Hajatelmia koulutuspelin pelaamisesta

Pääsin Trainer's Choicen "Perustaidot koirallesi" kurssille. Tuttua asiaa monilta aiemmilta kursseilta, mutta yhä edelleen tulee uusia ahaa-elämyksiä ja oma ymmärtämys lisääntyy. Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi perusjuttuja ja harjoiteltiin kouluttajan mekaanisia taitoja. On se vaan kumma, ettei niitä tule erikseen harjoiteltua kotona, vaikka kuinka tietää, että siitä olisi hyötyä. Sen jälkeen ehdollistettiin koirat sekundäärivahvisteelle ja tehtiin kohdetyöskentelyä. Osallistujia oli 4 koirineen ja koirat eri ikäisiä ja eri tasoisia. Jokaisen kanssa tehtiin omista lähtökohdista ja jotain uutta ei normaalisti käytettyä tapaa.

Fiksu olisi koulutustilaan mennessä ottanut Elmon kanssa jo opitun rauhallisen sisääntulon metodit käyttöön, mutta kun en ole fiksu, niin mentiin sitten suunnilleen karmit kaulassa "JEEE!". Ja kun on tollo, niin tajusi asian vasta seuraavana aamuna. No seuraavalla kerralla sitten. Elmolla ei ollut mitään ongelmia naksun, kosketuskepin ja syömisen kanssa. Joten saatiin hyvät harjoitukset, vaikka ohjaaja sähläsikin. Ilta hurahti pitkälle ja kotona tuli vähän pyyhkeitä myöhäisestä kotiintulosta.

Kotitehtäviäkin saatiin
- tehdä lista käytöstä vahvistavista palkkioista,
- opettaa koira reagoimaan nopeasti sekundääri vahvisteeseen
- opettaa koira koskemaan kirsullaan 2 metrin päässä olevaa kohdetta väh. 6 kertaa 30 sek. ajan, harjoitus tuli toistaa vähintään 3 krt.
- yleistää edellinen harjoitus vähintään kolmeen eri ympäristöön

Käytöstä vahvistavien palkkioiden listaa olin ehtinyt miettimään jo aiemmin
- ruoka
- pallo
- haisteleminen (jälkityöskentely)
- tekeminen yleensä
- juokseminen
- patukka lentää

Sekundäärivahviste = naksu on opeteltu jo pentuna.

Kirsulla koskettaminen 2 metrin päässä olevaan kohteeseen....hyvin nopeasti Elmo tajusi mitä on tarkoitus tehdä. Juuri ennen nukahtamista tajusin, että kysymyshän on ns. koulutuspelistä ja siitä, että Elmo on oppinut pelaamaan! En ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota.

Elmo tarjosi ennen kartion kirsulla koskettamista aiempia naksuttimen kanssa tehtyjä harjoituksia takenevassa järjestyksessä
- maahanmeno kartion eteen = kepin ilmaisu - tästä oli muutama päivä taukoa
- tassun pito kartiossa = hiirimaton koskettaminen, kestolla - tästä oli viikko taukoa
- tassulla koskettaminen = hiirimaton koskettaminen tassulla - tästä oli kaksi viikkoa taukoa
- kartion tuominen = noutokapulan tuominen - tästä oli ainakin kolme viikkoa taukoa
Kun mikään edellisistä ei tuottanut palkkiota, Elmo päätti koskea kirsulla. Kosketuskeppiä on tehty lähes päivittäin ei tilanteissa, eli se on jo melkein arkipäivää. Koskettaminen oli vaan niin reipasta, että piti ottaa avustaja mukaan pitämään kartiota paikallaan = häiriö. Avustajan mukaan tulo ei häirinnyt millään tavalla vaan tekeminen jatkui. Seuraavaksi sitten yleistämään käytöstä.

Pelin pelaamisen tajuttuani oivalsin myös samana aamuna tehnyt jälkeä edeltävän käytöksen. Kai.... Kun jostain luopuu niin jotain saa. Kun luopuu riekkumisesta ja käyttäytyy siististi saa palkkioksi jäljen. Elmon haisteluahan on remmilenkeillä rajoitettu minimiin ja nyt kun asiaa pohtii, niin jäljen merkitys on kasvanut entisestään samassa tahdissa. Toisaalta tekeminen sinällään on ollut aina palkitsevaa. Ruoka toimii palkkiona, mutta se ei ole se SUURIN ja MAHTAVIN palkkio. Se on vähän kuin pomon kiitos tehdystä työstä ja se palkkapussi on sitten se JUTTU. Pallo on jo vähän isompi kiitos, mutta ei se-juttu kuitenkaan. Kahden patukan leikki on huippuhauskaa ja kiihdyttävää, kuppinurin palkkaa. Juokseminen on hauskaa ihan aina. Kuinka oppia käyttämään kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimivaa palkkiota onkin jo toinen juttu.... lisää märehtimistä ja kursseja ;o)

Jotenkin tajusin taas kuinka valta kapasiteetti Elmolla on oppia asioita, ainoastaan oma rajallisuuteni ja hoksaamisen hitaus on esteenä. Ja mitä enemmän Elmo oppii, sitä enemmän niitä mahdollisuuksia on. Elmon kapasiteetin rajattomuutta korostaa vielä sen kyltymätön halu tekemiseen, sitä ei saa tekemällä väsytettyä. Jos joskus aikaisemmin nuorempana se väsyi aivotyöskentelystä, niin nyt ollaan samassa aivotyöskentelynkin kohdalla kuin aikaisemmin pitkien metsälenkkien jälkeen. Puolen tunnin tirsat ja se on valmis uudelleen hommiin. Oi mistä saisinkaan sen viisauden toimia tuon koiran kohdalla tarkoituksenmukaisimmalla ja oikealla tavalla?

Kuinka totta onkaan Bob Baileyn lause: Vain mestarit harjoittelevat! Väärin! Vain OIKEIN harjoittelevista tulee mestareita. =)