Aika kuluu uskomattoman nopeasti. Reilu kuukausi on jo ehtinyt vierähtää edellisestä bloggauksesta.....
Perustottelevaisuusharjoituksia on jatkettu koirakoulussa - ja kotona. On otettu huimia askeleita eteen ja välillä muutama taaksekin.
Luoksetulo on vauhdikas, iloinen ja 99,99 % kutsusta taattu. Erittäin harvoin, jos ollenkaan tarvitaan kuin yksi kutsu. Tätä harjoitellaan ja taitoa vahvistetaan ja palkataankin päivittäin.
Luoksetuloon tietenkin liittyy eteen tulo. Liike on hyvässä mallissa, joskus Elmo jää liian kauaksi, mutta jos ongelmaa liikkeestä pitäisi hakea, niin varmaan se on liian vauhdikas liian lähelle mätkähdys.Käsimerkistä liikkeen yhteydessä ollaan hiljalleen luopumassa. Joskus kun on "huonompia" päiviä olen käsimerkkiä käyttänyt enemmän.
Istumista jouduttiin myös harjoittelemaan "uudelleen" vai pitäisikö sanoa, että istumisharjoittelu otettiin ykkösasiaksi kun Elmo päätti alkaa komentamaan haukkumalla kaikissa liikkeissä. Käsimerkkiä tässäkin on vielä toisinaan käytetty.
Maahanmeno opeteltiin jo kertaalleen, mutta erityisesti tässä liikkeessä Elmo alkoi haukahtamaan kesken liikkeen, joten otettiin pari peruutusaskelta. Samassa yhteydessä sitten otettiin oikeaksi palkattavaksi maahanmenoksi etujalat ensin maahan, aluksi teki liikkeen peppu ensin. Muutoksella saatiin haukkuminen pois ja liike varmemmaksi. Eikä enää tarjoa ihan joka välissä maahanmenoa. Käsimerkistä luopuminen on vasta tulossa uuden liikkeen oppimisen myötä kuvioon, mutta aikaahan on.
Paikallaoloa on treenattu myös. Harjoittelun edetessä oma liikkumiseni onnistui jo useamman metrin. Maahanmeno-ongelmien myötä homma meni uusiksi kun Elmo alkoi nostaa takapuoltaan. Eli pari askelta taakse ja harjoitukset jatkuvat ja peppu pysyy maassa. Käsimerkistä luopumista ei ole vielä edes harkittu ;o)
Uusimpana liikkeenä aloitettiin vast'ikään sivulletulon harjoittelu. Alkuun oli itsellä vaikeuksia oivaltaa kuinka homma oikein tehdään ja vasta usean harjoittelukerran jälkeen lamppu syttyi. Keittiön alakaappien avustuksella Elmo ei lähtenyt enää metrien päähän vaan pysyy kohtuullisen lähellä. Yhdeksi ongelmaksi osoittautui makupalasta luopuminen - sitähän harjoiteltiin jo ihan pentuna. Elmo ei ymmärtänyt miksi sen pitäisi tavoitella liikkeessä makupalaa kun tähän asti oli saanut sen luopumalla. Tuli havaittua, että yksi asia vaikuttaa toiseen yllättävällä tavalla.
Koirakouluharjoitteluun on tuonut uutta haastetta nurmikentällä samanaikaisesti pidettävät jalkapallojunioreiden harjoitukset. Hienosti Elmo keskittyy tekemiseen vaikka mentäisiin muutaman metrin päähän pyrähtelevistä junoreista. Aiemminhan samalla on etäämmällä ollut puistozumbatunti. Alusta lähtien tehtiin päätös, ettei muita koiria ei kentällä tervehditä eikä niiden kanssa leikitä. Päätös on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kaikki mukana olijat eivät sitä tosin tunnu oikein käsittävän, sen huomasi konkreettisesti viikko sitten alkaneessa jatkoryhmässä, kun uusia koiria tuli mukaan.
Taannoin käytiin SSSK:n leirillä Laitilassa. Mielenkiintoinen kokemus. Käytiin seuraamassa jalostustarkastusta ja tottisharjoituksia. Tottisharjoituksissa päästiin tutustumaan pallonarulla leikkimiseen ohjaajan avustuksella. Ei ihan sitä mitä on itse tehty, erityisesti leikin periaate oli toinen ja siksi homma olikin vähän "pihalla oloa". Mutta ajatuksia se kuitenkin herätti - ja jätti jälkensä Elmon käyttäytymiseen. Jälkiä korjattiin parisen viikkoa. Joten oppi meni hyvin perille, vaikka ei ollutkaan sitä mitä meillä on ajatuksena. Konkreettinen esimerkki siitä kuinka nopeasti Elmo oppii ja opittu jättää merkkinsä. Oppina meille oli, että jatkossa yritämme enemmän kysyä etukäteen mikä on homman nimi ja jos se on meidän ajatuskuvioiden mukaista, niin vain siinä tapauksessa otamme osaa muutoinkin kuin katselemalla.
Elmo on kasvanut 19 viikkoiseksi ihan reippaan kokoiseksi jätkäksi: reilut 23 kiloa ja korkeutta enemmän kuin irskeillä. Korvia teippaillaan ja pentukarvaa on nypitty. Kynsienleikkuut ja muut arkirutiinit sujuvat jo rutiinilla. Sisäsiisteys edistyy ja usein menee päivät jo parilla lätäköllä. Trimmipöydälläkin käydään ihan vaan Muodon vuoksi. Trimmipöydän levy on yhä edelleen vaihtamatta, joten pöydällä käynnit edellyttävät varmistajaa. Kauaa Elmo ei enää pöydälle sovi. Hyvässä asennossa seisten ei jää yhtään turvaväliä pöydältä putoamiseen.
Elmo on yhä edelleen osoittanut olevansa perusrauhallinen jätkä, joka ei pienistä hätkähdä. Tuo rauhallisuus on oudokseltaan aiempiin sählääjäpentuihin verrattuna ollut ihan mielenkiintoinen ominaisuus. Tosin kun aletaan tehdä töitä ei rauhallisuudesta ole tietoakaan ja pitää miettiä missä järjestyksessä mitäkin tehdään, etteivät kierrokset nouse liikaa, jotta yleensä pystyy jotain tekemään eikä homma mene ihan käsille. Mitä vaikeampi juttu, sitä varmemmin Elmo keskittyy varsinaiseen tekemiseen. Ei ollenkaan huonompi ominaisuus =D
PS. Elmo on sitten ensimmäinen koira meillä, joka on merkittävässä määrin syönyt jotain ei syötäväksi kelvollista. Varasti ja nielaisi pikkulikan pikkupöksyt. Parafiiniöljyä ei tietenkään ollut riittävästi, mutta onneksemme tuttavalta löytyi ja selvittiin apteekkien aukeamiseen asti. Pöksyt tulivat samaa reittiä kuin olivat menneetkin seuraavan päivän iltapäivällä, oksentamalla. Oppi: Elmo ei oppinut yhtään mitään, me opimme, että vastaavassa tilanteessa ruisleipä kera ison voinokareen ei ole riittävän houkuttelevaa vaihtokaupan tekemiseen eikä vaihtokauppaa kannata tarjota perään juoksemalla. Seuraava pikkuhousuepisodikin on jo koettu. Vahingosta viisastuneena päätimmekin kutsua Elmon luokse ja tarjota lihapullaa ja pikkulikka nappaamaan pikkarit samanaikaisesti parempaan talteen. Jee, ollaan me vähän fiksuja. :o}
PS2: Vahinkosaldotilanne: yhdet piloille pureskellut croksit ja muutamat hienosti tuunatut; sohvatyynyn päällisistä on oudosti kadonnut nappeja; aamiaislautaselta katoaa mystisesti voileipä jälkiä jättämättä jos kääntää selkänsä.....
