaan rauhallisesti ja vahvistetaan kunnolla kapulan nostoa ja pitoa. Vähän vai oliko se sittenkin paljon mitä tähän vaadittiin? Kun laskee kuinka monta kertaa kapulasta on palkan saanut, niin ei se nyt lopulta ihan mikään vähäinen määrä ole, 216 kertaa.
Nyt sitten on keino hallussa, jos jossain vaiheessa luoksetulo alkaa hidastumaan. Yksi ainoa kerta luoksetuloa kiinnipidolla ja jätkä tulee kuin jumbojet lentoaseman seinään, kun jarrut on pettäneet laskukiidossa. Ei tietoakaan sopivasta vauhdista. Yrittää kyllä vimmatusti jarruttaa ettei törmäisi, mutta jos vauhtia on lasissa 200, niin ei satasen jarrutusmatka riitä. ;o)
Nyt sitten on keino hallussa, jos jossain vaiheessa luoksetulo alkaa hidastumaan. Yksi ainoa kerta luoksetuloa kiinnipidolla ja jätkä tulee kuin jumbojet lentoaseman seinään, kun jarrut on pettäneet laskukiidossa. Ei tietoakaan sopivasta vauhdista. Yrittää kyllä vimmatusti jarruttaa ettei törmäisi, mutta jos vauhtia on lasissa 200, niin ei satasen jarrutusmatka riitä. ;o)
tiistai 24. toukokuuta 2011
Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa
Tiistai-treeneistä ei jäänyt jälkipolville muuta kerrottavaa kuin rankka vesisade. Elmo käytettiin aamulla rokotuksilla ja se oli ihan urvelo koko päivän. Nukkui pääasiassa. Pitkään mietin kannattaako lainkaan lähteä, mutta eihän treeneistä poiskaan osannut olla. Kaatosateessa lähdettiin ja käytiin kentän laidalla tekemässä tepastelua ja istumista. Kentälläkin käytiin ja sinne meno sujui yllättäen ihan kohtuu siististi. Mutta siinäpä se positiivinen osuus sitten olikin. Muiden kentältä lähtemisen katseleminen oli aivan liian vaikeaa katseltavaksi paikallaan ollen. Koira autoon ja itse muiden kanssa höpöttelemään BH-muffineita mussutellen.Tuli kuitenkin treenattua kurakossa ja märällä nurmella istumista ja makaamista. Ensimmäiset kerran maahanmenossa nurmikolla Elmo vähän näytti yäk-ilmettä, mutta seuraavilla kerroilla se oli jo ihan ok. Myöskään märkä kurakko ei tuntunut ihan nastalta jutulta, mutta kiltti poju tekee kun pyydetään.
Kotiin päästyä tehtiin kotipihassa paikallamakuu- ja perusasentotreeni mies häiriköimässä. Elmolla ei ollut pienintäkään epäilystä tekemisestä ja siitä mitä piti tehdä, vähän katseli miehen kulkemista, mutta ainoastaan pää liikkui. Kun saisi tuon tekemisen varmuuden ja päättäväisyyden siirretyksi kentälle - ja muuallekin.
Jatkossa otetaan lisää häirikkötreeniä ensin kotipihassa ja sitten muualle siirtäen.
Kotiin päästyä tehtiin kotipihassa paikallamakuu- ja perusasentotreeni mies häiriköimässä. Elmolla ei ollut pienintäkään epäilystä tekemisestä ja siitä mitä piti tehdä, vähän katseli miehen kulkemista, mutta ainoastaan pää liikkui. Kun saisi tuon tekemisen varmuuden ja päättäväisyyden siirretyksi kentälle - ja muuallekin.
Jatkossa otetaan lisää häirikkötreeniä ensin kotipihassa ja sitten muualle siirtäen.
Riisenienergiaa
Kasvattajan järjestämälle leirille lähdettiin koko sakilla. Perheen majoituksessa päätettiin kokeilla testimielessä asuntovaunua, onhan tarkoitus kesällä mennä riisenileirille viikoksi. Majoitus vaihtoehto oli meille sopiva, eikä se vaunun vetokaan mikään ongelma ollut. Paitsi että Garmin ohjaili "lyhin reitti" ohjelmalla pikkuteille, mikä ei sinällään ollut huono vaihtoehto. Uskomattoman kauniita maisemia oli mukava tarkkailla verkkaisella vauhdilla mennessä.
Perjantai-ilta sujui seurustelun, muihin tutustumisen ja saunomisen merkeissä. Jokainen koirista juoksi vuorotellen vapaana leiripaikalla. Riisenienergiaa oli ilmassa :)
Outo paikka ja vaikka vaunussa oli tosi hyvä peti niin omat unet jäivät vain pariin torkuttuun tuntiin. Ei ollut luvassa mitään helppoa päivää. Lauantai-aamuksi oli kasvattaja järjestänyt mykistävän aamiaisen klo 8.00. Jokaiselle oli varmasti jotain, eikä kukaan ainakaan aamiaisen monipuolisuuden vuoksi jäänyt nälkäiseksi. Sen jälkeen suunnattiin läheiselle kentälle. Kuultiin alustus esineruudusta ja sen jälkeen käytiin porukalla tallaamassa kentälle toisesta päästä kapeneva ruutu. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan löytyykö esine. Elmo meni nenä maassa, eikä oikein oivaltanut nahkarukkasen merkitystä.
Seuraavaksi oli ohjelmassa alustus henkilöhausta ja ilmaisusta. Ilmaisua päästiin jälleen vuorotellen kokeilemaan, koira liinan päässä ja maalimies namipurkin/lelun kanssa houkuttelemassa. Elmon ilmaisutavasta ei ollut epäilystäkään, haukkumaan sitä ei tarvinnut juurikaan houkutella. Toki tämä oli tiedossakin, kun on sitä kyyryssä olevilla likoilla haukutettu. Ongelmana oli enemmänkin liian likeinen tututustuminen maalimieheen.
Luontopolku visaisine kysymyksineen oli mukava breikki asiallisten asioiden kuuntelemiseen ja jälleen upeita maisemia saatiin katsella. Pienissä ryhmissä mentiin, ryhmät koottiin "sopivista" koirista. Metsässä koirat saivat juosta vapaana ja purkaa kertyneitä paineita. Elmo paineli itsekseen pitkää lenkkiä, olihan edellä mennyt ihan muutama musta karvajalka. TeamLahti voitti luontopolun varrella olevien kysymysten kisan :D.
Päivän päätteeksi oli tottisosuus. Elmo oli jo melkoisen ryytynyt ja päätin tehdä sen kanssa helpon treenin. Muutama paikallamakuu, seurauspätkä, liikkeestä maahan ja lopuksi luoksetulo istumisesta. Kaikki muut menivät kohtalaisesti, mutta luoksetulosta Elmo lähti ensimmäisellä kerralla litomaan ja korjauskerralle syöksyi avustaja pitämään Elmoa. Sinällään tarpeetonta, koska Elmoa ei ole pidetty kiinni syksyn jälkeen luoksetuloharjoituksissa, vauhtiahan sen luoksetuloihin ei ole tarvinnut kiinnipitämällä hakea. Istumasta liukeneminen oli kuitenkin tosi valaiseva ja paljon kertova tapahtuma: liian vähän harjoiteltu, vieras kenttä, ryytynyt ohjaaja ja tosi rankka päivä takana kummallakin. Coctaililla sai paikalta liukenemisen. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli jännittämisen vaikutus, mutta noillakin eväillä homma levisi. Ihme juttu muuten, etten huomannut jännittää tottista tehdessä, kun muissa jännityksen määrä oli ihan selvästi havaittavissa. Elmo ei kuitenkaan lähtenyt luoksetulossa kauaksi vaan jäi haistelemaan edellisenä olleen nartun pissoja. Luoksetuloa istumasta ei varsinaisesti tarvita missään kokeessa, mutta ei tarvita jalkojen kiertämistä tai koiran paikalla pyörähtämistäkään saati muita temppuja, joita treenaamisen yhteydessä on tehty. Kentällä voidaan leikkiä ja tehdä muitakin höpöjuttuja, mutta toisten koirien kanssa ei leikitä. Illalla jälleen saunomista, grillaamista ja seurustelua - ja nauramista.
Sunnuntaina oli vuorossa jälkipäivä. Kuultiin alustus metsäjäljen tekemisestä ja sen jälkeen kasvattaja kävi tallaamassa metsään aloittelijoille n. 50 metrin jäljet, jäljen päässä oli keppi. Elmon kanssahan on tehty muutama peltojälki viime syksynä, joten ihan uudesta asiasta ei ollut kysymys. Elmo pääsi ensimmäisenä kokeilemaan ja sehän muisti heti mitä tehdään. Sinällään jännä juttu, kun kuitenkin jälkeä on tehty pellolla ja se osasi siirtää jutun heti metsään. Kuono maahan ja menoksi, ohjaaja vähän jännitti ja yritti ohjata koiraa väärään suuntaan (jälkeä ei ollut merkattu), mutta koiraan luottamalla kapula löytyi ja Elmo sai runsaat lihapullapalkat. Kapulan merkitys oli vielä ihan öö, mutta eiköhän sekin ajan mittaan valkene, nyt kun on mielessä suunnitelma kuinka sen ilmaisu tehdään. Osa porukasta kävi vielä tekemässä esineruutuharjoitusta metsään tallatuilla kaistaleilla. Oli todella hienoa ja vaikuttavaa katsella lopuksi Rion ja T:n työskentelyä, ei parivaljakko ihan tyhjästä ole JK3:sta saanut. Sen jälkeen olikin vuorossa lounas ja tavaroiden pakkaaminen ja kotiin lähtö.
Leiriviikonloppu oli antoisa ja tietoa tuli enemmän kuin pystyi omaksumaan. Lauantain väsymys vaikutti osaltaan omaan ulosantiin ja varmaan suurin osa kysyttävistä kysymyksistä takertui aivoihin ulospääsyä etsien. Leirillä sai hyvän kokonaiskuvan hausta ja jäljestä ja niissä kisaamisesta.
Elmo oli todella väsynyt ja uupunut reissusta. Se joutui pääasiassa majailemaan autossa, myös yöt se vietti autossa - ja jatkuva muiden koirien haukkumisen kuuleminen sai sen yhtymään kuoroon (ei liene yllätys) ja haukkuminen ei tunnetusti sitä ainakaan rauhoita. Kotiin päästyä Elmo joi pari kupillista vettä, teki tarkastuskierroksen ja kävi petilleen riisenihymyä hymyillen tyytyväisenä nukkumaan. Tyytyväinen koiru kun pääsi omaan kotiin :)
Perjantai-ilta sujui seurustelun, muihin tutustumisen ja saunomisen merkeissä. Jokainen koirista juoksi vuorotellen vapaana leiripaikalla. Riisenienergiaa oli ilmassa :)
Outo paikka ja vaikka vaunussa oli tosi hyvä peti niin omat unet jäivät vain pariin torkuttuun tuntiin. Ei ollut luvassa mitään helppoa päivää. Lauantai-aamuksi oli kasvattaja järjestänyt mykistävän aamiaisen klo 8.00. Jokaiselle oli varmasti jotain, eikä kukaan ainakaan aamiaisen monipuolisuuden vuoksi jäänyt nälkäiseksi. Sen jälkeen suunnattiin läheiselle kentälle. Kuultiin alustus esineruudusta ja sen jälkeen käytiin porukalla tallaamassa kentälle toisesta päästä kapeneva ruutu. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan löytyykö esine. Elmo meni nenä maassa, eikä oikein oivaltanut nahkarukkasen merkitystä.
