Sukkarosvo

Elmollahan on ihan pennusta lähtien ollut hillitön himo pikkulikan vaatteisiin, sukkiin, kenkiin, leluihin jne. kaikki missä on pikkulikan tuoksu on sopivaa. Tässä menneellä viikolla Elmo päätti varastaa pikkulikan villasukan, kun likka istui kuntopyörän päällä. Mitä se nyt haittaa, jos sukassa tulee mukana perässä yksi pikkulikka. Vähän hidasti vauhtia kun oli huonekaluja edessä, mutta iloisesti sujui veto. "ISI, auta", kuului vaan kikatuksen säestyksellä. Voi vain arvata mikä oli lopputulos tuosta puuhastelusta. Nyt Elmo käy toistuvasti nykimässä sukkia jalasta. Ja kyllä, sitä on kielletty moisesta puuhastelusta =)

Sairastelua ja raakaruokaa

Aikaa on vierähtänyt käsittämättömän paljon edellisestä kirjoituksesta, joten pieni tsekkaus menneeseen lienee paikallaan.

Koulutukset ovat sujuneet ihan kohtuu hyvin. Elmo on reipas poika oppimaan, välillä tuntuu, että liiankin reipas. Se ehtii oppia virheellisetkin suoritustavat ennen kuin olen edes asiaa tajunnut. Tällä hetkellä ollaan vahvistamassa jo opittuja ja käsimerkkien pois jättöä. Käsimerkkejä on jo pienennetty huomattavasti, mutta toisinaan on palattu pari askelta taaksepäin. Luoksetulon vauhdikkuutta saatiin hieman tasattua yhdistelemällä useita eri ohjeita. Lenkillä Elmo tulee edelleen vauhdikkaasti luokse, mikä on vain ja ainoastaan ollut tavoite siinä ympäristössä. Jos jarrutus ei onnistu se on oppinut tekemään nopean viimehetken ohituksen. Kentällä luoksetulo toimii hyvin eikä yhteentörmäyksiä ole enää juurikaan tapahtunut.Vanhoihin opittuihin liikkeisiin on nyt otettu myös tarkkuusmomentti mukaan ja palkkaakaan ei enää tule ihan jokaisesta suorituksesta.

Fyysisellä puolella Elmon kanssa jouduttiin ikävään virtsatietulehduskierteeseen. Kun yhdestä selvittiin niin parin viikon päästä oli jo seuraava punkeamassa pöpöjään. Korvapunkitkin lääkittiin, niitä olikin melkoisesti. Elmo pääsi punkkeineen ell:llä harjoittelijan esimerkkitapaukseksi "näitä korvapunkkeja ei yleensä saada kiinni". Nyt saatiin. Samalla lääkittiin koko meidän eläinlauma, tarttuvaisia kun ovat öttiäiset. Viimeisimmän virtsatietulehduksen kuuri kesti reilun kuukauden ja sen jälkeen saatiin sitten riesaksi kova ripuli, joka kestikin kolmisen viikkoa. Elmon silmien ympäriltä alkoivat karvat harvenemaan ja ihokin alkoi kutisemaan, hilseily näkyy hyvin mustassa koirassa. Korvatkin töhnivät siinä määrin, että niitä sai olla putsailemassa harva-se-päivä. Elmo alkoi olla melkoisen epävireinen kaiken kaikkiaan. Virtsanäytteitä vietiin kontrolliin omalle eläinlääkärille ja Vetlabiin, kun oma ell oli sitä mieltä, että nyt tarvitaan jo toisenkin kommentti tuloksista. Oli jos jonkinlaista kidettä ja säihkettä.

Summa-summaa-rum, syytä tai seurausta, niin päätin pitkällisen harkinnan perusteella siirtää Elmon raakaruokintaan yrjölänpuuron kautta. Raakaruokaa olin pitkin matkaan harkinnut, mutta ajattelin odottaa kunnes Elmo on kasvunsa kasvanut. Kokemustahan barffista meillä on jo irskien ajoilta. Mutta ei se tieto harvasta pääkopasta kuitenkaan ollut minnekään kadonnut. Siirto päätettiin tehdä rauhallisesti ja reagointeja tarkkaillen. 2 viikkoa puurojen kautta siirtoa täysin raakaan ruokaan ja Elmon ongelmat olivat elettyä elämää. Ei enää ripulin pesua pesuhuoneen seiniltä. Nyt Elmo on ollut 2 kk ihan puhtaalla barffilla ja hyvinvointi on ihan jotain muuta kuin aiemmin. Ne vähäisetkin kutinat ovat kadonneet, iho ei enää hilseile, karvat ovat kasvaneet silmien ympärille takaisin. Korvat ovat lähes puhtaat, korvien kanssa muutos on ollut kaikkein hitainta. Mutta eiköhän kärsivällisyydellä saada mustan koiran korvat vaaleanpunaisiksi. Vatsa toimii loistavasti, virtsatietulehduksista ei ole ollut merkkejä ruokavaliomuutoksen jälkeen. Elmosta on tullut tyytyväinen "kehräävä" koiruli.

Sisäsiisteyden oppimisen kanssa nuo pissatulehdukset aiheuttivat viivästystä. Se alkoi aikanaan hyvin, mutta tulehdusten aikaan Elmo ruikki koko ajan. Nyt ollaan päästy jo pitkälle. Enää pariin kuukauteen ei ole ollut sanomalehtiä lattialla, pääsääntöisesti Elmo pyytää ulos, eikä ulkonakaan enää tarvitse käyttää kerran tunnissa =)

Pentunäyttelyihin ilmoittauduttiin pariinkin kertaan, molemmat jouduttiin peruuttamaan. Ensimmäinen kun yläkulmurit jouduttiin poistamaan rauhoituksessa ja virtsatietulehduslääkityksen vuoksi ja toinen jälleen virtsatietulehdushoidon vuoksi. Pentunäyttelyt jäivät käymättä =( ...

Näyttelyjen sijaan meillä oli tilaisuus käydä maalimies Juha Korrin suojelukoiratestissä. Ei sillä, että suojeluharrastusta olisi ajateltu, mutta olihan se ihan mukava kuulla kokeneen maalimiehen kommentit siitä mitkä Elmon taidot olisivat tuolla sektorilla. Meidän ryhmässä oli 10 koiraa, joista 2 sai Korrilta lausunnon: hän uskoo saavansa kouluttamalla tälle koiralle IPO-tuloksia. Elmo oli koirista toinen. Rohkeasti se lähti vieraan Miehen kanssa patukkataistoon, hihan pureminen oli vähän oudompi juttu. Mutta missään vaiheessa se ei menettänyt intoaan tai lakannut heiluttamasta häntäänsä. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että se on patukkaankin ihan vasta kunnolla syttynyt.

Elämä on Elmon kanssa asettunut uomiinsa, melkoinen turbo-tehopakkaushan se on ja materia on menettänyt merkityksensä. Tuhoja on tullut, mutta ... no .... niitä nyt tulee pentujen kanssa, ja ikuisesti mieleenpainuvia juttuja. Kuten se kun Elmo meinasi tukehtua villakäsineeseen, josta episodista jotain oppineena se kyllä edelleen käy nappaamassa pikkulikan vaatekappaleita, mutta ei ota niitä suuhunsa kunnolla mätysteltäväksi.  Elmo on hyvää vauhtia miehistymässä, koipi nousee oikein mallikkaasti jos tarve vaatii ja välillä ei olisi kyllä tarpeenkaan, jos minulta kysyttäisiin. Mutta eipä poju vielä ymmärtänyt tässä taannoin juoksuisen nartun tuoksujen merkitystä. Se oli niin innoissaan kahden neidin kanssa juoksemaan pääsystä, että muut asiat eivät tulleet mieleen - tai sitten ei ollut vielä nappipäivät =)

Harjoitukset jatkuvat: yksi eteen kaksi taakse

Aika kuluu uskomattoman nopeasti. Reilu kuukausi on jo ehtinyt vierähtää edellisestä bloggauksesta.....

Perustottelevaisuusharjoituksia on jatkettu koirakoulussa - ja kotona. On otettu huimia askeleita eteen ja välillä muutama taaksekin.

Luoksetulo on vauhdikas, iloinen ja 99,99 % kutsusta taattu. Erittäin harvoin, jos ollenkaan tarvitaan kuin yksi kutsu. Tätä harjoitellaan ja taitoa vahvistetaan ja palkataankin päivittäin.

Luoksetuloon tietenkin liittyy eteen tulo.  Liike on hyvässä mallissa, joskus Elmo jää liian kauaksi, mutta jos ongelmaa liikkeestä pitäisi hakea, niin varmaan se on liian vauhdikas liian lähelle mätkähdys.Käsimerkistä liikkeen yhteydessä ollaan hiljalleen luopumassa. Joskus kun on "huonompia" päiviä olen käsimerkkiä käyttänyt enemmän.

Istumista jouduttiin myös harjoittelemaan "uudelleen" vai pitäisikö sanoa, että istumisharjoittelu otettiin ykkösasiaksi kun Elmo päätti alkaa komentamaan haukkumalla kaikissa liikkeissä. Käsimerkkiä tässäkin on vielä toisinaan käytetty.

Maahanmeno opeteltiin jo kertaalleen, mutta erityisesti tässä liikkeessä Elmo alkoi haukahtamaan kesken liikkeen, joten otettiin pari peruutusaskelta. Samassa yhteydessä sitten otettiin oikeaksi palkattavaksi maahanmenoksi etujalat ensin maahan, aluksi teki liikkeen peppu ensin. Muutoksella saatiin haukkuminen pois ja liike varmemmaksi. Eikä enää tarjoa ihan joka välissä maahanmenoa. Käsimerkistä luopuminen on vasta tulossa uuden liikkeen oppimisen myötä kuvioon, mutta aikaahan on.

Paikallaoloa on treenattu myös. Harjoittelun edetessä oma liikkumiseni onnistui jo useamman metrin. Maahanmeno-ongelmien myötä homma meni uusiksi kun Elmo alkoi nostaa takapuoltaan. Eli pari askelta taakse ja harjoitukset jatkuvat ja peppu pysyy maassa. Käsimerkistä luopumista ei ole vielä edes harkittu ;o)

Uusimpana liikkeenä aloitettiin vast'ikään sivulletulon harjoittelu. Alkuun oli itsellä vaikeuksia oivaltaa kuinka homma oikein tehdään ja vasta usean harjoittelukerran jälkeen lamppu syttyi. Keittiön alakaappien avustuksella Elmo ei lähtenyt enää metrien päähän vaan pysyy kohtuullisen lähellä. Yhdeksi ongelmaksi osoittautui makupalasta luopuminen - sitähän harjoiteltiin jo ihan pentuna. Elmo ei ymmärtänyt miksi sen pitäisi tavoitella liikkeessä makupalaa kun tähän asti oli saanut sen luopumalla. Tuli havaittua, että yksi asia vaikuttaa toiseen yllättävällä tavalla.

Koirakouluharjoitteluun on tuonut uutta haastetta nurmikentällä samanaikaisesti pidettävät jalkapallojunioreiden harjoitukset. Hienosti Elmo keskittyy tekemiseen vaikka mentäisiin muutaman metrin päähän pyrähtelevistä junoreista. Aiemminhan samalla on etäämmällä ollut puistozumbatunti. Alusta lähtien tehtiin päätös, ettei muita koiria ei kentällä tervehditä eikä niiden kanssa leikitä. Päätös on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kaikki mukana olijat eivät sitä tosin tunnu oikein käsittävän, sen huomasi konkreettisesti viikko sitten alkaneessa jatkoryhmässä, kun uusia koiria tuli mukaan.

Taannoin käytiin SSSK:n leirillä Laitilassa. Mielenkiintoinen kokemus. Käytiin seuraamassa jalostustarkastusta ja tottisharjoituksia. Tottisharjoituksissa päästiin tutustumaan pallonarulla leikkimiseen ohjaajan avustuksella. Ei ihan sitä mitä on itse tehty, erityisesti leikin periaate oli toinen ja siksi homma olikin vähän "pihalla oloa". Mutta ajatuksia se kuitenkin herätti - ja jätti jälkensä Elmon käyttäytymiseen. Jälkiä korjattiin parisen viikkoa. Joten oppi meni hyvin perille, vaikka ei ollutkaan sitä mitä meillä on ajatuksena. Konkreettinen esimerkki siitä kuinka nopeasti Elmo oppii ja opittu jättää merkkinsä. Oppina meille oli, että jatkossa yritämme enemmän kysyä etukäteen mikä on homman nimi ja jos se on meidän ajatuskuvioiden mukaista, niin vain siinä tapauksessa otamme osaa muutoinkin kuin katselemalla.

Elmo on kasvanut 19 viikkoiseksi ihan reippaan kokoiseksi jätkäksi: reilut 23 kiloa ja korkeutta enemmän kuin irskeillä. Korvia teippaillaan ja pentukarvaa on nypitty. Kynsienleikkuut ja muut arkirutiinit sujuvat jo rutiinilla. Sisäsiisteys edistyy ja usein menee päivät jo parilla lätäköllä. Trimmipöydälläkin käydään ihan vaan Muodon vuoksi. Trimmipöydän levy on yhä edelleen vaihtamatta, joten pöydällä käynnit edellyttävät varmistajaa. Kauaa Elmo ei enää pöydälle sovi. Hyvässä asennossa seisten ei jää yhtään turvaväliä pöydältä putoamiseen.

Elmo on yhä edelleen osoittanut olevansa perusrauhallinen jätkä, joka ei pienistä hätkähdä. Tuo rauhallisuus on oudokseltaan aiempiin sählääjäpentuihin verrattuna ollut ihan mielenkiintoinen ominaisuus. Tosin kun aletaan tehdä töitä ei rauhallisuudesta ole tietoakaan ja pitää miettiä missä järjestyksessä mitäkin tehdään, etteivät kierrokset nouse liikaa, jotta yleensä pystyy jotain tekemään eikä homma mene ihan käsille. Mitä vaikeampi juttu, sitä varmemmin Elmo keskittyy varsinaiseen tekemiseen. Ei ollenkaan huonompi ominaisuus =D

PS. Elmo on sitten ensimmäinen koira meillä, joka on merkittävässä määrin syönyt jotain ei syötäväksi kelvollista. Varasti ja nielaisi pikkulikan pikkupöksyt. Parafiiniöljyä ei tietenkään ollut riittävästi, mutta onneksemme tuttavalta löytyi ja selvittiin apteekkien aukeamiseen asti. Pöksyt tulivat samaa reittiä kuin olivat menneetkin seuraavan päivän iltapäivällä, oksentamalla. Oppi: Elmo ei oppinut yhtään mitään, me opimme, että vastaavassa tilanteessa ruisleipä kera ison voinokareen ei ole riittävän houkuttelevaa vaihtokaupan tekemiseen eikä vaihtokauppaa kannata tarjota perään juoksemalla. Seuraava pikkuhousuepisodikin on jo koettu. Vahingosta viisastuneena päätimmekin kutsua Elmon luokse ja tarjota lihapullaa ja pikkulikka nappaamaan pikkarit samanaikaisesti parempaan talteen. Jee, ollaan me vähän fiksuja. :o}

PS2: Vahinkosaldotilanne: yhdet piloille pureskellut croksit ja muutamat hienosti tuunatut; sohvatyynyn päällisistä on oudosti kadonnut nappeja; aamiaislautaselta katoaa mystisesti voileipä jälkiä jättämättä jos kääntää selkänsä.....

Niks, naks

Miten sitä muistaisi kaiken oppimansa? Sen, että yksi olennainen juttu koiran kouluttamisessa on vahvistetiheys! Tämän oivalluksen tein oikeasti jo toissapäivänä. Kun helpotin kosketuskeppi-harjoituksia ja sain vauhtia toimintaan, alkoi tapahtua ihan toisella tahdilla.

Oivalluksen testaamista jatkoin tänään eteen istumisessa. Koirakoulussahan tehtiin vain namilla vedättämällä. Nyt otin naksuttimen mukaan ja tehtiin reippaasti ilman viivyttelyjä - ja naksu tuli juuri hetki ennen istumista, niin Elmon peppu putosi juuri täsmälleen oikeaan paikkaan. Jos myöhästyin, niin istui liian kauas. Harjoitukset jatkuvat nyt kun oikea juttu löydettiin.

Elmo on nyt alkanut kokeilla livistämistä omasta pihasta. Parhaiten tehoaa reipas huuto "täällä" ja vimmattu juoksuvauhti toiseen suuntaan kuin koira on menossa. Yleensä sisälle ja keittiöön. Täytyy olla vain varovainen, kun Elmo tulee vauhdilla, kuin tankki, voipi mennä jalat alta =)

Koirakoululainen

Virtsatietulehdus on mennyttä elämää. Jälkikontrollissa tuli puhtaat paperit. Kylissä on käyty ja ympäristöä tutkittu. Kaupunki ja kerrostalotkin ovat jo tuttuja. Kasvattajallakin poikettiin ja Elmo siistiytyi, sai korviin teippikorut ja omistajille ohjeeksi pöytäsulkeisten pitämisen. Peuhukaverikin löytyi 1 v. dalmis-Cillasta, perheen 10 vk. Doris-dalmis jäi sivusta seuraajan rooliin. Koirien peuhatessa olin havaitsevinani, että Elmo on melko tosikko, jolla kärvähtää melko nopeasti murinan puolelle. Mutta koirakieli tuntui olevan molemmilla halussa ja homma toimi.

Viikko sitten aloitettiin koirakoulu Elmon kanssa. Ei siksi etten osaisi kouluttaa .... virn..... vaan siksi, että kotipihalle on vaikea saada vieraita koiria häiriöksi. Ja ilman häiriönsietoa on varmasti vaikeaa jatkossa. Olihan Elmo koulutusporukan nuorin, muut olivat 5 kk ja Elmo nippa-nappa 12 vk. Mutta vauhtia sillä oli muillekin jaettavaksi. Aloitettiin luoksetuloharjoituksilla pitkässä liinassa. Elmolla homma oli jo hanskassa, joten tehtiin harjoitukset entisten taitojen vahvistukseksi. Tarkoituksena oli tehdä muutama kerta harjoitusta ja sen jälkeen olemisen piti olla erityisen tylsää, ja sitten taas uusi harjoitus. Näin meneteltiin, mutta Elmon pieni pää ei sitä kestänyt vaan se alkoi metelöimään, jos tauko kesti sen mielestä liian pitkään. Aluksi kävin kävelemässä sen kanssa, ja lopuksi päädyin sitten aloittamaan maahanmenoharjoituksen. Saatiin tehtyä siinä muutamia ihan kohtuullisia aloituskerraksi.Ohjaajan mielestä Elmossa oli potentiaalia ja virtaa tekemisiin. Luoksetulo-kutsua kokeilin kun oltiin tuolla koirakaverilla, hyvin toimi kesken touhujenkin, vaikka paikka oli vieras.

Eilen oli toinen kerta koirakoulua. Ohjaaja opasti, ettei Elmoa tarvitse tuoda koulutukseen ainakaan nälkäisenä. Tyyppi kun alkoi heti hyppimään ja pomppimaan haukun säestyksellä kun näki ohjaajan lihapullapussin. Ohjaaja oli ohjeistanut edellisellä kerralla, että pentujen on hyvä olla hieman nälkäisiä niin jaksavat olla kiinnostuneita makupaloista. No tiesin kyllä, ettei Elmon kanssa kannata alkaa edes harkitsemaan mitään tekemistä nälkäisenä.Mutta lihapullat ovat myös ihan liian herkullisia makupaloina. Joten tyydyimme omissa eväissä edelleenkin juustoon, jää minullekin muutama sormi jäljelle. Eilen tehtiin luoksetuloharjoituksesta osaa siten, että Elmo tuli suoraan eteen. Melko pian tyyppi keksi idean ja siinähän se sitten jäpitti. Jäin vain pohtimaan sitä kuinka lähelle koira kannattaa ottaa? Toisena harjoituksena tehtiin paikalla oloa. Siinäkin Elmo kunnostautui ihan hienosti. Salli minulle jopa pari peruutusaskeltakin. Liekö sitten helteisellä ilmalla ollut osuutta asiaan? Kotiläksyksi saatiin treenata harjoiteltuja asioita: eteen tuloa, paikalla oloa ja meluamisen huomiotta jättämistä koulutustilanteissa - eihän se sitä enää juuri muuten tee, mitä nyt joskus autossa...... Aika mielenkiintoista oli, että kun ohjaaja halusi näyttää miten tehtäviä tehdään Elmolla piti kunnon riekkujaiset ja kun otin sen tekemään minun kanssani, niin se oli huomattavasti rauhallisempi. Ohjaaja asiasta mainitsikin ja kertoi sitten sanallisesti miten tulisi toimia.


Koulutus oli ilmeisesti sen verran aivokapasiteettia kuluttava, että Elmo on nukkunut tänään lähes koko päivän, aamun lenkillä oli kyllä oikein reipas ja utelias. En ole mitään koulutusjuttuja sen kanssa tänään tehnyt. Paitsi teipannut korvat ja muutama sarja kosketuskepin koskettamista - ja helliä hetkiä rapsuttelujen kera. Ensimmäistä kertaa koko sen meillä olo aikana se myöntyi minun hellittelyihin hyristen. Tähän asti ne ovat olleet sille vähän pakkopullan puolikasta.....

Elmo on jo iso poika, lauantaina vaaka pysähtyi lukemiin 14,9 kg, ihmeellistä vaikka oltiin kuviteltu, että painon nousu on hidastunut, kun jätkä on pantannut syömisiään. Nyt taas on ruoka alkanut maistua - luitakin hankittiin Kennelrehun autolta. Niiden pureskelu on hillinnyt puruvimmaa huonekalujen jalkoihin. Korituolit ja -pöytä siirrettiin keittiöstä pois, vielä kun ne ovat suunnilleen ehjiä.

Hirnumisen ja muiden äänien kuuntelua

Aika on taas vierähtänyt tosi nopsaan. Rokotuksilla käytiin ja Elmo oli oikein reipas koira.

Loppuviikkoon kun päästiin, soiteltiin uudelleen eläinlääkärille: virtsatietulehdus. Troppia saatiin ja nyt alkaa tilanne normalisoitumaan. Ei enää arista rakkoa eikä pikkulätäköitäkään ilmesty yhtenään. Siisteyskasvatuskin oli vähän vaiheessa, kun koko ajan oli hätä. Mutta tänään muisti kesken aamutouhuilun "lehti" ja meni sinne pissille. Takaovelle menee kun on kakkihätä, tai tulee eteen istumaan ja tuijottamaan. 

