Viikko on treenailtu vähän vasemmalla kädellä. Lauantain hienon malttiharjoituksen jälkeen on vastaavaa eteiseen jättäen istumis/makaamistreeniä tehtyä lähes päivittäin. Nyt ei enää kuulu piippausta. Kerran 2 patukan kanssa leikkiä kotipihassa.
Tiistai-treeni jälleen kentällä, lämpötila huiteli jossain +24 paikkeilla. Kotoa lähtiessä oikein perinteistä häsläystä, jo siinä vaiheessa kun aloin suunnittelemaan lähtemistä. Elmo käskyllä odottamaan. Malttia olisi hieman kaivannut lisää, matkallakin melkoista vöyhkäämistä. Kentälle pysähdyttyä sen kaksinkertainen konsertti pystyyn. Keskityin itse extrana "evvk, tää-on-tylsää" -fiilikseen. Hetken päästä Elmo ilmeisesti totesi tylsyyden saavuttaneen meidät ja KÄVI MAATE. Jonkun ajan kuluttua menin ottamaan sitä peräkontista ja se malttoi odottaa lupaa luukun ollessa avoimena vaikka ohi kulki koiria ja ihmisiä.
1. kerralla käytiin kävelemässä kentän viereistä pyörätietä, pari tottisliikettä ja patukalla leikkimistä. Kun rauhallisuuden määrä näytti olevan ihan kohtuullinen, mentiin sitten vielä kenttää reunustavalle tiellekin. Pysähdeltiin kentän kohdalla useita kertoja ja katseltiin muita koiria. Lopuksi leikkiä ja autoon.
2. kerralla koira autosta ja pyörätien alkupään viheriölle katselemaan kun kentällä olijat alkoivat siirtyä autoon. Alle 10 m päästä kulki useita koiria, eikä Elmo niihin reagoinut merkittävästi. 5 metrin läheisyys alkoi olla jo siinä hilkulla. Oli maahan komennettuna ja nousi istumaan, mutta uudella käskyllä kävi takaisin maahan (eikä tarvinnut edes karjaista, ihan normikäsky) ja vilkuili vaan silmäkulmastaan ohi kulkevaa koiraa. Näki kuinka se oli ihan siinä hilkulla että olisi rynnännyt, mutta pysyi kuitenkin makupalojen voimalla ja kehumisella paikallaan. Kun tilanne oli ohi, oikein extraherkut taskusta. Kun homma meni putkeen, päätin vielä käydä kentällä. Kentälle mennessä tuli vastaan koira hieman liian läheltä, n. 3 m, ei ollut paikkaa väistää, joten kohtaamista ei voinut välttää. Elmo riehaantui ja alkoi kiskomaan remmistä, mutta tuli tosi hyvin ja vaivattomasti takaisin. Kentällä mentiin 'hyvin osatut' tottiskuviot läpi: perusasento, seuraamiset käännöksineen (ei täyskäänn.), istumiset, maahanmeno, luoksetulo, liikkeestä maahan. Liikkeissä en vaatinut enempää kuin tekemisen, tarkoituksena oli vain yhdistää kenttä ja tekeminen, ja sen lisäksi Elmo alkoi olla jo aika väsynyt. Lopuksi leikkiä ja patukan kantaminen autoa kohti. No eihän se tietenkään sinne asti suussa pysynyt, pari kolme metriä ja tiputti, mutta otti takaisin suuhun kun pyysi.
Jäin vielä seuraamaan muiden treenaamista ja sitten kotiin. Kotiin tuli rauhallinen koiruli. Illan viiletessä Elmokin virkosi ja päätti sitten riekkuilla oikein kunnon pentuhepulit (sisällä), pois-alta-risut-ja-männyn-kävyt. Sen jälkeen se rauhoittui nukkumaan. Ylimääräiset höyryt piti päästää pois.
Eilen illalla kun mietti tekemisiä, niin tuntui ettei tehty juuri mitään. Mutta nyt kun niitä tähän kirjoittelee, niin ihan kunnon treeniähän tuossa tuli, vaikka treenattavat asiat olivatkin periaatteessa helppoja, niin Elmolle ne kuitenkin olivat melko vaikeita sen maltin vähäisyyden vuoksi. Upeasti on jätkällä harjoituksien myötä kärsivällisyys kasvanut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti