Sinkoilut elettyä elämää?

Viikonloppuna olin seuran järjestämällä jälkikurssilla. Lauantaina oli tottisosuus ja siellä tuli monta hyvää vinkkiä Elmon kanssa puuhasteluun. Eteenlähettämiseen löytyi todennäköisesti meille sopiva keino. Eteenlähettämistähän olen pohtinut pitkään, mutta tiedossa oleva menetelmä ei tuntunut omalta eikä Elmolla toimivalta.  Sunnuntaina oli kurssin maasto-osuus,  josta tuli myös paljon hyviä ajatuksia pohdiskeltavaksi. Kevättalven vatsatauti oli tehnyt omaan kuntoon kunnon takapakin ja metsässä ramppaaminen kävi voimille melkoisesti, joten ihan jokaista jäljen ajamista ei omat koivet kantaneet. Tosi hyvä ja tarpeellinen kurssi, ilman koiraa ehti paneutua asioihin eri tavallakin kuin jos oma koira olisi ollut mukana.

Elmon edistyminen on ollut viime päivinä melkoisen huimaa. Kotosalla on otettu paluuta arkeen, jossa myös mamma määrää - en ole enää ollut ihan niin paljon työhuoneessa. Eteiseen jäämisiä sisällä käymisen ajaksi on treenattu aina kun se on ollut mahdollista. Jätkä jää nyt jo odottamaan teininkin ohjeistamana.

Kentällä käytiin maanantaina tekemässä sisääntuloja, tottista ja leikkimistä temppuja tehden, lelut kun unohtuivat kotiin. Ei minkään valtakunnan läyskyttämistä tai kierroksien lisääntymistä hallitsemattomaksi. Vain rauhallista ja rentoa, ehkä vähän vetelääkin työskentelyä. Hieman oli tottis-tekemiset hakusessa treenin vähäisyyden vuoksi, mutta kyllähän se muisti siitä virkistyi.

Tiistaisten tapa- ja tottelevaisuustreenien osalta edistyminen jatkuu. Käytiin kentän laidalla muiden treenatessa treenaamassa ja istuskelemassa. Pyydettiin vielä paikallamakuuseenkin häiriökävelijä. Ihan ei maltti kolmanteen ohituskävelyyn riittänyt, mutta ei kuitenkaan enää minkäänlaista sinkoilua. Sinkoilua ei myöskään ollut parkkiksella muiden koirien liikkuessa. Valon määrä tunnelissa on siis jo varsin merkittävä. :)

Toisella sisääntulolla tehtiin seuraamista ja luoksetuloa kuten oli suunniteltukin. Wau! Se entinen tekemisen intensiivisyys löytyi taas, seuraaminen oli tiivistä, mutta asento aukesi siinä tilanteessa kun kontakti herpaantui. Käännökset oikealle alkavat sujua. Välillä jää pysähtyessä seisomaan - se kontakti! Oi kuinka Elmo tekikään määrätietoisesti, olin jo ehtinyt unohtaa kuinka intopiukkana se tekee :) Ikävänä yllätyksenä tuli väliaikaläyskytyksen paluu. Luulin, että siitä oli jo päästy. Seuraavaksi extra-treenaamisen kohteeksi tulee tuosta väliaikaläyskyttämisestä pääseminen. Pitkällisen pohdiskelun tuloksena eilisillalta päädyin siihen, että se on opittu - ja valitettavasti palkittukin tapa. Jälleen yksi virhe, joka on tuon otuksen kanssa tullut huomaamatta tehtyä. Mutta pohdiskelujen tuloksena mielessä on useampia kikka-kolmosia kokeiltavaksi ei-toivotun-käytöksen/tavan sammuttamiseen.Kun se on opittu tapa, niin siitä opitaan myös pois, niinhän se menee.

Pitää vielä mainita kentän parkkikselle saapumiseen saatu rauhoittumiskäyttäytyminen. Olen nyt ihan joka kerta passiivisena odottanut, että Elmo lopettaa haukkumisen ja käy istumaan/maate ennenkuin liikun etupenkiltä yhtään mihinkään. Eilen se aloitti konsertin, mutta oikein näki kuinka lamppu syttyi ja se vilkaisi eteenpäin ja kävi huokaisten maate: "okei-okei". No ehti kyllä sitten aloittaa haukkumisen uudelleen kun olin autosta ulkona. Olisi ollut fiksua palata takaisin etupenkille ja sulkea ovi, mutta oikaisin. Toivottavasti tuo ei tuonut seuraavalle kerralle lisähaukkumista. Jätkä kuitenkin odottaa takapoksissa ihan nätisti lupaa tulla alas, vaikka luukku on auki ja vaikka lähistöllä kulkee muita koiria. Eikä yhtään käskyä ole tarvittu tuon käytöksen oppimiseen, vain se, että luukku menee takaisin kiinni, jos liikkuu.

Olen oikein tyytyväinen tämän hetkiseen edistymiseen. Rauhallinen ja päättäväinen eteneminen on ollut se kikka-kolmonen tässä sinkoilun sammuttamisessa ja muiden läsnäolon siedättämisessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa paneutua asian hoitoon, olisi tähän tulokseen päästy jo aikaisemmin, mutta ei tule koiran kuppiin ruokaa, jos ei mamma töitä tee. Joten jossittelut sikseen :)