Aamupäivän lenkillä tuli metsätiellä vastaan pariskunta hiihtäen. Koskaan tämän 9 kuukauden aikana ei ole tullut tuolla tiellä ketään vastaan. Elmohan oli tietenkin sitä mieltä, että he ovat aivan varmasti ennen näkemättöminä ja kokemattomina vähintäinkin vaarallisia ja ainakin haukuttavia. Kunnes muisti mamman taskun salaisuuden. Istua napitti edessä rupattelun ajan - ilman yhtään käskyä, ja palkkaa satoi. Kiitos ihanille ihmisille kun päättivät kääntyä takaisin ja meidän takaisin tullessa tulivat jälleen vastaan. Elmo muisti, että mammalla on taskussa salaisuus ja tuli välittömästi pariskunnan havaittuaan eteen istumaan ja katsoa napittamaan. Ja totta maar palkkaakin tuli. Hyvin tehdystä työstä tulee vielä päälle superbonukset.
Tänään Elmon kanssa treeneissä tehtiin sivulletuloja ja henkilöryhmän alkeita. Oi kuinka taitavasti jätkä sivulletulot teki, juuri kuten oli opetuksella ollut tavoitteena. Ollessani ihan missä kulmassa tahansa suhteessa koiraan "sivulle" ja naps jätkä teki sen. Ja osa oli sellaisista kulmista, joita ei ollut edes tehty. Käsky lienee sisäistetty. Jotenkin olin odottanut tähän pisteeseen pääsyyn kuluvan huomattavasti enemmän aikaa. Nyt alkaa sitten makupaloista erkaantuminen. Ja vasta viikko sitten päästiin siitä viimeisestä pienestä käsimerkistä eroon.
Henkilöryhmän alkeet olikin sitten ihan niitä alkeita, kierroksia koneeseen löytyi "hieman" liikaa, mutta tuosta on hyvä jatkaa. Ei murissut, ei ärissyt eikä purrut ketään .... en tosin odottanutkaan sen käyttäytyvän niin. Oli hössöttävä "tykkään-teistä" pentukainen.
Voi kuinka treenin jälkeen olin iloinen, onnellinen ja ylpeä hienosta ja taitavasta koirasta. Jalat eivät millään tahdo pysyä maankamaralla.... leijaillen.....
lauantai 26. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Pakkasia
Viimeiset pari viikkoa on kärsitty piukeista pakkasista. Ulkona on voinut piipahtaa pakkasmittaria tarkkailemalla maksimissaan puoli tuntia - ja pihatottiksetkin ovat jääneet tekemättä, kun on ollut niin kylmä. Treenitkin ovat olleet pakkastauolla.
Kotona on puuhasteltu vanhojen pikkujuttujen kertausta ja opeteltu temppuja, tihutöiden minimoimiseksi. Kohtuu hyvin on selvitty sisällä olemisesta. Tänään oli ensimmäinen päivä kun aamulla herätessä pakkasmittari näytti vähemmän kuin -20. Iltapäivällä päästiin vihdoinkin odotetulle kunnolliselle lenkille. Voi sitä iloa ja riemua. Muutaman kerran otin sivulletuloja ja luoksetuloja. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta Elmo oli niin riemuissaan jo pelkästä juoksemisesta, ettei keskittymiskyvystä ollut tietoakaan. Huomenna sitten :)
Elmon ruokahalu on nyt tuottanut hieman mietintää. Ruokaa on alkanut jäämään kuppiin vaikka annoksia on pienennetty. Useampana päivänä toinen ateria on jäänyt kokonaan syömättä. Tosin jos kuppiin laittaa mahaa, niin ei ole pelkoa, ettei tulisi syötyä. Jos taas jotain muuta lihaa/kalaa, niin syö vähän jos seisoo vieressä, muuten ruoka jää koskemattomaksi. Saattaahan se olla niinkin, että kun ei ole kunnolla päästy ulkoilemaan ei ole kulutusta eikä nälkää. Elmollahan oli jo pentuna sitä, että se söi vaan sen mitä söi, vaikka onkin muuten anhe nameille, jotka tosin nekin ovat pääasiassa ruokaa :)
Huomenna päästään taas treeneihin. Ihan kuin vähän jännittäisi :o}
Kotona on puuhasteltu vanhojen pikkujuttujen kertausta ja opeteltu temppuja, tihutöiden minimoimiseksi. Kohtuu hyvin on selvitty sisällä olemisesta. Tänään oli ensimmäinen päivä kun aamulla herätessä pakkasmittari näytti vähemmän kuin -20. Iltapäivällä päästiin vihdoinkin odotetulle kunnolliselle lenkille. Voi sitä iloa ja riemua. Muutaman kerran otin sivulletuloja ja luoksetuloja. Enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta Elmo oli niin riemuissaan jo pelkästä juoksemisesta, ettei keskittymiskyvystä ollut tietoakaan. Huomenna sitten :)
Elmon ruokahalu on nyt tuottanut hieman mietintää. Ruokaa on alkanut jäämään kuppiin vaikka annoksia on pienennetty. Useampana päivänä toinen ateria on jäänyt kokonaan syömättä. Tosin jos kuppiin laittaa mahaa, niin ei ole pelkoa, ettei tulisi syötyä. Jos taas jotain muuta lihaa/kalaa, niin syö vähän jos seisoo vieressä, muuten ruoka jää koskemattomaksi. Saattaahan se olla niinkin, että kun ei ole kunnolla päästy ulkoilemaan ei ole kulutusta eikä nälkää. Elmollahan oli jo pentuna sitä, että se söi vaan sen mitä söi, vaikka onkin muuten anhe nameille, jotka tosin nekin ovat pääasiassa ruokaa :)
Huomenna päästään taas treeneihin. Ihan kuin vähän jännittäisi :o}
torstai 17. helmikuuta 2011
Paluu menneisyyteen
Mikä ihme siinä on, että vaikka kuinka tietää jonkun asian niin sen unohtaa. Päätin ottaa Elmon kanssa kokeeksi jakson nimeltä Paluu-menneisyyteen naksuttimen avustuksella, jos sillä saisi lisää täsmällisyyttä ja tarkkuutta tekemisiin - ja tekemisen viiveestä pitäisi päästä eroon. Aiemman kontaktiharjoittelukertauksen jatkoksi otin istumisharjoituksia. Mahdollisimman nopeasti peppu alas. Päästiin suhteellisen reippaaseen tahtiin parissa päivässä ja jottei elämästä tule tylsää otin seuraavaksi sivulle-harjoituksen. Tein 90 asteen käännöksiä eteen ja uusi käsky. Tätä pari päivää ja tänään otin keston pidentämistä. Jo noiden aiempien harjoituksien (istu ja sivu-90 astetta) vaikutus on jo nähtävissä. Ei sitä sekunnin murto-osan mietintää käskyn jälkeen. Keston pidentäminen onkin sitten jo taas aivan toinen juttu, voipi olla että joudutaan tekemään useampikin päivä. Jätkällä on maltin määrä -5, joten helposti käy niin, että se ehtii jo tarjoamaan jotain muuta, yleensä maahan menoa kun se on niin vahva sillä. Mitä nopeammalla tempolla tehdään sen lyhyempi on maltin määrä. Haarukoi siinä sitten. Mutta jätkä on taitava <3
Yritän nyt muistaa, ettei Elmon kanssa voi jäädä junnaamaan paikalleen tai tehdä yhtä liikettä liian pitkään, koska se hidastaa vauhtia. Ja nopeus, mitenkähän sitä voisi kehittää omaa nopeuttaan?
Yritän nyt muistaa, ettei Elmon kanssa voi jäädä junnaamaan paikalleen tai tehdä yhtä liikettä liian pitkään, koska se hidastaa vauhtia. Ja nopeus, mitenkähän sitä voisi kehittää omaa nopeuttaan?
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Palveluskoirakoulutukseen perehtymistä ja king-kong-katseita
Ollaan treenattu oikein extrana katsekontaktia, edistymistä on tapahtunut ja kestoa on saatu lisää, mutta ei riittävästi joten treeni jatkuu. Saatiin kuitenkin huikean hieno seuraamispätkä tässä menneellä viikolla, sellainen, että vieläkin vatsasta kouristaa kun ajattelee: tiivis hyvä katsekontakti, koira oikealla paikalla suorana ja reippaasti askeltaen. Oi! Pieni pilkistys tulevaisuudesta. :) Tottista on muuten treenattu vähän vasemmalla kädellä "muistin virkistykseksi", lenkkien yhteydessä. Liikkeestä maahanmeno on viimeisin uusi juttu - ja siinä on edistytty ihan kohtuullisesti. Elmo jää paikalleen ja kestää jo kymmenkunta askelta siten, että olen selkä siihen päin kääntyneenä. Toisinaan on paluussa perusasentoon siirtymisessä maltin tarvetta, mutta muuten olen ihan tyytyväinen harjoittelun edistymiseen.
Pari viikkoa sitten käytiin ensimmäistä kertaan ihan-oikeissa-palveluskoira-treeneissä. Hieman eksynyt fiilishän siellä oli, kaikki uutta ja ihmeellistä. Minähän en ole palveluskoirakentän laidallakaan käynyt kuuna-kullan-valkeana, puheita kyllä olen kuullut. Mentiin vähän "mitähän tämä on, onkohan ollenkaan meidän juttu"-fiiliksellä. Mutta oikein hyvä vastaanotto saatiin ja meininki näytti meidän mittapuulla ihan riittävän terveeltä, joten päätettiin jäädä. Paikalla oli liki 30 koirakkoa, sekä pk-rotuisia, että muita rotuja. Sää oli aurinkoinen ja pakkasta vain muutama aste. Puolet koirakoista teki kentän toisella laidalla tokoa ja me liityttiin pk-ryhmään. Muiden tehtyä yksitellen omat treeninsä mentiin omalla vuorolla ne jutut joita osattiin, kun en oikein mitään yksittäistä treenattavaa juttua keksinyt jännitykseltäni. Saatiin kehuja ikään nähden lukumääräisesti useista osatuista liikkeistä, joiden kanssa harjoittelua on hyvä jatkaa eteenpäin. Ja harjoituksien jatkamiskehotus häseltämisen hallinnassa. Kyllähän Elmo hieman häsläsi kentälle mennessä ja sieltä tullessa, hieman - mutta tapojensa mukaisesti kun tehtiin töitä, niin niitä sitten tehtiin, silloinhan ei häselletä.Palkasta vaihdettiin muutama sananen, kun namipalkka toimii, niin niillä jatketaan.
Eilen oltiin treeneissä toista kertaa, kentällä oli ihan sikakylmä, vaikka oli pakkasta vain -10 astetta. Paikalle oli vääntäytyneet ainoastaan ne innokkaimmat eli ne jo kisanneet ja muutoinkin harrastaneet - ja koulutusohjaajat eli me ja 7 koiraa. Muita noviiseja ei ollut meidän lisäksi, joten eksynyt fiilis jatkui. Aluksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus 4 koiralla, joista Elmo oli viimeinen. Parilla koiralla oli ilmennyt koetilanteessa peruuttamista ja niitä sitten kopeloitiin oikein kunnolla ja urakalla. Elmo ensikertaa harjoitusta tekemässä kun oli, niin otettiin vain yhteen kertaan, vähän kuin makustellen. Ihan hienosti Elmo suhtautui. Vähän katseli, että mikä toi tyyppi (mies!) on kun tulee lääppimään, mutta ei väistänyt yhtään - ja häntä vispasi koko ajan. Sen jälkeen otettiin ... no en muista millä nimellä he sitä kutsuivat mutta itse aiemmin vastaavaa olen tottunut kutsumaan sosiaaliringiksi. Koirakot riviin ja pujottelua vuorotellen. Sen jälkeen tehtiin ringissä liikkumista kävellen ja juosten, suunnan vaihtoja ja käännöksiä ja lopuksi luoksetulokuja. Elmon kanssa oltiin rivin viimeisenä ja se "hieman" täpinöissään uudesta jutusta johon sisältyi vieraita koiria. Missään vaiheessa ei ole yrityksistä huolimatta päästy harjoittelemaan vieraiden koirien läheisyydessä oloa. Viimeisten koirien ohittaessa kävin kyykkyyn Elmon eteen kun en saanut siihen kunnollista kestävää kontaktia - viis perusasennosta ja muiden tekemisistä - ja loput koirat saivat ohittaa ilman huomiota eikä meillä ollut kontaktin kanssa mitään ongelmaa. Meidän vuorolla ei pujoteltu, vaan kierrettiin porukka. Ringissä meno sujui jo paremmin, paitsi täyskäännökset joiden harjoittelu on muutenkin vielä vaiheessa, minulla on liikaa käsiä ja jalkoja. Luoksetulokujaan ei osallistuttu kujassa, vaan tehtiin muiden lähdettyä muutama luoksetulo koulutusohjaajan avustuksella. Tällä kertaa oli eri ohjaaja ja namipalkasta saatiin ehdotus siirtyä palloon/patukkaan. Virn! Meillä on käytetty ja käytetään jatkossakin namipalkkaa, koska se on ehdottomasti toimivin palkkauskeino. Elmo rauhoittui välittömästi siinä silmän räpäyksessä kun muut koirat lähtivät kentältä, siedätystä muille koirille on siis se mitä tarvitaan huomattavasti lisää. Taisi olla aika jännittävä kokemus, sen verran kierroksilla jätkä kävi muiden koirien paikalla ollessa.
Jos välittäisin muiden katseista ja niistä pääteltävissä olevista ajatuksista, niin minua ei kuuna kullan valkeanakaan nähtäisi enää tuolla kentällä. Mutta koska minulle oli tärkeintä Elmon käyttäytyminen tilanteessa, menen kentälle jatkossakin. Noiden vieraiden koirien kohtaamistilanteiden harjoittelu on osoittautunut miltei ylivoimaiseksi - siis kun ei niitä ole missään, niitä koiria! Kesällä ja syksyllä päästiin hyvään alkuun kun koirakoulussa oli porukkaa, mutta jos paikalla on kaksi koiraa, kuten viimeisinä kuukausina on ollut, niin ei siinä paljon häiriönsietoharjoittelua tule. Täältä kun lähtee kylille, niin meidän tuurilla ei nähdä yhtään koiraa tai joku menee jossain näköetäisyyden rajamailla.Toisaalta luotan kuitenkin Elmoon, muutama kerta ja sen jälkeen uskon tuon muiden koirien sietokynnyksenkin kasvaneen. Ja kun kenenkään kohdalla kohtaustilanteessa ei ollut mitään alistumisen tai pelon merkkejä - uusi tilanne vain sai kierrokset hurjiin lukemiin. Hevoset ovat tähän mennessä olleet kaikkein pelottavampia olioita, niitä piti käydä katsomassa 3 kertaa, ja sen jälkeen ne ovat "kuuluneet kalustoon". Aluksi niille piti tuhahtaa, mutta enää aikoihin niille ei ole tarvinnut tehdä edes sitä.
Muutama ilta takaperin käytiin totuttautumassa tallikahvio-käyttäytymiseen. Jos kahvioon tuleva ei millään tavoin reagoinut Elmoon, jätkä oli ihan cool. Tervehtijät saivat riemukkaan vastaanoton, mutta jätkä tuli kuitenkin takaisin kutsusta. Ei hassumpaa, vähän kierroksia se otti, mutta todella vähän siihen nähden mitä olin odottanut.
Muuten Elmolla jatkuu edelleenkin isokoira-pienikoira kausi, välillä muka niin suurta ja mahtavaa ja sitten hörvelletään pentuhepulissa. Muutamana iltana on nyt koettu sekin ihme, että se tulee viereen ihan oma-aloitteisesti ja laittaa kuonon polven päälle. Elmohan ei edes pentuna ollut mikään sylikoira eikä ole halitteluista piitannut. Ei karta läheisyyttä, mutta ei itse siihen hakeudu. Nyt nuo muutamat kerratkin ovat olleet sellaisia, että se on varkain hiipinyt viereen. Mitä pidempään itse malttaa olla sitä huomioimatta sitä pidempään se siinä viihtyy. Eilen illalla kokeilin korvien rapsutusta kun se oli sylissä etutassut jalkojeni päällä. Kyllä se sitä kesti jonkun aikaa, mutta jännittyi kuitenkin. Meidän toinen kissa on samanlainen - pysyy kyllä sylissä kun ottaa ja silittelee, mutta heti kun vapauttaa kädet, niin katoaa. Sohvalle se tulee viereen, ja viihtyy jopa tunninkin, jos sitä ei huomaa ja ohimennen vain silittää tai hellästi rapsuttaa. Olisikohan se tuo musta väri, joka tekee niistä itsenäisiä king-kongeja? Noihin tilanteisiin Elmolla oli takataskussa käytettäväksi king-kong-katse. Lempeän rakastava älykäs tummien silmien katse kulmakarvojen välistä pilkottaen - oi! Tuollaista katsetta en ole koskaan yhdeltäkään meidän koiralta saanut. Katseen kohteena olevana sydän muljahtaa mukavasti. =)
Pari viikkoa sitten käytiin ensimmäistä kertaan ihan-oikeissa-palveluskoira-treeneissä. Hieman eksynyt fiilishän siellä oli, kaikki uutta ja ihmeellistä. Minähän en ole palveluskoirakentän laidallakaan käynyt kuuna-kullan-valkeana, puheita kyllä olen kuullut. Mentiin vähän "mitähän tämä on, onkohan ollenkaan meidän juttu"-fiiliksellä. Mutta oikein hyvä vastaanotto saatiin ja meininki näytti meidän mittapuulla ihan riittävän terveeltä, joten päätettiin jäädä. Paikalla oli liki 30 koirakkoa, sekä pk-rotuisia, että muita rotuja. Sää oli aurinkoinen ja pakkasta vain muutama aste. Puolet koirakoista teki kentän toisella laidalla tokoa ja me liityttiin pk-ryhmään. Muiden tehtyä yksitellen omat treeninsä mentiin omalla vuorolla ne jutut joita osattiin, kun en oikein mitään yksittäistä treenattavaa juttua keksinyt jännitykseltäni. Saatiin kehuja ikään nähden lukumääräisesti useista osatuista liikkeistä, joiden kanssa harjoittelua on hyvä jatkaa eteenpäin. Ja harjoituksien jatkamiskehotus häseltämisen hallinnassa. Kyllähän Elmo hieman häsläsi kentälle mennessä ja sieltä tullessa, hieman - mutta tapojensa mukaisesti kun tehtiin töitä, niin niitä sitten tehtiin, silloinhan ei häselletä.Palkasta vaihdettiin muutama sananen, kun namipalkka toimii, niin niillä jatketaan.
Eilen oltiin treeneissä toista kertaa, kentällä oli ihan sikakylmä, vaikka oli pakkasta vain -10 astetta. Paikalle oli vääntäytyneet ainoastaan ne innokkaimmat eli ne jo kisanneet ja muutoinkin harrastaneet - ja koulutusohjaajat eli me ja 7 koiraa. Muita noviiseja ei ollut meidän lisäksi, joten eksynyt fiilis jatkui. Aluksi tehtiin luoksepäästävyysharjoitus 4 koiralla, joista Elmo oli viimeinen. Parilla koiralla oli ilmennyt koetilanteessa peruuttamista ja niitä sitten kopeloitiin oikein kunnolla ja urakalla. Elmo ensikertaa harjoitusta tekemässä kun oli, niin otettiin vain yhteen kertaan, vähän kuin makustellen. Ihan hienosti Elmo suhtautui. Vähän katseli, että mikä toi tyyppi (mies!) on kun tulee lääppimään, mutta ei väistänyt yhtään - ja häntä vispasi koko ajan. Sen jälkeen otettiin ... no en muista millä nimellä he sitä kutsuivat mutta itse aiemmin vastaavaa olen tottunut kutsumaan sosiaaliringiksi. Koirakot riviin ja pujottelua vuorotellen. Sen jälkeen tehtiin ringissä liikkumista kävellen ja juosten, suunnan vaihtoja ja käännöksiä ja lopuksi luoksetulokuja. Elmon kanssa oltiin rivin viimeisenä ja se "hieman" täpinöissään uudesta jutusta johon sisältyi vieraita koiria. Missään vaiheessa ei ole yrityksistä huolimatta päästy harjoittelemaan vieraiden koirien läheisyydessä oloa. Viimeisten koirien ohittaessa kävin kyykkyyn Elmon eteen kun en saanut siihen kunnollista kestävää kontaktia - viis perusasennosta ja muiden tekemisistä - ja loput koirat saivat ohittaa ilman huomiota eikä meillä ollut kontaktin kanssa mitään ongelmaa. Meidän vuorolla ei pujoteltu, vaan kierrettiin porukka. Ringissä meno sujui jo paremmin, paitsi täyskäännökset joiden harjoittelu on muutenkin vielä vaiheessa, minulla on liikaa käsiä ja jalkoja. Luoksetulokujaan ei osallistuttu kujassa, vaan tehtiin muiden lähdettyä muutama luoksetulo koulutusohjaajan avustuksella. Tällä kertaa oli eri ohjaaja ja namipalkasta saatiin ehdotus siirtyä palloon/patukkaan. Virn! Meillä on käytetty ja käytetään jatkossakin namipalkkaa, koska se on ehdottomasti toimivin palkkauskeino. Elmo rauhoittui välittömästi siinä silmän räpäyksessä kun muut koirat lähtivät kentältä, siedätystä muille koirille on siis se mitä tarvitaan huomattavasti lisää. Taisi olla aika jännittävä kokemus, sen verran kierroksilla jätkä kävi muiden koirien paikalla ollessa.
Jos välittäisin muiden katseista ja niistä pääteltävissä olevista ajatuksista, niin minua ei kuuna kullan valkeanakaan nähtäisi enää tuolla kentällä. Mutta koska minulle oli tärkeintä Elmon käyttäytyminen tilanteessa, menen kentälle jatkossakin. Noiden vieraiden koirien kohtaamistilanteiden harjoittelu on osoittautunut miltei ylivoimaiseksi - siis kun ei niitä ole missään, niitä koiria! Kesällä ja syksyllä päästiin hyvään alkuun kun koirakoulussa oli porukkaa, mutta jos paikalla on kaksi koiraa, kuten viimeisinä kuukausina on ollut, niin ei siinä paljon häiriönsietoharjoittelua tule. Täältä kun lähtee kylille, niin meidän tuurilla ei nähdä yhtään koiraa tai joku menee jossain näköetäisyyden rajamailla.Toisaalta luotan kuitenkin Elmoon, muutama kerta ja sen jälkeen uskon tuon muiden koirien sietokynnyksenkin kasvaneen. Ja kun kenenkään kohdalla kohtaustilanteessa ei ollut mitään alistumisen tai pelon merkkejä - uusi tilanne vain sai kierrokset hurjiin lukemiin. Hevoset ovat tähän mennessä olleet kaikkein pelottavampia olioita, niitä piti käydä katsomassa 3 kertaa, ja sen jälkeen ne ovat "kuuluneet kalustoon". Aluksi niille piti tuhahtaa, mutta enää aikoihin niille ei ole tarvinnut tehdä edes sitä.
Muutama ilta takaperin käytiin totuttautumassa tallikahvio-käyttäytymiseen. Jos kahvioon tuleva ei millään tavoin reagoinut Elmoon, jätkä oli ihan cool. Tervehtijät saivat riemukkaan vastaanoton, mutta jätkä tuli kuitenkin takaisin kutsusta. Ei hassumpaa, vähän kierroksia se otti, mutta todella vähän siihen nähden mitä olin odottanut.
Muuten Elmolla jatkuu edelleenkin isokoira-pienikoira kausi, välillä muka niin suurta ja mahtavaa ja sitten hörvelletään pentuhepulissa. Muutamana iltana on nyt koettu sekin ihme, että se tulee viereen ihan oma-aloitteisesti ja laittaa kuonon polven päälle. Elmohan ei edes pentuna ollut mikään sylikoira eikä ole halitteluista piitannut. Ei karta läheisyyttä, mutta ei itse siihen hakeudu. Nyt nuo muutamat kerratkin ovat olleet sellaisia, että se on varkain hiipinyt viereen. Mitä pidempään itse malttaa olla sitä huomioimatta sitä pidempään se siinä viihtyy. Eilen illalla kokeilin korvien rapsutusta kun se oli sylissä etutassut jalkojeni päällä. Kyllä se sitä kesti jonkun aikaa, mutta jännittyi kuitenkin. Meidän toinen kissa on samanlainen - pysyy kyllä sylissä kun ottaa ja silittelee, mutta heti kun vapauttaa kädet, niin katoaa. Sohvalle se tulee viereen, ja viihtyy jopa tunninkin, jos sitä ei huomaa ja ohimennen vain silittää tai hellästi rapsuttaa. Olisikohan se tuo musta väri, joka tekee niistä itsenäisiä king-kongeja? Noihin tilanteisiin Elmolla oli takataskussa käytettäväksi king-kong-katse. Lempeän rakastava älykäs tummien silmien katse kulmakarvojen välistä pilkottaen - oi! Tuollaista katsetta en ole koskaan yhdeltäkään meidän koiralta saanut. Katseen kohteena olevana sydän muljahtaa mukavasti. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)