Kierrätystä

Mamma vatsataudissa 3 pv, josta johtuen Elmon elämä oli tylsääkin tylsempää, kunnes se muisti kierrätyksen jalon aatteen, mamman toisena sairaspäivänä.

Kierrätykseen lähti ainakin (= havaittu)
- papan puuvillaneule: kulahtanut, ei arvoa
- teinin Puman lökärit: pienet käyttäjälleen, tuuletusaukoilla niistä tuli näppärät melkein-shortsit
- nippu Aku Ankkoja menneiltä vuosilta: vanhoja ei kannata säästää, silppuna palavat paremmin
- tarravihko: pikkulikkakin tykkää tarrailla, miksei pikku-Elmo ja kaikkea pitää kokeilla, ja vihko oli repussa jonka vetoketju oli jo vähän auki eli sen sai ottaa....
- pikkulikan koe: oli jo allekirjoitettu ja näytetty opelle, miksi sitä olisi pitänyt säästää, pikkupalasina palaa paremmin
- mustikkamunkkeja: tasajaon periaatteella 8 munkkia jaetaan siten, että kaikille perheenjäsenille yksi ja Elmolle yhtä monta kuin perheelle yhteensä, eli neljä
- kolme paritonta kinnasta: ehkä ne tosiaan näyttivät sillä hetkellä parittomilta... nyt ainakin ovat....
- froteepyyhe: siinä oli pieni reikä (kai?) ja ainahan pitää testata onko yleensä kannattavaa alkaa korjaamaan, siis jos on haurasta ei kannata - oli haurasta
- PKY:n Käyttökoirat -lehti: vanha numero ja luettukin oli, silppuna palaa paremmin

Ja elämän tylsyyttä arvioidessa täytyy muistaa, että muu perhe kuitenkin käytti Elmoa lenkillä ja höntsytti sitä.......

Mamma jaksoi sohvalla maatessaan opettaa miksi kannattaa luopua kissin hätistämisestä - siitä maksetaan PALKKAA. Fiksu koirahan tietenkin keksii pysäköidä mamman ja kissin väliin, ja tienata palkka mahdollisimman vähällä pään kääntämisellä, eikös se lähentele jo neroutta?

Huomenna oikeisiin treeneihin, vaikka ei ole tehty viikkoon yhtään mitään, siis treenattu oikeasti.....

Mamma on niin onnellinen, Elmo toimii taas, ei vielä eilen tiennyt käyvän niin.....

Pakkasten lauhduttua on pystytty käymään pidemmillä lenkeillä useammin päivässä. Elmo on nauttinut suunnattomasti aurausvallin päällä juoksemisesta ja ylös-alas-hyppimisestäkin siinä määrin, että on saanut takareisiin lihaksia =)

PKY:n treeneissä on nyt käyty 2x viikossa ja muuten treenattu sitten entiseen malliin kotona. Treeneissä on pääasiasa siedätetty ihmisiä - ja muita koiria. Viime tiistaina kokeiltiin patukalla palkkaamista ja ylihän se pamahti. Oikein kunnolla. Vielä myöhään illallakin kierrokset olivat korkealla. Keskiviikkona-torstaina ei mitään merkillisempää tehty, kun kierroksia tuntui edelleen olevan päällä. Perjantai-aamun lenkillä kävi ilmeiseksi, että kuumuminen oli liikaa pienen koiran päälle - ainoastaan luoksetulo onnistui likimain entiseen tapaan. Muiden kohdalla Elmo oli ihan pihalla, lähti haahuilemaan ympäriinsä ja teki kaikkea mitä nyt vaan voi keksiä. Joten SEIS, mietinnän paikka!

Koko loppupäivän käytin pohdiskeluun, mitä nyt ja miten tilanteen saa korjattua. Koska luoksetulo oli ainoa mikä onnistui, päätin jatkaa sillä. Perjantai-illan lenkillä vain pelkkiä luoksetuloja kunnolla palkaten eri matkoilta mahdollisimman rauhallisesti ja käsiavutkin takaisin mukaan. Samoin lauantai-aamuna, muita liikkeitä tehtiin käsiavusteisesti sen verran, että selvisi missä mennään. Totaalisesti pihalla oltiin. Iltapäivän kenttätreeneissä tehtiin ainoastaan seuraamista ja palkkaamista yhdistelmällä makupalat ja päätteeksi patukka. Taitava ohjaajan ohjaaja osasi nykiä niistä oikeista naruista, Elmo kesti jopa rauhallisen silittelyn treenaamisen yhteydessä. Treenin päätteeksi Elmo oli rauhallinen ja olin kuulevinani ja kuulinkin, kuinka sen aivorattaat raksuttivat palasia kohdalleen. Kotiin päästyä lenkille ja kun jätkä näytti työhaluiselta päätin riskillä ottaa osattuja liikkeitä. Mentiin koko setti läpi kahteen kertaan reilulla makupalapalkkauksella ja kaikki meni nappiin, jopa ensimmäiseksi levinnyt liikkeestä maahanmenokin! Ja se tapa millä Elmo teki kaiken: varmasti ja itsetietoisesti rintarottingilla. Ei mitään ylimääräisiä hötkyilyjä tai haahuilua ympäriinsä. Ja Elmo kesti jopa mamman ilon purkauksenkin vain hitusen verran kuumuen.

Luoksetulo pysyi kasassa korttipakan hajoamisessakin, sitä on treenattu eniten ja se on kaikkein vahvin. Ensimmäiseksi hajosi viimeisin opittu juttu. Jos nyt mitään mistään ymmärrän, niin korttipakan hajoamisessa oli kysymys saalisvietin kilahtamisesta tappiin ja Elmo paran pää ei sitä kestänyt. Joten harjoitukset jatkuvat, vähän mutta usein ja siedätetään tuota kuumumista, vähän kerrallaan treenien sisältöä ja tekojärjestystä useasti vaihdellen. Makupaloilla liikkeiden aikana kunnes ne ovat varmat ja lopuksi patukkapalkka. Kun on päästy vaiheeseen "liike varma" siirryttään tehoharjoittelun kautta liike kerrallaan patukkapalkkaan. Makupalat säilytetään kuitenkin takataskussa ja niitä käytetään matkan varrella tehostamaan harjoittelua.

Iltapäivän pohdiskelu ja yön yli nukkuminen kirkasti muutenkin tulevaisuutta, tavoitteet tulivat kummasti selvemmiksi ja samalla raamit miten toimia.

On minulla vaan eri hieno koira - ja päivän onnistumiset kruunasi king-kong-katseet =)