Seuraavaksi oli ohjelmassa alustus henkilöhausta ja ilmaisusta. Ilmaisua päästiin jälleen vuorotellen kokeilemaan, koira liinan päässä ja maalimies namipurkin/lelun kanssa houkuttelemassa. Elmon ilmaisutavasta ei ollut epäilystäkään, haukkumaan sitä ei tarvinnut juurikaan houkutella. Toki tämä oli tiedossakin, kun on sitä kyyryssä olevilla likoilla haukutettu. Ongelmana oli enemmänkin liian likeinen tututustuminen maalimieheen.
Luontopolku visaisine kysymyksineen oli mukava breikki asiallisten asioiden kuuntelemiseen ja jälleen upeita maisemia saatiin katsella. Pienissä ryhmissä mentiin, ryhmät koottiin "sopivista" koirista. Metsässä koirat saivat juosta vapaana ja purkaa kertyneitä paineita. Elmo paineli itsekseen pitkää lenkkiä, olihan edellä mennyt ihan muutama musta karvajalka. TeamLahti voitti luontopolun varrella olevien kysymysten kisan :D.
Päivän päätteeksi oli tottisosuus. Elmo oli jo melkoisen ryytynyt ja päätin tehdä sen kanssa helpon treenin. Muutama paikallamakuu, seurauspätkä, liikkeestä maahan ja lopuksi luoksetulo istumisesta. Kaikki muut menivät kohtalaisesti, mutta luoksetulosta Elmo lähti ensimmäisellä kerralla litomaan ja korjauskerralle syöksyi avustaja pitämään Elmoa. Sinällään tarpeetonta, koska Elmoa ei ole pidetty kiinni syksyn jälkeen luoksetuloharjoituksissa, vauhtiahan sen luoksetuloihin ei ole tarvinnut kiinnipitämällä hakea. Istumasta liukeneminen oli kuitenkin tosi valaiseva ja paljon kertova tapahtuma: liian vähän harjoiteltu, vieras kenttä, ryytynyt ohjaaja ja tosi rankka päivä takana kummallakin. Coctaililla sai paikalta liukenemisen. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli jännittämisen vaikutus, mutta noillakin eväillä homma levisi. Ihme juttu muuten, etten huomannut jännittää tottista tehdessä, kun muissa jännityksen määrä oli ihan selvästi havaittavissa. Elmo ei kuitenkaan lähtenyt luoksetulossa kauaksi vaan jäi haistelemaan edellisenä olleen nartun pissoja. Luoksetuloa istumasta ei varsinaisesti tarvita missään kokeessa, mutta ei tarvita jalkojen kiertämistä tai koiran paikalla pyörähtämistäkään saati muita temppuja, joita treenaamisen yhteydessä on tehty. Kentällä voidaan leikkiä ja tehdä muitakin höpöjuttuja, mutta toisten koirien kanssa ei leikitä. Illalla jälleen saunomista, grillaamista ja seurustelua - ja nauramista.
Sunnuntaina oli vuorossa jälkipäivä. Kuultiin alustus metsäjäljen tekemisestä ja sen jälkeen kasvattaja kävi tallaamassa metsään aloittelijoille n. 50 metrin jäljet, jäljen päässä oli keppi. Elmon kanssahan on tehty muutama peltojälki viime syksynä, joten ihan uudesta asiasta ei ollut kysymys. Elmo pääsi ensimmäisenä kokeilemaan ja sehän muisti heti mitä tehdään. Sinällään jännä juttu, kun kuitenkin jälkeä on tehty pellolla ja se osasi siirtää jutun heti metsään. Kuono maahan ja menoksi, ohjaaja vähän jännitti ja yritti ohjata koiraa väärään suuntaan (jälkeä ei ollut merkattu), mutta koiraan luottamalla kapula löytyi ja Elmo sai runsaat lihapullapalkat. Kapulan merkitys oli vielä ihan öö, mutta eiköhän sekin ajan mittaan valkene, nyt kun on mielessä suunnitelma kuinka sen ilmaisu tehdään. Osa porukasta kävi vielä tekemässä esineruutuharjoitusta metsään tallatuilla kaistaleilla. Oli todella hienoa ja vaikuttavaa katsella lopuksi Rion ja T:n työskentelyä, ei parivaljakko ihan tyhjästä ole JK3:sta saanut. Sen jälkeen olikin vuorossa lounas ja tavaroiden pakkaaminen ja kotiin lähtö.
Leiriviikonloppu oli antoisa ja tietoa tuli enemmän kuin pystyi omaksumaan. Lauantain väsymys vaikutti osaltaan omaan ulosantiin ja varmaan suurin osa kysyttävistä kysymyksistä takertui aivoihin ulospääsyä etsien. Leirillä sai hyvän kokonaiskuvan hausta ja jäljestä ja niissä kisaamisesta.
Elmo oli todella väsynyt ja uupunut reissusta. Se joutui pääasiassa majailemaan autossa, myös yöt se vietti autossa - ja jatkuva muiden koirien haukkumisen kuuleminen sai sen yhtymään kuoroon (ei liene yllätys) ja haukkuminen ei tunnetusti sitä ainakaan rauhoita. Kotiin päästyä Elmo joi pari kupillista vettä, teki tarkastuskierroksen ja kävi petilleen riisenihymyä hymyillen tyytyväisenä nukkumaan. Tyytyväinen koiru kun pääsi omaan kotiin :)
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Sinkoilut elettyä elämää?
Viikonloppuna olin seuran järjestämällä jälkikurssilla. Lauantaina oli tottisosuus ja siellä tuli monta hyvää vinkkiä Elmon kanssa puuhasteluun. Eteenlähettämiseen löytyi todennäköisesti meille sopiva keino. Eteenlähettämistähän olen pohtinut pitkään, mutta tiedossa oleva menetelmä ei tuntunut omalta eikä Elmolla toimivalta. Sunnuntaina oli kurssin maasto-osuus, josta tuli myös paljon hyviä ajatuksia pohdiskeltavaksi. Kevättalven vatsatauti oli tehnyt omaan kuntoon kunnon takapakin ja metsässä ramppaaminen kävi voimille melkoisesti, joten ihan jokaista jäljen ajamista ei omat koivet kantaneet. Tosi hyvä ja tarpeellinen kurssi, ilman koiraa ehti paneutua asioihin eri tavallakin kuin jos oma koira olisi ollut mukana.
Elmon edistyminen on ollut viime päivinä melkoisen huimaa. Kotosalla on otettu paluuta arkeen, jossa myös mamma määrää - en ole enää ollut ihan niin paljon työhuoneessa. Eteiseen jäämisiä sisällä käymisen ajaksi on treenattu aina kun se on ollut mahdollista. Jätkä jää nyt jo odottamaan teininkin ohjeistamana.
Kentällä käytiin maanantaina tekemässä sisääntuloja, tottista ja leikkimistä temppuja tehden, lelut kun unohtuivat kotiin. Ei minkään valtakunnan läyskyttämistä tai kierroksien lisääntymistä hallitsemattomaksi. Vain rauhallista ja rentoa, ehkä vähän vetelääkin työskentelyä. Hieman oli tottis-tekemiset hakusessa treenin vähäisyyden vuoksi, mutta kyllähän se muisti siitä virkistyi.
Tiistaisten tapa- ja tottelevaisuustreenien osalta edistyminen jatkuu. Käytiin kentän laidalla muiden treenatessa treenaamassa ja istuskelemassa. Pyydettiin vielä paikallamakuuseenkin häiriökävelijä. Ihan ei maltti kolmanteen ohituskävelyyn riittänyt, mutta ei kuitenkaan enää minkäänlaista sinkoilua. Sinkoilua ei myöskään ollut parkkiksella muiden koirien liikkuessa. Valon määrä tunnelissa on siis jo varsin merkittävä. :)
Toisella sisääntulolla tehtiin seuraamista ja luoksetuloa kuten oli suunniteltukin. Wau! Se entinen tekemisen intensiivisyys löytyi taas, seuraaminen oli tiivistä, mutta asento aukesi siinä tilanteessa kun kontakti herpaantui. Käännökset oikealle alkavat sujua. Välillä jää pysähtyessä seisomaan - se kontakti! Oi kuinka Elmo tekikään määrätietoisesti, olin jo ehtinyt unohtaa kuinka intopiukkana se tekee :) Ikävänä yllätyksenä tuli väliaikaläyskytyksen paluu. Luulin, että siitä oli jo päästy. Seuraavaksi extra-treenaamisen kohteeksi tulee tuosta väliaikaläyskyttämisestä pääseminen. Pitkällisen pohdiskelun tuloksena eilisillalta päädyin siihen, että se on opittu - ja valitettavasti palkittukin tapa. Jälleen yksi virhe, joka on tuon otuksen kanssa tullut huomaamatta tehtyä. Mutta pohdiskelujen tuloksena mielessä on useampia kikka-kolmosia kokeiltavaksi ei-toivotun-käytöksen/tavan sammuttamiseen.Kun se on opittu tapa, niin siitä opitaan myös pois, niinhän se menee.
Pitää vielä mainita kentän parkkikselle saapumiseen saatu rauhoittumiskäyttäytyminen. Olen nyt ihan joka kerta passiivisena odottanut, että Elmo lopettaa haukkumisen ja käy istumaan/maate ennenkuin liikun etupenkiltä yhtään mihinkään. Eilen se aloitti konsertin, mutta oikein näki kuinka lamppu syttyi ja se vilkaisi eteenpäin ja kävi huokaisten maate: "okei-okei". No ehti kyllä sitten aloittaa haukkumisen uudelleen kun olin autosta ulkona. Olisi ollut fiksua palata takaisin etupenkille ja sulkea ovi, mutta oikaisin. Toivottavasti tuo ei tuonut seuraavalle kerralle lisähaukkumista. Jätkä kuitenkin odottaa takapoksissa ihan nätisti lupaa tulla alas, vaikka luukku on auki ja vaikka lähistöllä kulkee muita koiria. Eikä yhtään käskyä ole tarvittu tuon käytöksen oppimiseen, vain se, että luukku menee takaisin kiinni, jos liikkuu.
Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen edistymiseen. Rauhallinen ja päättäväinen eteneminen on ollut se kikka-kolmonen tässä sinkoilun sammuttamisessa ja muiden läsnäolon siedättämisessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa paneutua asian hoitoon, olisi tähän tulokseen päästy jo aikaisemmin, mutta ei tule koiran kuppiin ruokaa, jos ei mamma töitä tee. Joten jossittelut sikseen :)
Elmon edistyminen on ollut viime päivinä melkoisen huimaa. Kotosalla on otettu paluuta arkeen, jossa myös mamma määrää - en ole enää ollut ihan niin paljon työhuoneessa. Eteiseen jäämisiä sisällä käymisen ajaksi on treenattu aina kun se on ollut mahdollista. Jätkä jää nyt jo odottamaan teininkin ohjeistamana.
Kentällä käytiin maanantaina tekemässä sisääntuloja, tottista ja leikkimistä temppuja tehden, lelut kun unohtuivat kotiin. Ei minkään valtakunnan läyskyttämistä tai kierroksien lisääntymistä hallitsemattomaksi. Vain rauhallista ja rentoa, ehkä vähän vetelääkin työskentelyä. Hieman oli tottis-tekemiset hakusessa treenin vähäisyyden vuoksi, mutta kyllähän se muisti siitä virkistyi.
Tiistaisten tapa- ja tottelevaisuustreenien osalta edistyminen jatkuu. Käytiin kentän laidalla muiden treenatessa treenaamassa ja istuskelemassa. Pyydettiin vielä paikallamakuuseenkin häiriökävelijä. Ihan ei maltti kolmanteen ohituskävelyyn riittänyt, mutta ei kuitenkaan enää minkäänlaista sinkoilua. Sinkoilua ei myöskään ollut parkkiksella muiden koirien liikkuessa. Valon määrä tunnelissa on siis jo varsin merkittävä. :)
Toisella sisääntulolla tehtiin seuraamista ja luoksetuloa kuten oli suunniteltukin. Wau! Se entinen tekemisen intensiivisyys löytyi taas, seuraaminen oli tiivistä, mutta asento aukesi siinä tilanteessa kun kontakti herpaantui. Käännökset oikealle alkavat sujua. Välillä jää pysähtyessä seisomaan - se kontakti! Oi kuinka Elmo tekikään määrätietoisesti, olin jo ehtinyt unohtaa kuinka intopiukkana se tekee :) Ikävänä yllätyksenä tuli väliaikaläyskytyksen paluu. Luulin, että siitä oli jo päästy. Seuraavaksi extra-treenaamisen kohteeksi tulee tuosta väliaikaläyskyttämisestä pääseminen. Pitkällisen pohdiskelun tuloksena eilisillalta päädyin siihen, että se on opittu - ja valitettavasti palkittukin tapa. Jälleen yksi virhe, joka on tuon otuksen kanssa tullut huomaamatta tehtyä. Mutta pohdiskelujen tuloksena mielessä on useampia kikka-kolmosia kokeiltavaksi ei-toivotun-käytöksen/tavan sammuttamiseen.Kun se on opittu tapa, niin siitä opitaan myös pois, niinhän se menee.
Pitää vielä mainita kentän parkkikselle saapumiseen saatu rauhoittumiskäyttäytyminen. Olen nyt ihan joka kerta passiivisena odottanut, että Elmo lopettaa haukkumisen ja käy istumaan/maate ennenkuin liikun etupenkiltä yhtään mihinkään. Eilen se aloitti konsertin, mutta oikein näki kuinka lamppu syttyi ja se vilkaisi eteenpäin ja kävi huokaisten maate: "okei-okei". No ehti kyllä sitten aloittaa haukkumisen uudelleen kun olin autosta ulkona. Olisi ollut fiksua palata takaisin etupenkille ja sulkea ovi, mutta oikaisin. Toivottavasti tuo ei tuonut seuraavalle kerralle lisähaukkumista. Jätkä kuitenkin odottaa takapoksissa ihan nätisti lupaa tulla alas, vaikka luukku on auki ja vaikka lähistöllä kulkee muita koiria. Eikä yhtään käskyä ole tarvittu tuon käytöksen oppimiseen, vain se, että luukku menee takaisin kiinni, jos liikkuu.
Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen edistymiseen. Rauhallinen ja päättäväinen eteneminen on ollut se kikka-kolmonen tässä sinkoilun sammuttamisessa ja muiden läsnäolon siedättämisessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa paneutua asian hoitoon, olisi tähän tulokseen päästy jo aikaisemmin, mutta ei tule koiran kuppiin ruokaa, jos ei mamma töitä tee. Joten jossittelut sikseen :)
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Huikea harppaus
Viikko on treenailtu vähän vasemmalla kädellä. Lauantain hienon malttiharjoituksen jälkeen on vastaavaa eteiseen jättäen istumis/makaamistreeniä tehtyä lähes päivittäin. Nyt ei enää kuulu piippausta. Kerran 2 patukan kanssa leikkiä kotipihassa.
Tiistai-treeni jälleen kentällä, lämpötila huiteli jossain +24 paikkeilla. Kotoa lähtiessä oikein perinteistä häsläystä, jo siinä vaiheessa kun aloin suunnittelemaan lähtemistä. Elmo käskyllä odottamaan. Malttia olisi hieman kaivannut lisää, matkallakin melkoista vöyhkäämistä. Kentälle pysähdyttyä sen kaksinkertainen konsertti pystyyn. Keskityin itse extrana "evvk, tää-on-tylsää" -fiilikseen. Hetken päästä Elmo ilmeisesti totesi tylsyyden saavuttaneen meidät ja KÄVI MAATE. Jonkun ajan kuluttua menin ottamaan sitä peräkontista ja se malttoi odottaa lupaa luukun ollessa avoimena vaikka ohi kulki koiria ja ihmisiä.
1. kerralla käytiin kävelemässä kentän viereistä pyörätietä, pari tottisliikettä ja patukalla leikkimistä. Kun rauhallisuuden määrä näytti olevan ihan kohtuullinen, mentiin sitten vielä kenttää reunustavalle tiellekin. Pysähdeltiin kentän kohdalla useita kertoja ja katseltiin muita koiria. Lopuksi leikkiä ja autoon.
2. kerralla koira autosta ja pyörätien alkupään viheriölle katselemaan kun kentällä olijat alkoivat siirtyä autoon. Alle 10 m päästä kulki useita koiria, eikä Elmo niihin reagoinut merkittävästi. 5 metrin läheisyys alkoi olla jo siinä hilkulla. Oli maahan komennettuna ja nousi istumaan, mutta uudella käskyllä kävi takaisin maahan (eikä tarvinnut edes karjaista, ihan normikäsky) ja vilkuili vaan silmäkulmastaan ohi kulkevaa koiraa. Näki kuinka se oli ihan siinä hilkulla että olisi rynnännyt, mutta pysyi kuitenkin makupalojen voimalla ja kehumisella paikallaan. Kun tilanne oli ohi, oikein extraherkut taskusta. Kun homma meni putkeen, päätin vielä käydä kentällä. Kentälle mennessä tuli vastaan koira hieman liian läheltä, n. 3 m, ei ollut paikkaa väistää, joten kohtaamista ei voinut välttää. Elmo riehaantui ja alkoi kiskomaan remmistä, mutta tuli tosi hyvin ja vaivattomasti takaisin. Kentällä mentiin 'hyvin osatut' tottiskuviot läpi: perusasento, seuraamiset käännöksineen (ei täyskäänn.), istumiset, maahanmeno, luoksetulo, liikkeestä maahan. Liikkeissä en vaatinut enempää kuin tekemisen, tarkoituksena oli vain yhdistää kenttä ja tekeminen, ja sen lisäksi Elmo alkoi olla jo aika väsynyt. Lopuksi leikkiä ja patukan kantaminen autoa kohti. No eihän se tietenkään sinne asti suussa pysynyt, pari kolme metriä ja tiputti, mutta otti takaisin suuhun kun pyysi.
