Reissun päätteeksi selkäni ryhtyi lakkoon ja Elmon kanssa treenaamiset ovat olleet tauolla. Elmo on toiminut hyvänä hoitajana. Aina kun olen lepuuttanut selkää jalat ylhäällä, niin se on tullut ja laittanut kuononsa vatsani päälle. Kun sitten kävin ensimmäisen kerran osteopaatilla ja kotiin päästyä istuin sohvalle, Elmo pysähtyi eteeni istumaan ja katselemaan. Se katseli aikansa päätään kallistellen ja tuli sitten nuuhkaisemaan minua lonkista ja alavatsasta. Sen jälkeen se sai aivan käsittämättömät ilohepulit. Hyppi etu- ja takajaloilla vuorotellen ja viskoi takajalkojaan taaksepäin, ihan kuin hevoset ilopukit. Sen jälkeen se ei ole kuonoaan vatsani päälle tuonut vaikka olen selkääni lepuuttanutkin.
Paikalleen rauhoittumista ja omalle pedille menemistä (ja olemista) harjoitellaan edelleen, samoin esineiden tuomista. Kumpikin sujuu toisinaan hyvin ja toisinaan vähemmän hyvin. Erityisesti esineen tuomisessa tulee hyvin herkästi ylimääräistä haukahtelua vaadittaessa käteen asti tuomista. Mutta periksi ei anneta. =)
Mies on hoidellut Elmon ulkoilut ja juoksuttanut sitä pellolla. Kun nyt sitten vihdoinkin parin viikon vaikeroinnin jälkeen pääsin jaloilleni ja Elmon kanssa lenkille, on keskitytty vain kontaktiin. Jokaisesta vilkaisusta kehu ja palkka. Pikkuhiljaa etäisyydet ovat kutistuneet pariin metriin ja Elmo on hyvin pysytellyt lähettyvillä vapaa-vihjeestä ja käsimerkistä huolimatta. Sauvakävely tuli mukaan selkäjumppaan ja se aiheutti eilisellä lenkillä ongelmia. Menomatka meni ihan luonnikkaasti, Elmo juoksi vapaa-vihjeen saatuaan metsään tarkistamaan postit ja palasi takaisin ja uudelleen ja uudelleen. Takaisin tullessa Elmo päätti ottaa niin tiiviin kontaktin, etten sopinut sauvoja välissä heiluttelemaan. Tuntui toisaalta äärettömän turhauttavalta häätää koiraa pois vierestä, koska se kulkee hyvässä "seuraamisessa" vaikkakaan en ole sitä seuraamaan pyytänyt. Kun en sitten keksinyt mitään järkevää ratkaisua, otin sauvat kainaloon ja aloin hölkkäämään rauhallisesti. Selkä ei tykännyt huonoa ja Elmokin vain siirtyi raviin :)
Tämän aamuisella lenkillä liian tiivis kontakti oli jo jonkun asteinen ongelma. Elmo oli kaiken aikaa metrin-parin päässä ja pyörähti tuon tuostakin eteen tapittamaan. Jälleen sama ongelma kuin eilen, en alkanut hätistelemään vaan palkkasin. Tuohan oli ollut tavoitteena. Takaisin tullessa se jälleen otti seuraamispaikan ja niin tultiin nätisti kotia kohti, loppumatka löysällä remmillä kaulapannassa.
Nyt mietin aktiivisesti mitä tehdä tuon liian aktiivisen kontaktin kanssa vai tehdäkö mitään. Vapaa-vihjeellä se lähtee vähän etäämmälle välillä ja välillä ei sitten taas ota kuin muutaman irtaantumisaskeleen. Mistähän sen viisauden tähänkin löytäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti