Operaatio koiran väsytys

Kyllä sitä alkaa yhä enemmän vakuuttumaan siitä, että noiden perustaitojen hallinnalla pärjää oikein hyvin koiran kuin koiran kanssa. Liikkeet ohjaajasta poispäin, ohjaajaan päin ja paikalla olo. Siinähän ne perusasiat. Ja niitä on tietenkin harjoiteltu päivittäin :)

Kurssikerralla tuli taas kantapään kautta opittua, että kannattaa miettiä etukäteen asiat ja sitten toteuttaa ne myös. Samoin tuli konkreettisesti todettua kuinka monta muuttujaa voi yhteen koulutushetkeen oikeasti sisältyä ja mikä on niiden vaikutus. Ei ole ihme, että "kotona se kyllä osasi" on usein kuultu lause.

Lähelläpysymisharjoituksiin on nyt erityisesti panostettu, kaikesta mammaan suuntautuneesta huomiosta saa palkan. On yleistettykin. Käytiin tuntiratsastustallilla ihmettelemässä maneesin pohjaa ajavaa traktoria sen takana olevine härpäkkeineen. Kun traktori meni maneesiin, ei mitään vilkaisua kummallisempaa. Mentiin maneesin ovien väliin ja traktori oli näkymättömissä. Pörisevä ääni kun alkoi lähestymään Elmo laittoi korvat aiemmin näkemättömään asentoon, mutta kontakti oli mukana koko ajan. Korvien asennosta oli pääteltävissä pienoista huolta äänen lähteestä, mutta kun traktori tuli näkyviin niin huoli oli sitten siinä. Aha! Käytiin vielä maneesin puolella katsomassa paikkaa traktorin mennessä kauemmaksi. Sen jälkeen poikettiin vielä tallissa. Hevosille ei kannattanut huomiota jakaa kun oli ihmisiäkin paikalla. Rauhoittumiseen joututtiin tekemään hieman töitä, mutta viimein sekin onnistui. Ja jälleen kontakti pysyi kaiken aikaa. :)

Sunnuntaina tein aamusta kolme peltojälkeä märille pelloille. Tai aluksi niitä jälkiä oli kaksi, mutta oli pakko tehdä kolmas kun ne kaksi menivät ihan kyntämiseksi. Kun vaan muistaisi että muutaman päivän tauko vaatii löysät-pois-ruudun ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. Vähintäin yhtä tärkeää olisi, että tekijä muistaisi mistä aloitti jäljen tekemisen. Muuten jäljet menivät ihan kohtuu hyvin, kaikkien loppuun otin loivan kaarroksen ja sen Elmo meni kuin olisi aina mennyt. Viimeinen korjausjälki oli sitten sitä varmaa ja tarkkaa työskentelyä, jäljen lopussakaan en pystynyt huijaamaan loppuun ilmestyneellä palkalla - Elmo meni vain kuonon verran jäljen loppumisen yli.

Illalla Elmo oli mukana teinin ratsastusta seuraamassa. Pitihän siinä kaverusten tietenkin nenätysten nuuskutella hepan kanssa, joka sitten seuraavalla ohituksella moikkasi höristen hyväntahtoisesti häntää heiluttavalle Elmolle. Elmo osoitti ainoastaan kiinnostusta kaveriin mennessään nuuskuttelemaan, ei pelon häivääkään ilmassa. Muu aika sitten vaan oltiin kentän laidan penkillä ja katseltiin, mitä nyt välillä käytiin nostelemassa puomeja. Puomien nosteleminen oli Elmolle tosi tarkkaa työtä. Ensin piti mennä esteelle rauhallisesti edeten kun teini ratsasti kentän toisella laidalla. Elmon piti istua tolpan viereen odottamaan kun nostin puomia. Ja sitten siirtyminen toisen tolpan viereen, Elmo istumaan ja jälleen puomin nosto. Lopuksi rauhallinen siirtyminen takaisin penkille. Kolmannella toistolla Elmo istui itse tolppien viereen ilman pyyntöä. Pikkasen tärkeänä jätkä hoiteli virkaansa ♥

Tämän aamua Elmo on rötköttänyt sohvalla umpisessa unessa, edes banaanin kuoren avaaminen ei saanut sitä nostamaan päätä. Todella syvässä unessa siis. Kävin ottamassa muutaman valokuvankin selällään makaavasta lötköstä, ei edelleenkään reagointia. Olla tekemättä mitään paikassa, jossa voisi tehdä vaikka mitä oli siis todella rankkaa. Piti hetki sitten ihan katsoa tarkemmin, että hengittääkö jätkä vielä :)

Edit 27.9.: 

Tajusin juuri äsken pp-lenkillä Elmon kanssa, että se rauhoittui sunnuntaina kentän laidalla lähes omatoimisesti ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se tajusi keväällä, että maailma ei olekaan sen pään sisällä vaan pyörii sen ulkopuolella. Tehty työ siis alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta puolen vuoden jälkeen: koira osaa rauhoittua ihan itse. :o]