Aamupäivällä ulos lähtiessä Elmo päätti aiheuttaa ihmetystä. Ilman mitään erikoisempaa tottis-tarkoitusta sanoin sille ulkoeteisessä "istu, paikalla" ja lähdin sisäeteiseen laittamaan toppaliiviä päälle ja samalla höpöttelin jotain perheelle. Jäbykkä istui ja tikitti siinä. Ei noussut ylös vielä silloinkaan ennen vapautus-käskyä kun menin takaisin. Onhan se aiemminkin jäänyt eteiseen, mutta kun olen ehtinyt sisälle, niin on jo tullut perässä.
Remmilenkki tehtiin ja yhden ainoan kerran remmi oli tiukalla - ei voinut ymmärtää, ettei remmin kanssa mennä kuraojaan räpiköimään ;o)
Iltapäivällä vietiin likka vuokraheppaansa ratsastamaan. Lähtiessä Elmo ulkoeteiseen paikalla makuuseen ja itse sisäeteisen veskiin oven taakse. Olin ihan varma, ettei kestä odottaa. Mutta sielläpä jätkä vaan tapitti, pientä piippausta alkoi loppuvaiheessa kuulumaan, mutta jälleen nousi istumaan vasta luvalla. WAU! Otin siis Elmon kyytiin likkaa viedessä ja ajattelin käydä sen kanssa melkein-kaupunkikävelyllä siinä odotellessa. Melkein-kaupunki = omakotialue kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä. Lähes tunnin lenkki tehtiin. Ohitettiin polkupyöräilijöitä samaan suuntaan ja eri suuntaan, kävelijöitä molempiin suuntiin, yksi juosten lenkkeillyt samaan suuntaan, vastaan polkupyörää taluttaneet isä ja poika, vastaan tulleet lastenrattaat kahden lykkijän kanssa, talon pihassa tarhassa haukkunut koira, läheltä ajavia autoja, yksi örisevä spurgu, lukuisa määrä talojen pihoissa pihatöitä enemmän tai vähemmän äännellen tekeviä ihmisiä.... ja kaikki sujui kuin oppikirjasta. Lastenrattaat olivat kaikkein vaikeimmat ohittaa, mutta niissä jokelsi tenava. :)
Ja autolle takaisin päästyä testattiin vieläkö onnistuu pullosta juominen. Hyvin sujui sekin. Rauhallinen koira autoon.
Mitä tässä nyt on tapahtunut? Tiistainen oli melkein-fiasko, eikä mitään ihmeellisempiä juttuja ole tehty. Tänäänkin aamulenkin jälkeen vain leviterasiaan ja kotiin piilotettuja nameja. Ei siis mitään merkillistä aivotyöskentelyäkään.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti