Tapa- ja tottelevaisuuskurssi alkoi, joopa joo. Suurin odotuksin sinne menin. Toki arvelin, että Elmo saa jonkun asteiset hepulit, mutta että hepulit olivat tuota luokkaa oli minulle yllätys. Ilmeisesti 50 koiraa ohjaajineen oli Elmollekin melkoinen yllätys. Märkä nurmikenttä, 40 kiloa sinkoilevaa riiseniä ja koiran saamista kontaktiin yrittävä mamma - ei ollut ihan unelmajuttu, ei. Jo kotoa lähdöstä olisi pitänyt havaita, että päivä ei ole oikea muuhun kuin pohjanoteeraukseen. Itsellä nälkä (vain aamupala ja pari banaania), väsy ja hillitön kiire (juuri ennen lähtöä vielä yksi työjuttu hoidettavana) - ja koira käynyt vain pikaisilla pissilenkeillä (kun oli kiirepäivä) - parhaat ainekset eivät todellakaan olleet kasassa. Olisi ollut parasta jäädä kentän laidalle katselemaan. Ei olisi ehkä sitten tarvinnut käydä tekemässä turpatuttavuutta kentän pintaan. Elmo kuitenkin teki ihan kivasti kun sillä jotain teetin, mutta ne väliajat "#%¤#&"#"#¤"!"!"%&#¤%& .....
Koulutus alkoi tervehtimisellä koirakot rivissä. 3 metriä oli Elmolle ihan vähän liian vähän, kun singahti kunnolla niin ulottui naapuriin nuuskuetäisyydelle. Varsinainen ohjelma oli kontaktin ottamista isossa ringissä (25 koirakkoa) ja paikalla ollen pienemmissä (10 koirakkoa) ringeissä. Koirakot pujottelivat toistensa ohi koko ison ringin. Joopa joo, ei pujoteltu Elmon kanssa vaan kierrettiin ulkokautta, pätkittäin meni ihan hyvinkin, mutta pääsääntöisesti sinkoillen. Paikalla ollen kontakti onnistuikin jo paremmin, kun oltiin vähän etäämmällä pikku ringistä.
Ilta meni sitten tuhkan sirottelussa ja oman pään seinään hakkaamisessa. Miten olen päästänyt sen tuollaiseksi? Syksyllä se ei piitannut muista koirista lainkaan, ohituksien kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka silloinkin läyskytti kentällä odotusaikoina. Ilmeisesti nämä talvikuukaudet ovat tehneet tehtävänsä yhdistettynä työkiireisiin (= ei aikaa tarpeeksi koiralle) ja vatsatautiin (liki 2 kk toisaikaisuus), liian vähän harjoitusta, eikä korvien takana kolkutteleva murkkuikäkään liene ihan osaton ...... ja biorytmitkään eivät varmaan ole olleet kohdallaan :P ..... "#"%"%&%//(#""#¤
Plaah! Se syiden miettimisestä ja märehtimisestä....
Aamulenkillä palattiin A:han, koska päämääränäni on se, että Elmo osaa ja tekee, ei se, että kiellän sitä toistuvasti - jos menetelmä viekin aikaa niin ainakaan EI-sana ei kulu käytössä. Lenkillä otettiin ainoastaan extra-super-hyper-kontaktia ilman yhtäkään käskyä. Kaikesta sen minuun kohdistamasta huomiosta seurasi palkka, joko kehu tai nami. Vähän oli jätkä alkuun pihalla ajatuksesta, mutta pian se keksi mistä on kysymys. Loppumatkasta Elmo hakeutui ihan itse sivulle tiiviissä upeassa kontaktissa seuraamaan, ei poikituksia, ei sinkoilua, ei yliyrittämistä. Ainoastaan siistin varmaa rauhallista työskentelyä. Että osaa se, kun vain jollain saisin tuon siirrettyä kentälle ja muualle :o]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti