Sukkarosvo

Elmollahan on ihan pennusta lähtien ollut hillitön himo pikkulikan vaatteisiin, sukkiin, kenkiin, leluihin jne. kaikki missä on pikkulikan tuoksu on sopivaa. Tässä menneellä viikolla Elmo päätti varastaa pikkulikan villasukan, kun likka istui kuntopyörän päällä. Mitä se nyt haittaa, jos sukassa tulee mukana perässä yksi pikkulikka. Vähän hidasti vauhtia kun oli huonekaluja edessä, mutta iloisesti sujui veto. "ISI, auta", kuului vaan kikatuksen säestyksellä. Voi vain arvata mikä oli lopputulos tuosta puuhastelusta. Nyt Elmo käy toistuvasti nykimässä sukkia jalasta. Ja kyllä, sitä on kielletty moisesta puuhastelusta =)

Sairastelua ja raakaruokaa

Aikaa on vierähtänyt käsittämättömän paljon edellisestä kirjoituksesta, joten pieni tsekkaus menneeseen lienee paikallaan.

Koulutukset ovat sujuneet ihan kohtuu hyvin. Elmo on reipas poika oppimaan, välillä tuntuu, että liiankin reipas. Se ehtii oppia virheellisetkin suoritustavat ennen kuin olen edes asiaa tajunnut. Tällä hetkellä ollaan vahvistamassa jo opittuja ja käsimerkkien pois jättöä. Käsimerkkejä on jo pienennetty huomattavasti, mutta toisinaan on palattu pari askelta taaksepäin. Luoksetulon vauhdikkuutta saatiin hieman tasattua yhdistelemällä useita eri ohjeita. Lenkillä Elmo tulee edelleen vauhdikkaasti luokse, mikä on vain ja ainoastaan ollut tavoite siinä ympäristössä. Jos jarrutus ei onnistu se on oppinut tekemään nopean viimehetken ohituksen. Kentällä luoksetulo toimii hyvin eikä yhteentörmäyksiä ole enää juurikaan tapahtunut.Vanhoihin opittuihin liikkeisiin on nyt otettu myös tarkkuusmomentti mukaan ja palkkaakaan ei enää tule ihan jokaisesta suorituksesta.

Fyysisellä puolella Elmon kanssa jouduttiin ikävään virtsatietulehduskierteeseen. Kun yhdestä selvittiin niin parin viikon päästä oli jo seuraava punkeamassa pöpöjään. Korvapunkitkin lääkittiin, niitä olikin melkoisesti. Elmo pääsi punkkeineen ell:llä harjoittelijan esimerkkitapaukseksi "näitä korvapunkkeja ei yleensä saada kiinni". Nyt saatiin. Samalla lääkittiin koko meidän eläinlauma, tarttuvaisia kun ovat öttiäiset. Viimeisimmän virtsatietulehduksen kuuri kesti reilun kuukauden ja sen jälkeen saatiin sitten riesaksi kova ripuli, joka kestikin kolmisen viikkoa. Elmon silmien ympäriltä alkoivat karvat harvenemaan ja ihokin alkoi kutisemaan, hilseily näkyy hyvin mustassa koirassa. Korvatkin töhnivät siinä määrin, että niitä sai olla putsailemassa harva-se-päivä. Elmo alkoi olla melkoisen epävireinen kaiken kaikkiaan. Virtsanäytteitä vietiin kontrolliin omalle eläinlääkärille ja Vetlabiin, kun oma ell oli sitä mieltä, että nyt tarvitaan jo toisenkin kommentti tuloksista. Oli jos jonkinlaista kidettä ja säihkettä.

Summa-summaa-rum, syytä tai seurausta, niin päätin pitkällisen harkinnan perusteella siirtää Elmon raakaruokintaan yrjölänpuuron kautta. Raakaruokaa olin pitkin matkaan harkinnut, mutta ajattelin odottaa kunnes Elmo on kasvunsa kasvanut. Kokemustahan barffista meillä on jo irskien ajoilta. Mutta ei se tieto harvasta pääkopasta kuitenkaan ollut minnekään kadonnut. Siirto päätettiin tehdä rauhallisesti ja reagointeja tarkkaillen. 2 viikkoa puurojen kautta siirtoa täysin raakaan ruokaan ja Elmon ongelmat olivat elettyä elämää. Ei enää ripulin pesua pesuhuoneen seiniltä. Nyt Elmo on ollut 2 kk ihan puhtaalla barffilla ja hyvinvointi on ihan jotain muuta kuin aiemmin. Ne vähäisetkin kutinat ovat kadonneet, iho ei enää hilseile, karvat ovat kasvaneet silmien ympärille takaisin. Korvat ovat lähes puhtaat, korvien kanssa muutos on ollut kaikkein hitainta. Mutta eiköhän kärsivällisyydellä saada mustan koiran korvat vaaleanpunaisiksi. Vatsa toimii loistavasti, virtsatietulehduksista ei ole ollut merkkejä ruokavaliomuutoksen jälkeen. Elmosta on tullut tyytyväinen "kehräävä" koiruli.

Sisäsiisteyden oppimisen kanssa nuo pissatulehdukset aiheuttivat viivästystä. Se alkoi aikanaan hyvin, mutta tulehdusten aikaan Elmo ruikki koko ajan. Nyt ollaan päästy jo pitkälle. Enää pariin kuukauteen ei ole ollut sanomalehtiä lattialla, pääsääntöisesti Elmo pyytää ulos, eikä ulkonakaan enää tarvitse käyttää kerran tunnissa =)

Pentunäyttelyihin ilmoittauduttiin pariinkin kertaan, molemmat jouduttiin peruuttamaan. Ensimmäinen kun yläkulmurit jouduttiin poistamaan rauhoituksessa ja virtsatietulehduslääkityksen vuoksi ja toinen jälleen virtsatietulehdushoidon vuoksi. Pentunäyttelyt jäivät käymättä =( ...

Näyttelyjen sijaan meillä oli tilaisuus käydä maalimies Juha Korrin suojelukoiratestissä. Ei sillä, että suojeluharrastusta olisi ajateltu, mutta olihan se ihan mukava kuulla kokeneen maalimiehen kommentit siitä mitkä Elmon taidot olisivat tuolla sektorilla. Meidän ryhmässä oli 10 koiraa, joista 2 sai Korrilta lausunnon: hän uskoo saavansa kouluttamalla tälle koiralle IPO-tuloksia. Elmo oli koirista toinen. Rohkeasti se lähti vieraan Miehen kanssa patukkataistoon, hihan pureminen oli vähän oudompi juttu. Mutta missään vaiheessa se ei menettänyt intoaan tai lakannut heiluttamasta häntäänsä. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että se on patukkaankin ihan vasta kunnolla syttynyt.

Elämä on Elmon kanssa asettunut uomiinsa, melkoinen turbo-tehopakkaushan se on ja materia on menettänyt merkityksensä. Tuhoja on tullut, mutta ... no .... niitä nyt tulee pentujen kanssa, ja ikuisesti mieleenpainuvia juttuja. Kuten se kun Elmo meinasi tukehtua villakäsineeseen, josta episodista jotain oppineena se kyllä edelleen käy nappaamassa pikkulikan vaatekappaleita, mutta ei ota niitä suuhunsa kunnolla mätysteltäväksi.  Elmo on hyvää vauhtia miehistymässä, koipi nousee oikein mallikkaasti jos tarve vaatii ja välillä ei olisi kyllä tarpeenkaan, jos minulta kysyttäisiin. Mutta eipä poju vielä ymmärtänyt tässä taannoin juoksuisen nartun tuoksujen merkitystä. Se oli niin innoissaan kahden neidin kanssa juoksemaan pääsystä, että muut asiat eivät tulleet mieleen - tai sitten ei ollut vielä nappipäivät =)