Jäin vielä seuraamaan muiden treenaamista ja sitten kotiin. Kotiin tuli rauhallinen koiruli. Illan viiletessä Elmokin virkosi ja päätti sitten riekkuilla oikein kunnon pentuhepulit (sisällä), pois-alta-risut-ja-männyn-kävyt. Sen jälkeen se rauhoittui nukkumaan. Ylimääräiset höyryt piti päästää pois.
Eilen illalla kun mietti tekemisiä, niin tuntui ettei tehty juuri mitään. Mutta nyt kun niitä tähän kirjoittelee, niin ihan kunnon treeniähän tuossa tuli, vaikka treenattavat asiat olivatkin periaatteessa helppoja, niin Elmolle ne kuitenkin olivat melko vaikeita sen maltin vähäisyyden vuoksi. Upeasti on jätkällä harjoituksien myötä kärsivällisyys kasvanut. :)
Tiistai-treeni jälleen kentällä, lämpötila huiteli jossain +24 paikkeilla. Kotoa lähtiessä oikein perinteistä häsläystä, jo siinä vaiheessa kun aloin suunnittelemaan lähtemistä. Elmo käskyllä odottamaan. Malttia olisi hieman kaivannut lisää, matkallakin melkoista vöyhkäämistä. Kentälle pysähdyttyä sen kaksinkertainen konsertti pystyyn. Keskityin itse extrana "evvk, tää-on-tylsää" -fiilikseen. Hetken päästä Elmo ilmeisesti totesi tylsyyden saavuttaneen meidät ja KÄVI MAATE. Jonkun ajan kuluttua menin ottamaan sitä peräkontista ja se malttoi odottaa lupaa luukun ollessa avoimena vaikka ohi kulki koiria ja ihmisiä.
1. kerralla käytiin kävelemässä kentän viereistä pyörätietä, pari tottisliikettä ja patukalla leikkimistä. Kun rauhallisuuden määrä näytti olevan ihan kohtuullinen, mentiin sitten vielä kenttää reunustavalle tiellekin. Pysähdeltiin kentän kohdalla useita kertoja ja katseltiin muita koiria. Lopuksi leikkiä ja autoon.
2. kerralla koira autosta ja pyörätien alkupään viheriölle katselemaan kun kentällä olijat alkoivat siirtyä autoon. Alle 10 m päästä kulki useita koiria, eikä Elmo niihin reagoinut merkittävästi. 5 metrin läheisyys alkoi olla jo siinä hilkulla. Oli maahan komennettuna ja nousi istumaan, mutta uudella käskyllä kävi takaisin maahan (eikä tarvinnut edes karjaista, ihan normikäsky) ja vilkuili vaan silmäkulmastaan ohi kulkevaa koiraa. Näki kuinka se oli ihan siinä hilkulla että olisi rynnännyt, mutta pysyi kuitenkin makupalojen voimalla ja kehumisella paikallaan. Kun tilanne oli ohi, oikein extraherkut taskusta. Kun homma meni putkeen, päätin vielä käydä kentällä. Kentälle mennessä tuli vastaan koira hieman liian läheltä, n. 3 m, ei ollut paikkaa väistää, joten kohtaamista ei voinut välttää. Elmo riehaantui ja alkoi kiskomaan remmistä, mutta tuli tosi hyvin ja vaivattomasti takaisin. Kentällä mentiin 'hyvin osatut' tottiskuviot läpi: perusasento, seuraamiset käännöksineen (ei täyskäänn.), istumiset, maahanmeno, luoksetulo, liikkeestä maahan. Liikkeissä en vaatinut enempää kuin tekemisen, tarkoituksena oli vain yhdistää kenttä ja tekeminen, ja sen lisäksi Elmo alkoi olla jo aika väsynyt. Lopuksi leikkiä ja patukan kantaminen autoa kohti. No eihän se tietenkään sinne asti suussa pysynyt, pari kolme metriä ja tiputti, mutta otti takaisin suuhun kun pyysi.
Jäin vielä seuraamaan muiden treenaamista ja sitten kotiin. Kotiin tuli rauhallinen koiruli. Illan viiletessä Elmokin virkosi ja päätti sitten riekkuilla oikein kunnon pentuhepulit (sisällä), pois-alta-risut-ja-männyn-kävyt. Sen jälkeen se rauhoittui nukkumaan. Ylimääräiset höyryt piti päästää pois.
Eilen illalla kun mietti tekemisiä, niin tuntui ettei tehty juuri mitään. Mutta nyt kun niitä tähän kirjoittelee, niin ihan kunnon treeniähän tuossa tuli, vaikka treenattavat asiat olivatkin periaatteessa helppoja, niin Elmolle ne kuitenkin olivat melko vaikeita sen maltin vähäisyyden vuoksi. Upeasti on jätkällä harjoituksien myötä kärsivällisyys kasvanut. :)
lauantai 7. toukokuuta 2011
Lauantai-ihmeitä vai unikuvia.....
Aamupäivällä ulos lähtiessä Elmo päätti aiheuttaa ihmetystä. Ilman mitään erikoisempaa tottis-tarkoitusta sanoin sille ulkoeteisessä "istu, paikalla" ja lähdin sisäeteiseen laittamaan toppaliiviä päälle ja samalla höpöttelin jotain perheelle. Jäbykkä istui ja tikitti siinä. Ei noussut ylös vielä silloinkaan ennen vapautus-käskyä kun menin takaisin. Onhan se aiemminkin jäänyt eteiseen, mutta kun olen ehtinyt sisälle, niin on jo tullut perässä.
Remmilenkki tehtiin ja yhden ainoan kerran remmi oli tiukalla - ei voinut ymmärtää, ettei remmin kanssa mennä kuraojaan räpiköimään ;o)
Iltapäivällä vietiin likka vuokraheppaansa ratsastamaan. Lähtiessä Elmo ulkoeteiseen paikalla makuuseen ja itse sisäeteisen veskiin oven taakse. Olin ihan varma, ettei kestä odottaa. Mutta sielläpä jätkä vaan tapitti, pientä piippausta alkoi loppuvaiheessa kuulumaan, mutta jälleen nousi istumaan vasta luvalla. WAU! Otin siis Elmon kyytiin likkaa viedessä ja ajattelin käydä sen kanssa melkein-kaupunkikävelyllä siinä odotellessa. Melkein-kaupunki = omakotialue kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä. Lähes tunnin lenkki tehtiin. Ohitettiin polkupyöräilijöitä samaan suuntaan ja eri suuntaan, kävelijöitä molempiin suuntiin, yksi juosten lenkkeillyt samaan suuntaan, vastaan polkupyörää taluttaneet isä ja poika, vastaan tulleet lastenrattaat kahden lykkijän kanssa, talon pihassa tarhassa haukkunut koira, läheltä ajavia autoja, yksi örisevä spurgu, lukuisa määrä talojen pihoissa pihatöitä enemmän tai vähemmän äännellen tekeviä ihmisiä.... ja kaikki sujui kuin oppikirjasta. Lastenrattaat olivat kaikkein vaikeimmat ohittaa, mutta niissä jokelsi tenava. :)
Ja autolle takaisin päästyä testattiin vieläkö onnistuu pullosta juominen. Hyvin sujui sekin. Rauhallinen koira autoon.
Mitä tässä nyt on tapahtunut? Tiistainen oli melkein-fiasko, eikä mitään ihmeellisempiä juttuja ole tehty. Tänäänkin aamulenkin jälkeen vain leviterasiaan ja kotiin piilotettuja nameja. Ei siis mitään merkillistä aivotyöskentelyäkään.....
Remmilenkki tehtiin ja yhden ainoan kerran remmi oli tiukalla - ei voinut ymmärtää, ettei remmin kanssa mennä kuraojaan räpiköimään ;o)
Iltapäivällä vietiin likka vuokraheppaansa ratsastamaan. Lähtiessä Elmo ulkoeteiseen paikalla makuuseen ja itse sisäeteisen veskiin oven taakse. Olin ihan varma, ettei kestä odottaa. Mutta sielläpä jätkä vaan tapitti, pientä piippausta alkoi loppuvaiheessa kuulumaan, mutta jälleen nousi istumaan vasta luvalla. WAU! Otin siis Elmon kyytiin likkaa viedessä ja ajattelin käydä sen kanssa melkein-kaupunkikävelyllä siinä odotellessa. Melkein-kaupunki = omakotialue kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä. Lähes tunnin lenkki tehtiin. Ohitettiin polkupyöräilijöitä samaan suuntaan ja eri suuntaan, kävelijöitä molempiin suuntiin, yksi juosten lenkkeillyt samaan suuntaan, vastaan polkupyörää taluttaneet isä ja poika, vastaan tulleet lastenrattaat kahden lykkijän kanssa, talon pihassa tarhassa haukkunut koira, läheltä ajavia autoja, yksi örisevä spurgu, lukuisa määrä talojen pihoissa pihatöitä enemmän tai vähemmän äännellen tekeviä ihmisiä.... ja kaikki sujui kuin oppikirjasta. Lastenrattaat olivat kaikkein vaikeimmat ohittaa, mutta niissä jokelsi tenava. :)
Ja autolle takaisin päästyä testattiin vieläkö onnistuu pullosta juominen. Hyvin sujui sekin. Rauhallinen koira autoon.
Mitä tässä nyt on tapahtunut? Tiistainen oli melkein-fiasko, eikä mitään ihmeellisempiä juttuja ole tehty. Tänäänkin aamulenkin jälkeen vain leviterasiaan ja kotiin piilotettuja nameja. Ei siis mitään merkillistä aivotyöskentelyäkään.....
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Liikaa häiriötä - mammalle
Itse väsyneenä, uupuneena ja matalavireisenä ei pitäisi lähteä treenaamaan. Ei vaikka se tuntuisi NIIIIIIIN tärkeältä. Ja tämän piti olla tiedossa, mutta tulipa nyt opittua kantapään kautta. Taas!
Elmon kanssa tein erilaisen lähdön kotoa, testimielessä. Koira autoon ja vasta sen jälkeen kamojen haku. Ei mitään ylimääräisiä innostuksen sieppejä jo lähdöstä. Oltiin kentän parkkiksellakin hyvissä ajoin, kerrankin. Mutta siihen se hyvä alku sitten loppuikin. Ja juuri kuten ennenkin, olin satavarma, että kaulapanta katkeaa, no jos ei se niin hihna sitten napsahtaa.... uusi kiinteä panta ja paksumpi talutin on vielä hankkimatta. No kuitenkin, parkkiksella oli siis muiden kurssilaisten lisäksi suunnistajia, varmaan 30, suurin osa lapsia, joten äänimaailma oli kaikkea muuta kuin rauhoittava. Siellä oli mopoja ja mopoautoja - tapaavat kuulemma vetää rallia parkkiksella, kertoi sauvakävelijöiden joukkoon kuulunut pappa, sauvakävelijöitäkin oli ihan riittävästi. Osa suunnistajista tuli polkupyörillä. Jeee! Mikä mahtava tilaisuus harjoitella häiriöiden sietoa, siis jos olisi edes käsitystä siitä mitä tarkoittaa häiriöiden sieto. Elmollahan ei vielä ole. Sen mielestä kaikki häiriö on äärettömän hauskaa ja kivaa ja mahtavaa jee-jee-jee, paljon porukkaa hulinoimassa.
