Kyllä se kotona osasi, vol.1

Oli sitten vähän "kyllä se kotona osasi" -reenit. Elmo pysyi hyvin lähellä remmi löysällä, kosketuskeppikin toimi sekä lähellä että kauempana, ei ollut liian kiihtynyt toimintaan ja jaksoi hyvin keskittyä. Haki hienosti kontaktia liikkuessa koko ajan mukana kulkien, ilman että olisi ollut käskynalla ja haki palkan vasemmalta puolelta, kuten on nyt tehty kotonakin. Tuli siinä ohimennen harjoiteltua täyskäännöstäkin ja siihen löydettiin luonteva liikerata, jota on yritetty hakea tottis-reeneissä. Oma-aloitteinen rauhoittuminenkin saatiin aikaiseksi kun kävin nojailemaan hyppyesteeseen, seisoskelu ei ollut riittävän ei-mitään-tekemistä. Ihmisen kiertäminen sujui kumpaankin suuntaan oikein hyvin, taidettiin mennä ihan parin metrin etäisyydeltä, ilman mitään reaktiota. Joten tosi paljon on saatu aikaiseksikin, kun kontrolli koko ajan säilyi toko-koirien lähdön aiheuttamaa "tahtoo-tahtoo" pysähdystä lukuun ottamatta ja toisen koiran treenaaminen lähellä oli taas hieman vaikeampaa kestää. Kuppi ei kuitenkaan kaatunut, vähän läikkyi yli. Väliaikakierroksia oli kuitenkin hieman liikaa - ja se kuului ihan kiitettävästi. Jos nyt noista kierroksista pitäisi jotain positiivista hakea, niin onhan se haukkunut enemmänkin, ja paljon, tosi paljon. Elmon haukkuminen potutti taas kerran ja ankarasti.

Seli-seli: Kentällä ei ole käyty varmaan kolmeen neljään viikkoon niin, että siellä olisi muita saman aikaisesti ja se näkyi erittäin selvästi, varmaan merkittävin tekijä tuossa haukkumisessa. Päivän pitkä lenkki jäi kiireen takia tekemättä ja virtaa oli kuin pienessä pitäjässä. Omat odotukset olivat liian korkealla, kun kotosalla on kuitenkin mennyt niin hyvin ja häiriöitä on ollut sopivasti. 

Jatkossa täytyy vaan tehdä vieläKIN tarkempi käsikirjoitus ja pysyä siinä ja ennen kaikkea miettiä "mitä-sitten-jos"-tilanteisiin reagoimista paremmin. Edelleen oli ilmassa omaa sähläystä ja mm. lelu jäi autoon. Hemmetti kuun oon hösäle. Omat odotukset ovat välillä ylimitoitetut ja niistä tulee turhaa kiukkua. Koko illan hoin itselleni "älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti - älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti..." kummasti se riittävän monta kertaa toistettuna alkaa tehoamaan tai ainakin helpottamaan. Aiemminkin meillä on ollut vilkkaita koiria, mutta ne ovat osanneet rauhoittua ihan itse ilman opettamista. Koirat ovat erilaisia ja Elmo nyt tuntuu olevan koira, jolle pitää opettaa rauhoittuminen myös kodin ulkopuolella, jotenkin sitä on ollut todella vaikea hahmottaa. Ja nyt senkin tietää, että vaikka koira osaisi pentuna rauhoittua kodin ulkopuolella ja käyttäytyä hillitysti, se ei tarkoita mitään jatkoa ajatellen. Elmollahan tuo ominaisuus tuli esille sen jälkeen kun se tajusi, että maailmassa tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa sen pään ulkopuolella eikä vaan sen pään sisällä.

Ihan hyvä treeni se oli, paljon on edistytty ja päästy asioissa eteenpäin :)

Operaatio koiran väsytys

Kyllä sitä alkaa yhä enemmän vakuuttumaan siitä, että noiden perustaitojen hallinnalla pärjää oikein hyvin koiran kuin koiran kanssa. Liikkeet ohjaajasta poispäin, ohjaajaan päin ja paikalla olo. Siinähän ne perusasiat. Ja niitä on tietenkin harjoiteltu päivittäin :)

Kurssikerralla tuli taas kantapään kautta opittua, että kannattaa miettiä etukäteen asiat ja sitten toteuttaa ne myös. Samoin tuli konkreettisesti todettua kuinka monta muuttujaa voi yhteen koulutushetkeen oikeasti sisältyä ja mikä on niiden vaikutus. Ei ole ihme, että "kotona se kyllä osasi" on usein kuultu lause.

Lähelläpysymisharjoituksiin on nyt erityisesti panostettu, kaikesta mammaan suuntautuneesta huomiosta saa palkan. On yleistettykin. Käytiin tuntiratsastustallilla ihmettelemässä maneesin pohjaa ajavaa traktoria sen takana olevine härpäkkeineen. Kun traktori meni maneesiin, ei mitään vilkaisua kummallisempaa. Mentiin maneesin ovien väliin ja traktori oli näkymättömissä. Pörisevä ääni kun alkoi lähestymään Elmo laittoi korvat aiemmin näkemättömään asentoon, mutta kontakti oli mukana koko ajan. Korvien asennosta oli pääteltävissä pienoista huolta äänen lähteestä, mutta kun traktori tuli näkyviin niin huoli oli sitten siinä. Aha! Käytiin vielä maneesin puolella katsomassa paikkaa traktorin mennessä kauemmaksi. Sen jälkeen poikettiin vielä tallissa. Hevosille ei kannattanut huomiota jakaa kun oli ihmisiäkin paikalla. Rauhoittumiseen joututtiin tekemään hieman töitä, mutta viimein sekin onnistui. Ja jälleen kontakti pysyi kaiken aikaa. :)

