Hyperventilointia

Keihästyksestä on toivuttu, jatkoa antibioottikuuriin tarvittiin 5 pv eli yhteensä 15 pv:n kuuri. Haavaa Elmo antoi puhdistaa tosi hyvin. Joka kerta jouduttiin toteamaan, että on se vaan aikamoinen tyyppi. Hengityksestä ja lihasjännityksestä pystyi päättelemään, ettei haavan puhdistustoimet ihan tuntumattomia olleet, mutta ei ensimmäistäkään irvistystä tai silmien muljauttelua. Taas kerran mielessä kiittelin Elmon kasvattajaa käsittelyyn totuttamisesta pikkupentuna.

Ensimmäinen vapaa lenkki tehtiin pellolle sen jälkeen kun Elmo oli ollut 2 pv ilman kipulääkkeitä. Vähän varovaista liikkuminen vielä oli ja kotiinpäin mennessä liikkeet eivät olleet ravissa ihan puhtaita. Tottistakin siinä vähän muisteltiin, aivan liikaa vauhtia aivan kaikessa =) ... mutta muistissa oli ja kontakti oli loistava.

Toisella vapaana olo lenkillä pellolla jo juoksukin maittoi. En muistanutkaan, että olisin aiemmin seurannut koiraa liikkeiden puhtaus ajatuksella. Nyt tuli seurattua, laukanvaihdot kumpaankin suuntaan onnistuivat vauhdissa ja ravistakin oli se pieni epäpuhtaus poissa. Kun liikkeet näyttivät puhtailta, leikittiin lopuksi patukalla.

Suurin osa lenkeistä on yhä tehty remmilenkkeinä, mutta vapaana oloa on päivä päivältä lisätty. Eilen mies kävi tallomassa pellolle jäljen, vajaa 100 metriä ja puoli tuntia. Voi miten hienosti Elmo oli heti juonessa mukana kun käännyttiin pellolle - ei ole siitä kohdin aiemmin pellolle menty. Ei pienintäkään häseltämistä tai riekkumista. Tosi nätisti rauhoitti itse itsensä ja kävi maahan odottamaan. Kun pyysin istumaan oli ilme vertaansa vailla, tosi skarppi ja tarkkaavainen, mutta RAUHALLINEN. Luvan jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä mitä ollaan tekemässä. Olin ihan varma, että Elmo tuupertuu ennen kuin ollaan lopussa, niin innolla se nuuskutti menemään. Makupalat jäivät peltoon, kuitenkin merkkasi jokaisen pysähtymällä, mutta ei malttanut napata niitä suuhunsa. Kun jälki loppui niin loppui sen ajokin kuin seinään: "se oli sit siinä, olin muuten aika reipas jätkä" Elmo ilmeili. Käytiin vielä vähän leikkimässä kauempana pellolla ja opettelemassa makupalojen syömistä rasiasta niin ettei mene kaikki kerralla. Kotiin päästyä jätkä oli todella väsynyt. Nukkui vajaan tunnin omalla pedillään niin, että piti välillä käydä tarkistamassa onko hengissä. Siinä se sitten olikin se väsymys! Sen jälkeen on virtaa ollut entiseen tapaan.

Keihästettyä koiraa

Tiistaina metsälenkillä Elmo hyppäsi metsän puoleiselta ojanpenkalta tien puoleiselle penkalle. Tien penkkojen risut on pari viikkoa sitten ajettu jollain leikkurilla enkä ole tajunnut, että niihin on jäänyt paikoitellen tuollaisia tikkukeihäitä. Urahti hypättyään ja heti tutkin jalat ja rinnan mitään löytämättä. Kotona onneksi (!!!) pesin vatsan alustan ja jalat tosi hyvin, kuten aina metsälenkin jälkeen, kun tuppaa noissa kuraojissa rypemään. Illalla  mentiin Trainer's Choicen treeneihin kun autoon mennessä ei millään tavoin näyttänyt kipeältä. Treeneissä oli sitten jo kipeä, ontui ja varoi vasenta jalkaa, jätin sitten hommat siihen. Kotiin päästyä tutkin uudelleen koiran, mutta en edelleenkään löytänyt mitään.Yön kuuntelin itseäni ruoskien sen tuskaista läähätystä, ei mitään koiralle soveltuvaa kipulääkettä kotona. Aamulla lavan vierus oli löllöturvoksissa, aristi sitä selvästi ja ontui pahasti. Tutkittiin sitten yhdessä miehen kanssa taskulampulla, väänneltiin jalkoja ja kurkittiin mahan alle. Syvältä vasemmasta kainalosta löytyi reikä ihopoimujen välistä. Puhelu eläinlääkärille välittömästi kun vastaanotto aukesi, saatiin aika puolille päivin.

Ensin ell tutki vamman ulkoisesti - hienosti Elmo antoi vieraan ihmisen käsitellä sitä. Sen jälkeen Elmo rauhoitettiin, koska muuten haavaa ei olisi päässyt kunnolla puhdistamaan, oli niin kinkkisessä paikassa. Haava on 15 cm syvä, vajaan 1 cm leveä reikäonkalo syvältä kainalosta kohti lapaa. Tikun pätkää tai muita vierasesineitä karvoja lukuun ottamatta ei reijästä löytynyt runsaasta huuhtelusta huolimatta, siisti reikä vain. Saatiin antibioottia, kipulääkettä ja Terrapolya. Ohjeeksi väh. 2xpv suihkuttelu ja haavan putsaus. Jos onnistuu niin ruiskulla Betadine-vettä onkaloon. Ja paljon remmilenkkejä, että erite saadaan valumaan luonnollisesti ulos. Kuuria pitää jatkaa 5 pv sen jälkeen kun eritteen vuoto on lakannut.

Olihan eläinlääkärille meno melkoisen pelottavaa, ei yhtään tiennyt mitä haavasta oikeasti löytyisi ja Elmo kuitenkin oli todella kipeä ja ontui pahasti. Onneksemme tikku oli kuitenkin ilmeisesti mennyt lihaskalvojen välistä, ettei mitään sen vakavampia vaurioita ole päässyt syntymään, mutta aikahan sen lopulta näyttää. Piti sitten kotimatkalla tirauttaa kyyneleitä jännityksen purkautuessa. Eikä asiaa vieläkään pysty ilman tunteita ajattelemaan. 

Elmo on reipas potilas, antaa tehdä hoitotoimenpiteet vastustelematta. Juuri hetki sitten putsasin haavan kunnolla: suihkutettiin 10 min., huuhdottiin ruiskulla onkaloa Betadine-vedellä ja päälle reilusti Terrapolya. Jätkä makasi kyljellään suihkuttelujen jälkeen tosi nätisti, mies tosin tarvittiin pitämään jalkaa ylhäällä, mutta ei mitään rimpulointia tai kiemurtelua. Vähänkö olen ylpeä upeasti käyttäytyvästä koirasta.

Elmon kohdalla lienee totta toteamus, että jos se on rauhallinen (Jaana treeneissä) tai se kerjää hellyyden osoituksia, niin se on kipeä - ja kovasti. Aamulla se oli jo ennallaan eikä tietoakaan mistään vaivoista, mutta kun kipulääkkeen vaikutus alkoi vähetä, se tuli siliteltäväksi ja alkoi olemaan muutenkin tuskainen. 

Nyt vain pitää keksiä päiville paljon aivotyötä, kun remmilenkeillä ei pääse energiaa yhtään purkamaan. Elmolle 10 pv on todella pitkä aika olla kohtuu rauhallisesti. Onneksi saatiin kuitenkin Perustaidot kurssilta Jaanalta paljon ideoita, mitä voidaan tehdä =) 

On meillä vaan hieno ja upea koira, kotioloissa ja jopa nyt vaadittavat hoidot onnistuvat sen kanssa ilman yhtäkään irvistystä tai muljauttelevaa katsetta. On se vaan rakas ♥