Lenkkien yhteydessä on tehty tottiksen perussettiä vaihtelevasti n. kolmisen kertaa/liike makupaloilla epäsäännöllisesti palkaten, aktiivista kontaktin ottoa onkin sitten harjoiteltu koko lenkin ajan. Jos joku liike on ollut parista kerrasta hyvä, niin ei sen enempää. Jäävissä liikkeissä kun muistaisi ensimmäisellä kerralla tehdessä, ettei matkaa voi ottaa yhtä paljon kuin on suunnitellut ottavansa sillä kolmannella kerralla. Jäävissä on mukana myös seisominen, matkat on pidetty vielä tosi lyhyinä. Treenaamiskohtia lenkillä olen vaihdellut aktiivisesti, samoin vaikeuttanut esim. istumassa olemista omalla liikehtimisellä. Päivän jumpat on tulleet siinä samalla.
Eräänä iltana olin tulossa ratsastamasta ja mies huuteli ovelta, että voiko päästää Elmon iltapissille. "Juu-juu, päästä vaan". Elmo hölkytteli talon taakse ja naps! Kuono ylös ja koira korvattomaksi ja kuono ylhäällä hajun perässä kohti naapurin pihaa. Ei minkäänlaista reagointia mihinkään mitä teimme. Kun ehdimme kauhusta kankeina naapuriin (takapihalla pystykorva juoksulangassa, UROS), niin kuulimme kuinka Nalle Pystykorva yritti pari kertaa sanoa Elmolle, "se on mun". Hitto että toi jätkä on röyhkeä. Vilkaisi vaan silmäkulmastaan "jaa sun vai?" ja meni Nallen ruokakupille syömään. Toinen katselee ihan onnettomana vieressä. Sain kuitenkin Elmon otettua pannasta kiinni taluttimeen ilman minkäänlaista ongelmaa - sen ilme oli vähän lällättävä.... "mutku se oli _niin_ hyvä tuoksu ilmassa, mun _oli_ihan_pakko, oikeesti_i-han_pakko...." ja ihan nätisti se lähti kanssani takaisin. Eikä kertaakaan sen jälkeen ole edes aikonut lähteä naapuriin.... ja siinä kupissa muuten oli jotain serttiä.....
Voiko koira käyttäytyä inhimillisesti? Olen sitä mieltä ettei, mutta Elmon käytös ei kyllä sitä järin hyvin vahvista. Oltiin aamulenkillä ja jäin kaivelemaan puroa tien yli. Laskupuolen puron päästä kuran seasta löytyi n. 1,5 metrinen puun ranka. Elmo nappasi sen innoissaan ja kävi heittämässä tien toisella puolella olevaan todella isoon vesilätäkköön. Nosti rangan ylös ja nakkasi uudestaan. Alkoi lätkyttämään tassulla rankaa vedessä ja taas nosti ylös. Hetken kuluttua ranka oli puhdas kurasta ja Elmo alkoi jyrsimään sen latvaa. Koirahan ei käyttäydy inhimillisesti ja harkiten, eihän?
Pääsiäisen pyhinä käytiin Elmon kanssa trimmissä kasvattajalla. Pääsi kalsareisilleen, sen karvan kasvu oli vähän väärässä aikataulussa.... nyt kasvatellaan sängestä kesän näytelmiin karvaa...... Ei haittaa yhtään, kura lähtee helpommin lyhyestä karvasta.
Pääsiäisenä tuli piipahtamaan myös velipoika Arttu. Vähän jätkät katselivat toisiaan, mutta jonkinlainen yhteinen sävel löytyi - ehkä se oli kuraojassa juokseminen, muuten Elmo ei Arttua kunnolla saanut juoksemisesta innostumaan. Arttu siinä sai uimisen oivalluksenkin kun pääsi sillä keinoin Elmolta karkuun. Elmo panosti enemmänkin loiskutteluun. Oli kiva nähdä kuinka Arttu oli kasvanut ja kehittynyt. Mutta oli se vaan rauhallinen Elmoon verrattuna, Elmolle olisi voinut jäädä pikkuannos Artun rauhallisuudesta ja arvokkuudesta..... ja toistuvasti saimme kuulla kuinka Elmo on samankaltainen kuin toinen veljensä Otso =)
Tiistai-treeneihinkin mentiin tänään tai siis katselemaan kun muut treenasivat. Päämääränä oli - ja on - että kentälle siirrytään vasta kun Elmo pystyy tekemään sen ilman riekkumista, sinkoilua ja haukkumista. Ja sehän onnistuu vain rauhoittumalla. Otettiin kaksi harjoitusta. Ensimmäisellä kerralla matka eteni kohti kenttää vain pari askelta kerrallaan, Elmo nosti kierroksia -> veti remmin tiukalle -> vauhti seis. Rauhoittuminen ja matkan jatkui. Kentän laidalla kulkee tie ja tien laidalla pyörätie. Siirryttiin muutaman askelen etenemisvauhtia kerrallaan kohti pyörätietä. Pyörätieltä katseltiin muita koiria ja ihmisiä. Haukkumista, mutta kierrokset eivät nousseet mahdottomaksi. Heti kun haukkuminen lisääntyi otin käyttöön EVVK:n. Tarpeeksi monta kertaa kun tein sen kääntäen selkäni, niin Elmo kiinnostui minusta ja kiersi eteeni. Muutamat kerrat kun oltiin pyöritty edestakaisin ja jatkettu töllistelyä, Elmo otti ja merkkasi jalkani. Hillittyä kiroiluahan siitä tuli. Seisoskelua ja töllistelyä jatkettiin rauhallisuudesta ja kontaktista kehuen ja palkaten. Elmo ei kiihtynyt vaan oli rentona ja se otti itse aktiivisesti kontaktia.
Viimein lähdettiin kohti autoa ja katseltiin tuttujen pk-collie-poikien kulkemista kaukaa. Elmo käyttäytyi mallikkaan rauhallisesti. Ei yhtään sinkoilua vaan aktiivista kontaktin ottamista. WAU! Rauhallisesti edettiin autoon ja Elmo tauolle. Piti oikein pidätellä itseään, etten olisi alkanut sinkoilemaan =)
20 minsan päästä uudelleen Elmo autosta ja takaisin pyörätielle. Ihan muutama haukkuminen, ei enää sinkoilua tai vetämistä. Tehtiin reipas kävelypätkä pyörätietä pitkin ja takaisin. Ei minkäänlaista sinkoilua vaan nättiä vapaata kävelyä. Siirryttiin kohti kentälle menevän tien ylityspaikkaa rauhallisesti. Ylityskohdan liikennemerkillä alkoi kuulua kiihdytysmoottorin käynnistymistä prum-prum-prum (oikeasti koira oli hiljaa, mutta näki kuinka se keräsi kierroksia) pysähdyttiin sitten siihen ja odottelin Elmon rauhoittumisen. Rauhoittumisen jälkeen hetki seisoskelua ja katselua rauhallisuudesta edelleen kehuen ja palkaten, sen jälkeen palattiin takaisin autolle. Rajalla oli käyty. Se riitti tälle päivälle. Autoon meni rento ja rauhallinen koira.
En lopultakaan tiedä mitä kaikkea oikein tapahtui, mutta kotiin päästyä meillä oli RENTO, RAUHALLINEN ja TYYTYVÄISYYTTÄ kehräävä koira. Elmo käyttäytyi samoin kuin sen yhden onnistuneen patukalla treenin lopuksi tapahtuneen palkkauksen jälkeen. Ja nyt tiedän miltä se näyttää hetkeä ennen kuin kuuluu pling ja vauhti korvien välissä kiihtyy hallitsemattomaksi. Huima edistys, siis =)
Kun nyt vaan malttaisi jatkaa tällä tiellä...... oi maltti älä jätä minua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti