Treenipäiväkirjan sivuille ei ole tullut paljon merkintöjä viime aikoina. Onko me sitten vain löffäilty treeneistä?
Kentän laidalla käytiin tapa- ja tottelevaisuuskurssiin loppuun asti. Viimeisillä kerroilla parkkipaikkaKAAN ei enää herättänyt suuria tunne-elämyksiä. Kentän laidalla käytiin ihmettelemässä muiden tekemistä, vähän kierrokset nousivat, mutta pysyivät kuitenkin ihan kohtuullisena. Itsenäisiä treenejä on käyty kentällä tekemässä ja lopuksi leikkimässä. Elmo on autossa mukana aina kun se on mahdollista, autoon meno ja tulotreenejä on tehty tiiviisti, vaikka taito on ollut jo aikaisemminkin hallinnassa. Mutta otettiin autosta tullessa istuminen mukaan, joten uutta treenattavaa on siinä riittänyt.
Tottista on tehty normaaleilla lenkeillä ja paikallamakuun kestoa ja matkaa lisätty. Käsiapuja ja makupaloja on häivytetty. Makupalat ovat kuitenkin yhä edelleen mukana, mutta niitä ei ihan jokaisesta tekemisestä saa. Vaatimustasoa on nostettu, sivulletulo ei enää yksin riitä, paikka ja kontakti pitää olla myös mukana. Muutaman jäljen olen käynyt metsään tallomassa, mutta kun aika on rajallista, niin siihen puoleen ei ole paljon ehditty panostamaan. Noutokapulatreenitkin ovat edenneet, nyt pitää kapulaa suussa jo ihan kiitettävästi ja luovutuskin sujuu. Kestoa vielä vähän lisää kapulan pitoon ja sitten siirrytään ulos, sisällä kun ei kapulaa juurikaan viitsi heitellä.
Hienosti hihnassa -kurssi (oikeammin hienosti hihnan päässä) alkoi ja uusia ahaa-elämyksiä on taas koettu. Kontakti on merkittävästi parantunut - ja kärsivällisyys. Kosketuskeppi on päivittäisessä käytössä ja naksutin tarkkuusmerkitsijänä. Nyt jo näyttää ihan oikeasti siltä, että Elmo tajuaa, mikä merkitys on kontaktin ottamisella, ilme on ihan uusi. Kuonopanta otettiin uutena teknisenä välineenä käyttöön ja sen kanssa olemista on harjoiteltu. Sinkoilu vähentynyt remmilenkeillä, ja sen verran hyvä apu tuo kuonopanta on, ettei sitä tarvitse käyttää ihan joka lenkillä. Kun pari lenkkiä on tehty kuonopannan kanssa, niin seuraava lenkki menee jo normaalilla pannallakin ihan siististi. Toivoa on siis senkin hyödystä nähtävissä.
Viikko sitten tehtiin vastaehdollistamisharjoituksia koirilla ja Elmolle lopuksi vielä ihmisen kanssakin. Kuin joku olisi naksahtanut sen päässä ihmisharjoitusta tehdessä ja koira rentoutui. Eilen illalla päästiin tekemään tehokas vastaehdollistamisharjoitus KYNSIVIILAN kanssa. Vain murkkuikäinen riisenipoika voi pelätä kynsiviilaa. Ei se paniikkiin asti mennyt, mutta väisti ja hyppi taaksepäin, ja äänikin oli tietysti mukana. Mutta tuli kuitenkin katsomaan uudelleen mikä kumma on kyseessä. Kerrankin minullakin leikkasi, ja päätin samantien ottaa harjoituksen. Makupaloja niin kauan kuin kynsiviila oli näkyvissä. Muutaman kerran tehtiin ja sen jälkeen Elmo itse päätti koskettaa kynsiviilaa kirsullaan. Nokkelana tartuin siihen välittömästi ja makupala tulikin enää kosketuksesta. Jonkun aikaa jatkettiin ja Elmo päätti ottaa katsekontaktin. Jep, nyt palkattiin vain kontaktista. Ei tarvittu montaa makupalaa kun kontakti ei hellittänyt ollenkaan. Niin ja se kynsiviila? No se ansaitsi lopuksi vain välinpitämättömän tuhahduksen. :)
Parin viikon takainen Mimin juoksu aiheutti omat kuvionsa Elmon tekemisiin ja olemiseen. Murkkuikäinen ensi kertaa rakastunut riiseni ei välttämättä ole se ihan unelmakoira.....
Jotain on siis kuitenkin tapahtunut, vaikka treenipäiväkirjassa ei olekaan merkintöjä. Onkohan treenaamisesta tullut arkipäivää vai arkipäivästä treenaamista, mutta kaikki tilaisuudet olen pyrkinyt käyttämään hyväksi. Kummasti siinäkin omat taidot kehittyvät. Olen ihan ylpeä itsestäni :) Peruslenkeillä yhä edelleen mukana olevat pentuhepulitkin on saatu jonkinlaiseen kuosiin, Elmo saa hepulin ja tulee eteen istua tapittamaan. Palkkaa tietenkin tulee. Tuosta eteentulon oma-aloitteisuudesta ilahtuneena olen ottanut luoksetuloja jälleen pidemmälläkin matkalla, riskillä tosin, kun toukokuisen leirin jäljiltä vauhtia on edelleen hieman liikaa. No, nyt tuo hiiden riiseni on keksinyt, että jos luoksetulossa ei ehdi jarruttamaan tarpeeksi ja väistämään, niin voi sukeltaa viime hetkellä jalkojen välistä. Nokkela jätkä, vaikka en olekaan ihan varma pidänkö tuostaKAAN luoksetulotavasta......
Melkein unohtui meidän tämän hetken tavoitteet: jokaista käytöstä/liikettä kohti 20 onnistunutta toistoa 20:ssä eri paikassa ja 20:n eri häiriötekijän läsnäollessa eli 20-20-20. Ei ole pelkoa, että elämästä tulisi yksitoikkoista. :)
