Koulutus peruutettu vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Nyt alkaa olla jonkinlaista empiiristä tuntumaa milloin "muuten-vaan-harrastajien" tunnit peruutetaan osallistujien toimesta: pakkasta enemmän kuin -10, jouluvalmistelut alkoivat heti joulukuun alusta, vesisade, pimeä..... ööh :( Ei silti, että tuonne itsekään himona hinkuaisin, mutta mietin vaan.....
Elmo saa tänään osakseen loppukarvojen häädön kun ei ohjattuun treeniin päästy - onneksi karvat ovat uusiutuva luonnonvara.
Oi kuinka kuolasin eilen Lahden näyttelyssä turisteeratessani yhden esittelypisteen valjaita ja vetoaisoja. :)
maanantai 17. tammikuuta 2011
perjantai 14. tammikuuta 2011
Karvasato
Elmolle tuli karvasato. Reisistä katosivat karvat, ei nyt ihan kaljut ole, mutta laikukkaat. Joten kunnon trimmiksi menee. Eikä onneksi yhtään harmita :( ... kolmas näyttely johon on ilmoittauduttu jää väliin.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Lauman vartija
Elmo on alkanut hiljalleen ottamaan paikkaansa lauman vartijana. Joulun seutuun käytiin erilaisilla kokoonpanoilla pulkka- ym. metsälenkeillä, joilla sen vartiointikäyttäytyminen tuli hyvin esille. Teinin kanssa ulkoillessaan sillä on kova vahtimisen tarve. Eihän koskaan voi tietää mitä teini keksii, ne kun ovat niin arvaamattomia! Riekkuikin niin, että eräs kerta Elmo katsoi parhaaksi ryhtyä poliisiksi ja rauhoittaa tilanne - onneksi oli paksu toppatakki.
Mummin murujen kanssa ulkoillessa Elmo katsoi toimivaksi etenemisjärjestykseksi sen, että ensin meni teini ja sitten muut ja mamma viimeisenä. Turvallisuus ennen kaikkea - Elmo tietenkin johti joukkoa, mitä nyt välillä kävi tekemässä tarkistuksia, että porukka pysyi kasassa. Muussa järjestyksessä jos yritettiin edetä, niin puuhasta ei kerta kaikkisesti tullut mitään.
Joulupukki - oliko se se punaisiin pukeutunut ukko, joka kävi kun Elmo sai suuren suuren Luun? Mutta joulupukkihan on kiva ukko, joten sen osalle riitti tiukkailmeinen tarkkailu portin takaa luuta syödessä. Varoitushaukahduksiakaan ei tarvittu. Toisin kuin rakettien kanssa. Ensimmäiset suhahdukset klo 18. piti ilmoittaa mammalle haukahtamalla, mamma kiitti ja homma oli siinä. Kunnes tuli seuraava suhahdus klo 21. sama kuvio toistui ja jälleen puolilta öin.
Naapurien vieraat oli tarpeen ilmoittaa joka kerta. Juu, ja naapurissa kävi vieraita melko usein joulun seutuun. Lunta normaalisti traktorilla auraavaa naapurinmiestä ei tarvinnut ilmoittaa haukahduksella kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta kun lähinaapuri ryhtyi samaiseen puuhaan mönkkärillä, asiasta tuli ilmoittaa suureen ääneen. Mönkkäriä ei tarvitse ilmoittaa silloin kun sillä puuhastellaan naapurin omalla pihalla, mutta onhan lumen auraus pihatiellä eri juttu. Lumensiirtovälineet ovat muutoinkin varsin vaarallisia, tappomeininki on vähin mitä niiden kanssa voi ottaa. Joten ei ole Elmosta lumityökaveriksi.
Omat jouluvieraat saivat osakseen "aha" -toteamuksen ja mamman jalkojen viereen makuulle käymisen. Sinänsä aika mielenkiintoista, kun meillä ei vieraita nyt alvariinsa ramppaa, joten harjoituksiin ei ole järin paljon ollut mahdollisuuksia. Tilanne kyllä valmisteltiin vieraiden saapuessa kontaktiharjoituksilla ja kun vieraat olivat pääseet istumaan ohjeistuksella "olkaa kuin koiraa ei olisikaan". Vastaavia harjoitustilanteita saisi olla useammin. Mummin murujen vierailuilla kun Elmo ei malta olla rauhassa, isomman murun kasvoja on ihan pakko päästä lipaisemaan - muru on reipas tyttö ja tiuskaisee "Eemo mee pois".
Pikkulikka kävi välipäivinä nielurisaleikkauksessa. Leikkauspäivänä kotiin palattua Elmo katsoi tehtäväkseen vahtia ettei kukaan pääse lepäävää toipilasta häiritsemään. Koko illan ravasi toistuvasti uhkaavilla haukahduksilla ovilla ilmoittamassa, että tänne ei sitten tulla ja jos joku uskaltaa tulla, niin varokoon vaan. Palasi vartiopaikalleen varoitusten jälkeen likan lepopaikan viereen, pää tyynyn viereen silmä tarkkana likkaa vahtien. Seuraavana päivänä kun likka oli jo pystyasennossa ei tarvinnut enää vahtimista, paitsi kun meni lepäilemään. Sama vahtimiskuvio toistui.
Sukset! Ne ovat varsin vaaralliset kapineet. Sauvoihin Elmo on tottunut perheen jalkansa loukanneen kanssa, mutta sukset. Niitä pitää haukkua mennen tullen ja palatessa kun seinää vasten ovat pystyssä. Saatikka sitten kun ovat mamman jalassa. Hiihtolenkkien aluksi ja lopuksi sukset saavat kuulla kunniansa. Muuten hiihtolenkeillä on kivaa, liekö Elmon mielestä eri kapineet kun liikkuvat =)
Tähän lauman vartijana toimimiseen näyttäisi jotenkin liittyvän lähes täysi korvattomuus normaaleissa tottisharjoituksissa. Paikalta voi kadota tai ainakin esittää uunoa "mitä sää oikein tarkoitat, oonko mää muka joskus osannut istua käskystä".... "mitäköhän kieltä toi oikein puhuu, ei ymmärrä, ei...." Ja muutamia kertoja on mamman kanssa jouduttu nokkapokassa neuvottelemaan asioista, onpa mamma joutunut käyttämään pr-voimasanojakin tavallista useammin ;o)
Mummin murujen kanssa ulkoillessa Elmo katsoi toimivaksi etenemisjärjestykseksi sen, että ensin meni teini ja sitten muut ja mamma viimeisenä. Turvallisuus ennen kaikkea - Elmo tietenkin johti joukkoa, mitä nyt välillä kävi tekemässä tarkistuksia, että porukka pysyi kasassa. Muussa järjestyksessä jos yritettiin edetä, niin puuhasta ei kerta kaikkisesti tullut mitään.
Joulupukki - oliko se se punaisiin pukeutunut ukko, joka kävi kun Elmo sai suuren suuren Luun? Mutta joulupukkihan on kiva ukko, joten sen osalle riitti tiukkailmeinen tarkkailu portin takaa luuta syödessä. Varoitushaukahduksiakaan ei tarvittu. Toisin kuin rakettien kanssa. Ensimmäiset suhahdukset klo 18. piti ilmoittaa mammalle haukahtamalla, mamma kiitti ja homma oli siinä. Kunnes tuli seuraava suhahdus klo 21. sama kuvio toistui ja jälleen puolilta öin.
Naapurien vieraat oli tarpeen ilmoittaa joka kerta. Juu, ja naapurissa kävi vieraita melko usein joulun seutuun. Lunta normaalisti traktorilla auraavaa naapurinmiestä ei tarvinnut ilmoittaa haukahduksella kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta kun lähinaapuri ryhtyi samaiseen puuhaan mönkkärillä, asiasta tuli ilmoittaa suureen ääneen. Mönkkäriä ei tarvitse ilmoittaa silloin kun sillä puuhastellaan naapurin omalla pihalla, mutta onhan lumen auraus pihatiellä eri juttu. Lumensiirtovälineet ovat muutoinkin varsin vaarallisia, tappomeininki on vähin mitä niiden kanssa voi ottaa. Joten ei ole Elmosta lumityökaveriksi.
Omat jouluvieraat saivat osakseen "aha" -toteamuksen ja mamman jalkojen viereen makuulle käymisen. Sinänsä aika mielenkiintoista, kun meillä ei vieraita nyt alvariinsa ramppaa, joten harjoituksiin ei ole järin paljon ollut mahdollisuuksia. Tilanne kyllä valmisteltiin vieraiden saapuessa kontaktiharjoituksilla ja kun vieraat olivat pääseet istumaan ohjeistuksella "olkaa kuin koiraa ei olisikaan". Vastaavia harjoitustilanteita saisi olla useammin. Mummin murujen vierailuilla kun Elmo ei malta olla rauhassa, isomman murun kasvoja on ihan pakko päästä lipaisemaan - muru on reipas tyttö ja tiuskaisee "Eemo mee pois".
Pikkulikka kävi välipäivinä nielurisaleikkauksessa. Leikkauspäivänä kotiin palattua Elmo katsoi tehtäväkseen vahtia ettei kukaan pääse lepäävää toipilasta häiritsemään. Koko illan ravasi toistuvasti uhkaavilla haukahduksilla ovilla ilmoittamassa, että tänne ei sitten tulla ja jos joku uskaltaa tulla, niin varokoon vaan. Palasi vartiopaikalleen varoitusten jälkeen likan lepopaikan viereen, pää tyynyn viereen silmä tarkkana likkaa vahtien. Seuraavana päivänä kun likka oli jo pystyasennossa ei tarvinnut enää vahtimista, paitsi kun meni lepäilemään. Sama vahtimiskuvio toistui.
Sukset! Ne ovat varsin vaaralliset kapineet. Sauvoihin Elmo on tottunut perheen jalkansa loukanneen kanssa, mutta sukset. Niitä pitää haukkua mennen tullen ja palatessa kun seinää vasten ovat pystyssä. Saatikka sitten kun ovat mamman jalassa. Hiihtolenkkien aluksi ja lopuksi sukset saavat kuulla kunniansa. Muuten hiihtolenkeillä on kivaa, liekö Elmon mielestä eri kapineet kun liikkuvat =)
Tähän lauman vartijana toimimiseen näyttäisi jotenkin liittyvän lähes täysi korvattomuus normaaleissa tottisharjoituksissa. Paikalta voi kadota tai ainakin esittää uunoa "mitä sää oikein tarkoitat, oonko mää muka joskus osannut istua käskystä".... "mitäköhän kieltä toi oikein puhuu, ei ymmärrä, ei...." Ja muutamia kertoja on mamman kanssa jouduttu nokkapokassa neuvottelemaan asioista, onpa mamma joutunut käyttämään pr-voimasanojakin tavallista useammin ;o)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)