Hampaita kiristellen käveltiin pyörätielle askel-seis-askel-seis..... ja siellä sentään Elmo hetken rauhoittui, yllättävän nopeastikin. Varmaan kaikki seutukunnan polkupyörän omistavat olivat päättäneet lähteä pyöräilemään. Huokaus. Koira takaisin autoon. Melkoinen saavutus sekin.
Odotellessani itseni rauhoittumista (eikös treenin pitänyt olla koiran rauhoittamisharjoitus?) - katselin muiden treenaamista. Siistin näköistä puuhastelua, onneksi vielä sellaista mitä Elmon kanssa osataan, siis ilman muita koiria.....
Hetken päästä uusi yritys. Päästiin tienylityskohdan liikennemerkille ihan kivastikin, ja aloin jo innostua, että päästään ylittämään tie. Kaksi eri ihmistä juoksutti koiriaan polkupyörän sivulla. Äh, yhden Elmo vielä sieti, mutta kaksi oli jo ihan liikaa. Koira autoa kohti omistajan epäasiallisen sanailun saattelemana. Sain sentään omaa pakkaani kasattua sen verran, että tehtiin muutama tottisliike ilman tunteiden purkua ja Elmon autoon suhteellisen normaalisti.
Kotiin päästyä Elmo ehti keittiöön ennen minua, pöydälle oli jäänyt broilerikastikekulho, jossa oli yksi rintafile ja kermakastiketta. Kuten arvata saattaa, jätkä ehti vetämään kulhon lattialle ja niin oli keittiö broilerisoosissa, lattiat, matot ja kaapinovet. Karjuin pääpunaisena koiralle "minä en sitten varmana noita siivoa". Elmo oli kiltti poika, siivosi keittiön, kulhokin tuli niin puhtaaksi, että olisi voinut ottaa uudelleen käyttöön.
Plaah! Erakkona eläminen kiehtoo, mutta sitten ei voisi mennä kokeisiin....
Elmon kanssa tein erilaisen lähdön kotoa, testimielessä. Koira autoon ja vasta sen jälkeen kamojen haku. Ei mitään ylimääräisiä innostuksen sieppejä jo lähdöstä. Oltiin kentän parkkiksellakin hyvissä ajoin, kerrankin. Mutta siihen se hyvä alku sitten loppuikin. Ja juuri kuten ennenkin, olin satavarma, että kaulapanta katkeaa, no jos ei se niin hihna sitten napsahtaa.... uusi kiinteä panta ja paksumpi talutin on vielä hankkimatta. No kuitenkin, parkkiksella oli siis muiden kurssilaisten lisäksi suunnistajia, varmaan 30, suurin osa lapsia, joten äänimaailma oli kaikkea muuta kuin rauhoittava. Siellä oli mopoja ja mopoautoja - tapaavat kuulemma vetää rallia parkkiksella, kertoi sauvakävelijöiden joukkoon kuulunut pappa, sauvakävelijöitäkin oli ihan riittävästi. Osa suunnistajista tuli polkupyörillä. Jeee! Mikä mahtava tilaisuus harjoitella häiriöiden sietoa, siis jos olisi edes käsitystä siitä mitä tarkoittaa häiriöiden sieto. Elmollahan ei vielä ole. Sen mielestä kaikki häiriö on äärettömän hauskaa ja kivaa ja mahtavaa jee-jee-jee, paljon porukkaa hulinoimassa.
Hampaita kiristellen käveltiin pyörätielle askel-seis-askel-seis..... ja siellä sentään Elmo hetken rauhoittui, yllättävän nopeastikin. Varmaan kaikki seutukunnan polkupyörän omistavat olivat päättäneet lähteä pyöräilemään. Huokaus. Koira takaisin autoon. Melkoinen saavutus sekin.
Odotellessani itseni rauhoittumista (eikös treenin pitänyt olla koiran rauhoittamisharjoitus?) - katselin muiden treenaamista. Siistin näköistä puuhastelua, onneksi vielä sellaista mitä Elmon kanssa osataan, siis ilman muita koiria.....
Hetken päästä uusi yritys. Päästiin tienylityskohdan liikennemerkille ihan kivastikin, ja aloin jo innostua, että päästään ylittämään tie. Kaksi eri ihmistä juoksutti koiriaan polkupyörän sivulla. Äh, yhden Elmo vielä sieti, mutta kaksi oli jo ihan liikaa. Koira autoa kohti omistajan epäasiallisen sanailun saattelemana. Sain sentään omaa pakkaani kasattua sen verran, että tehtiin muutama tottisliike ilman tunteiden purkua ja Elmon autoon suhteellisen normaalisti.
Kotiin päästyä Elmo ehti keittiöön ennen minua, pöydälle oli jäänyt broilerikastikekulho, jossa oli yksi rintafile ja kermakastiketta. Kuten arvata saattaa, jätkä ehti vetämään kulhon lattialle ja niin oli keittiö broilerisoosissa, lattiat, matot ja kaapinovet. Karjuin pääpunaisena koiralle "minä en sitten varmana noita siivoa". Elmo oli kiltti poika, siivosi keittiön, kulhokin tuli niin puhtaaksi, että olisi voinut ottaa uudelleen käyttöön.
Plaah! Erakkona eläminen kiehtoo, mutta sitten ei voisi mennä kokeisiin....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)