Pieniä lenkkejä on alettu tekemään kotipihan ulkopuolelle, erityisesti ojat tuntuvat nyt olevat suosiossa. On käyty tallilla ihmettelemässä suuria hirnuvia otuksia, ensimmäiset näkemiset ja äänet piti varmuuden vuoksi kuullostella mamman jalkojen välistä - mutta seuraavalla kerralla autossa otettujen pikku tirsojen hevoset olivat jo vanha juttu, joille heilutettiin häntää. Ensimmäisellä tallireissulla tutustuttiin myös muutamaan muuhun koiraan: isoa, pientä ja vieläkin isompaa. Lyhyttä karvaa, pitkää karvaa, kiharaa karvaa, tummaa, vaaleaa, mustaa ja kirjavaa. Ohiajava polkupyöräkin nähtiin. Selvästi Elmo on nyt alkanut kuuntelemaan oudompia/poikkeavia ääniä: outo linnun sirkutus saa sen höristämään korvia tai joku erikoisempi ääni.

Viimeisin tutustumiskäynti oli tämän päiväiset ratsastuskisat. Lähtömerkki radalle oli melkoinen töräys: Elmo vain vilkaisi taakseen ja that's it. Mitä sitä nyt jotain sumutorven töräyksiä ihmettelemään. Hevoset aiheuttivat hämmästystä, eivät kurjat reagoineet vaikka kuinka heilutti häntää.... tylsiä tyyppejä. Mutta sen sijaan hevosen kikkarat ovat namia. Ihmisille saattoi valikoidusti heiluttaa häntää, ei toki kaikille. Vieraat koirat olivat ok, jos olivat hiljaa ja menivät ohi. Mitä niitä sen ihmeemmin tuijottamaan, siinähän menevät - eikä mamma antanut hieroa tuttavuutta. Pikkuräksyjä piti tuijottaa vähän pidempään, häntä heiluen toki, mutta oli ne vähän kummallisia...... 


Elmo osaa istua käskystä. Nappuloista luopuminen sujuu jo vieraassakin ympäristössä, myös pikkulikan tekemänä - samoin istuminen. Täällä-kutsu toimii sitä paremmin mitä vieraampi on ympäristö, kotipihalla saa välillä esittää akrobatiaa saadakseen sen mielenkiinnon herätettyä kotitakametsän seikkailuista ja nuuskuttelusta. Kivien päälle kiipeily on kivaa! Vesipullosta suoraan juominen on erityisen hauskaa - näppärä taito reissukoiralle. Remmissä kulkeminen onnistuu jos on riittävän mielenkiintoista katseltavaa - kotipihassa mielenkiintoisinta mitä remmin kanssa voi tehdä, on yrittää kietoa sitä ympärilleen.

Ratsastuskisareissu oli sen verran rankka, että nyt uni maittaa, turisee ja örisee tuolla portin takana - työhuoneeseen pääsy on kielletty =)

Perjantai-aamun pieniä pipanoita....

Voi vain olla kiitollinen kasvattajille - himpun vajaa 9 vk pennulla ikää ja pyytää ulos kun on kakkihätä! 

... eilen tehtiin ihka ensimmäinen remmilenkki riekkumatta, 20 metriä. Kun saisi säilytettyä tuon upean katsekontaktin ...... Onni on pieniä asioita .

... ja jotta totuus ei unohtuisi kävin juuri siivoamassa tuon hellanteltun pudottaman viherkasvin jäännökset. Mutta se olikin ihan kuallu kasvi, oikeesti!

... ensimmäiset parafiiniöljy-drinksutkin on Elmolle tarjottu, keppiaterian jälkimainingeissa... 

Kyläilyä ja autoilua

Taas on muutama päivä ehtinyt vierähtämään. Elmosta näkee, että nyt se on kotiutunut. Sunnuntaina oltiin kyläilemässä vanhimman tyttären perheen luona sen kanssa. Kivan lähellä se pysyi siellä pihamaallakin ja tuli heti kun kutsuttiin. Lilli-kettuterrieri ei oikein ymmärtänyt, että sen oli tarkoitus juosta pennun kanssa ja pitää hauskaa. Raukka-parka pelkäsi niin, että meni wc:hen pytyn taakse piiloon täristelemään. Elmo tutki paikkoja uteliaana ja kiinnostuneena. Elmo nukahti kylässä miehen fleecetakin päälle ilman mitään ylimääräisiä vikinöitä. Automatkalla mennessä se piti konserttia melkoisesti, mutta takaisin tullessa oli jo ihan hiljaa.

Nyt on käytetty Elmoa autoajeluilla joka päivä ja hienosti se on alkanut oivaltamaan jutun juonen. Yleensä käy nukkumaan kun nostetaan auton peräpaksiin.

Taluttimeen totuttaminen on hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen kerta oli yhtä kieppumista ja pyörimistä, mutta sen jälkeiset kerrat ovat onnistuneet ihan kohtuullisesti.

Öisin Elmo nukkuu edelleen pentuaidasta tehdyssä "tarhassa" keittiön nurkassa. Aitauksessa on metallihäkki ovi avoimena huovalla peitettynä, eilen meni sinne ensimmäistä kertaa ihan itse nukkumaan. On annettu sille ruoka useamman kerran häkkiin ja nostettu se nukkumaan sinne. Häkistä on tarkoitus tehdä sille kiva ja hauska pesäpaikka. Ja totuttaa se jo valmiiksi, jos joskus tulee tilanne, että se pitää häkkiin laittaa esim. näyttelyssä.

Muuten elämä on asettunut uomiinsa ja Elmosta on tullut perheen jäsen. =)

Ensimmäinen viikko puolessa välissä

Tänään perjantaina on melkein viikko kulunut Elmon kotiin hakemisesta. Aika on tuntunut käsittämättömän pitkältä, niin paljon on ehtinyt tapahtumaan.

Mies oli vauva-vahtina alkuviikosta maanantain ja tiistain. Elmoa pidettiin piimäkuurilla kun vatsa oli löysällä. Kyllähän se siitä talttui ja palattiin normaalitilanteeseen.

Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa koirulin kanssa kaksin. Se mittaili ja arvioi minua pitkin päivää päätään kallistellen. Mitä lie sen pienessä päässä liikkui, olisiko arvioinut kannattaa tuohon ihmiseen panostaa? Aamupäivällä aloin ehdollistamaan sitä naksuttimelle, 2x3 sarja naksautuksia sai riittää ensimmäiselle kerralle. Ihan selvästi se mietti äänen ja nappulan ilmestymisen yhteyttä. Iltapäivällä kokeilin kuinka tullaan etenemään luopumisharjoituksissa. Näytin sille nyrkissä olevan nappulan ja suljin käden. Kolmannen nappulan kohdalla se ei enää alkanut nuolla kättä tai tapultellut kättä tassulla vaan istui nätisti. Huikeaa.

Torstai-aamuna Elmo oli selvästi hauduttanut asiat päässään kohdalleen ja oli päättänyt olla Valon-Pisarani (keltainen pentunauha), voi sitä iloa ja riemua kun tulin alakertaan. Se seurasi tekemisiäni hyvinkin tarkasti koko päivän. WC-paperitötteröön suljin sille nappuloita, neropatti keksi hyvin nopeasti mistä se haju tulee ja tötterö sai kyytiä. Jokainen nappula tuli syötyä. Pihamaata on kierrelty sunnuntai-illasta lähtien ja päivittäin tutustuttu muihin lauman jäseniin. Rouva ja neiti ovat olleet hieman ynseitä tutustumisesta. Eivät juuri mitään kommentoi, mutta eivät ole leikkiinkään ryhtyneet. Mutta ne ovat kyllä ennenkin olleet roturasisteja =/

Elmo oli eilen ensimmäistä kertaa yksin kotona. Keskiviikkona se oli puolisen tuntia yksin ollessani juoksulenkillä. Eilen oltiin ratsastamassa vanhemman tytön kanssa ja muu perhe lähti mukaan. Taisi tulla yhteensä joku 4-5 tuntia. Hyvin oli tyyppi jaksanut, liekö nukkunut koko lähes koko ajan. Oli vain pari uutta lätäkköä sen nurkkauksessa. Puuhasteltiin kyllä reilusti ennen lähtöä, vähän varmistellen nukkumista.

Tänään taas tehtiin luopumisharjoituksia, kolmannella kerralla se muisti mistä on kysymys. Ensimmäiset nappulat annoin sille kädestä, mutta sitten vaikeutin tipauttamalla nappulan lattialle. Jäbykkä oivalsi heti ensimmäisen jälkeen, että siihenhän se tipahtaa. Ja kämmen oli enää hyvin kevyesti suljettuna. Oi sen malttia! Eikä 8 viikkoakaan ole vielä täynnä.

Mitäs muuta Elmo Valon-Pisara osaakaan? Se tunnistaa nimensä lähes aina. Tietää että jääkaapissa on ruokaa, on lisätty piimää edelleen sen nappuloiden sekaan pikku loraus. Kerran luuli, että jätin ruokakupin jääkaappiin ja jäi siihen ujeltamaan. Tietää, että ruokakipon kilahdus työtason vieressä tarkoittaa ruokaa, tänään istui työtason eteen n. puoli tuntia ennen ruoka-aikaa ja piti konsertin työtasolle merkitsevästi katsellen. Ennen ruokakipon saamista osaa istua alas ja rauhoittua, kahdella viimeisellä kerralla vaadin jo, että sen pitää katsoa minua silmiin. Ensimmäisellä kerralla hieman kesti, mutta toisella kerralla istui ja katsoi. Wau!

Vatsan rauhoituttua ei ole kertaakaan tehnyt kakkoja sisälle. Kun sanotaan "pissalle" niin lähtökäskyksi riittää itseltä askel ja se menee kohti takaovea, kumpi nyt sattuukin olemaan lähempänä. Hampaita se edelleenkin käyttää, mutta ai-kiljaisun kuultuaan lopettaa. Etuhampailla saa kirputtaa, josta se tuntuu olevan todella onnellinen. Puntista tai kylpytakin helmasta irrottaa kun pysäyttää kaiken liikkeen. Iltaisin jätkä sai alkuviikosta sieviä pentuhepuleita, nyt ne ovat muuttuneet iltariehuksi =D, muutama viherkasvi on kokenut viime-hetken pelastumisen, pikkulikan lipposesta on kantapää jyrsitty. Mamman viime kesänä istutetut ruusupuskat ovat hilkusti selviytyneet hengissä, toistaiseksi.

Ja pusutellakin se osaa, ei tarvitse kuin muiskauttaa suulla niin se tulee lipaisemaan. =)

Elmo, vihdoinkin kotona

Yli kolmen vuoden odotus on päättynyt. Elmo tuli kotiin 15.5.2010. Kaikki tapahtui nopeammin kuin luultiikaan ensimmäisen kasvattajalle lähetetyn viestin jälkeen. Kaikella on tarkoitus =)

Matka sujui hyvin unia katsellen ja mamman varpaita nuoleskellen. Yö tuntui hieman oudolta ilman tuhisevia tuttuja koiraveljiä, pientä piippaamista ja unta kuitenkin ihan mukavasti. Mamma valitti, että enemmän hereillä pitivät muut koirat. Mikä lie kummitus edelleen seikkailee lähimetsissä.

Sunnuntaina oli aika tutustua perheen muihin nelijalkaisiin.  Varmuuden maksimoinniksi päätettiin hoitaa puuha ulkosalla, isäntä oli jo virittänyt psykologiseksi esteeksi kerrotun aidan (alle 50 cm korkea puutarhan lanka-aita). Mimi, 5 v. coton-rouva käyttäytyi hyvin odotetusti. Oli tiedossa sen koirakielen taidot ja kyllähän siinä muutaman leikkiympyrä tuli kilpaa juostua. Sen jälkeen rouva-bitch ilmoitti arvolleen sopivasti: räyh-nyt mulle riittää, häivy. Viesti meni hyvin perille. Sara, 4,5v. coton-steriloitu-neiti, käyttäytyi kuten yleensäkin vieraita koiria kohdatessaan. Ei kiinnosta ja lähti varmuuden vuoksi haistelemaan muualle. Pipsa 4 v. ajokoira-neiti oli vähän kummissaan: jaa tuostako mun pitäisi olla kiinnostunu, hä? Koirat pidetään vielä erillään, kunnes Elmo on kunnolla kotiutunut ja löysä vatsa rauhoittunut.

Kissaeläimistä Ruusa teki jo lauantai-iltana tuttavuutta ja on jo sopeutunut. Vähän vielä kiertää, mutta joviaalina maatiaiskattina hyväksyy melkein mitä vaan. Tessa Tallikissa ei voi ymmärtää mikä ihmeen otus tuo on ja varmuuden vuoksi kiertää ja sähisee. Ehkä se pelkää paikkansa menettämistä. Onhan se ollut hallitseva kuningatar ja koirien yläpuolella.

Mummin muruista pienimmäistä Elmo ei noteerannut lainkaan, 1,5 v. Murua kohteli tosi varovasti. Pennulla ja Murulla oli varmaan joku ihan oma juttu, katselivat hetken toisiaan ja Elmo meni maahan ja Muru kyykistyi kikattaen. Ja tämä toistui useita kertoja. Muita Elmo kokeili hampailla saaden aikaan kiljaisuja, mutta Muru sai osakseen kikatusta aiheuttavat käsivarsien nuolemiset - ehkä vasta syödyllä jugurtilla oli osuutta asiaan =)

Toinen yö sujuikin vain parilla heräämisellä.

Reipas, rohkea ja itsevarma pentu.