Sunnuntaina tein aamusta kolme peltojälkeä märille pelloille. Tai aluksi niitä jälkiä oli kaksi, mutta oli pakko tehdä kolmas kun ne kaksi menivät ihan kyntämiseksi. Kun vaan muistaisi että muutaman päivän tauko vaatii löysät-pois-ruudun ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista. Vähintäin yhtä tärkeää olisi, että tekijä muistaisi mistä aloitti jäljen tekemisen. Muuten jäljet menivät ihan kohtuu hyvin, kaikkien loppuun otin loivan kaarroksen ja sen Elmo meni kuin olisi aina mennyt. Viimeinen korjausjälki oli sitten sitä varmaa ja tarkkaa työskentelyä, jäljen lopussakaan en pystynyt huijaamaan loppuun ilmestyneellä palkalla - Elmo meni vain kuonon verran jäljen loppumisen yli.

Illalla Elmo oli mukana teinin ratsastusta seuraamassa. Pitihän siinä kaverusten tietenkin nenätysten nuuskutella hepan kanssa, joka sitten seuraavalla ohituksella moikkasi höristen hyväntahtoisesti häntää heiluttavalle Elmolle. Elmo osoitti ainoastaan kiinnostusta kaveriin mennessään nuuskuttelemaan, ei pelon häivääkään ilmassa. Muu aika sitten vaan oltiin kentän laidan penkillä ja katseltiin, mitä nyt välillä käytiin nostelemassa puomeja. Puomien nosteleminen oli Elmolle tosi tarkkaa työtä. Ensin piti mennä esteelle rauhallisesti edeten kun teini ratsasti kentän toisella laidalla. Elmon piti istua tolpan viereen odottamaan kun nostin puomia. Ja sitten siirtyminen toisen tolpan viereen, Elmo istumaan ja jälleen puomin nosto. Lopuksi rauhallinen siirtyminen takaisin penkille. Kolmannella toistolla Elmo istui itse tolppien viereen ilman pyyntöä. Pikkasen tärkeänä jätkä hoiteli virkaansa ♥

Tämän aamua Elmo on rötköttänyt sohvalla umpisessa unessa, edes banaanin kuoren avaaminen ei saanut sitä nostamaan päätä. Todella syvässä unessa siis. Kävin ottamassa muutaman valokuvankin selällään makaavasta lötköstä, ei edelleenkään reagointia. Olla tekemättä mitään paikassa, jossa voisi tehdä vaikka mitä oli siis todella rankkaa. Piti hetki sitten ihan katsoa tarkemmin, että hengittääkö jätkä vielä :)

Edit 27.9.: 

Tajusin juuri äsken pp-lenkillä Elmon kanssa, että se rauhoittui sunnuntaina kentän laidalla lähes omatoimisesti ensimmäisen kerran sen jälkeen kun se tajusi keväällä, että maailma ei olekaan sen pään sisällä vaan pyörii sen ulkopuolella. Tehty työ siis alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta puolen vuoden jälkeen: koira osaa rauhoittua ihan itse. :o]

 

Hajatelmia koulutuspelin pelaamisesta

Pääsin Trainer's Choicen "Perustaidot koirallesi" kurssille. Tuttua asiaa monilta aiemmilta kursseilta, mutta yhä edelleen tulee uusia ahaa-elämyksiä ja oma ymmärtämys lisääntyy. Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi perusjuttuja ja harjoiteltiin kouluttajan mekaanisia taitoja. On se vaan kumma, ettei niitä tule erikseen harjoiteltua kotona, vaikka kuinka tietää, että siitä olisi hyötyä. Sen jälkeen ehdollistettiin koirat sekundäärivahvisteelle ja tehtiin kohdetyöskentelyä. Osallistujia oli 4 koirineen ja koirat eri ikäisiä ja eri tasoisia. Jokaisen kanssa tehtiin omista lähtökohdista ja jotain uutta ei normaalisti käytettyä tapaa.

Fiksu olisi koulutustilaan mennessä ottanut Elmon kanssa jo opitun rauhallisen sisääntulon metodit käyttöön, mutta kun en ole fiksu, niin mentiin sitten suunnilleen karmit kaulassa "JEEE!". Ja kun on tollo, niin tajusi asian vasta seuraavana aamuna. No seuraavalla kerralla sitten. Elmolla ei ollut mitään ongelmia naksun, kosketuskepin ja syömisen kanssa. Joten saatiin hyvät harjoitukset, vaikka ohjaaja sähläsikin. Ilta hurahti pitkälle ja kotona tuli vähän pyyhkeitä myöhäisestä kotiintulosta.

Kotitehtäviäkin saatiin
- tehdä lista käytöstä vahvistavista palkkioista,
- opettaa koira reagoimaan nopeasti sekundääri vahvisteeseen
- opettaa koira koskemaan kirsullaan 2 metrin päässä olevaa kohdetta väh. 6 kertaa 30 sek. ajan, harjoitus tuli toistaa vähintään 3 krt.
- yleistää edellinen harjoitus vähintään kolmeen eri ympäristöön

Käytöstä vahvistavien palkkioiden listaa olin ehtinyt miettimään jo aiemmin
- ruoka
- pallo
- haisteleminen (jälkityöskentely)
- tekeminen yleensä
- juokseminen
- patukka lentää

Sekundäärivahviste = naksu on opeteltu jo pentuna.

Kirsulla koskettaminen 2 metrin päässä olevaan kohteeseen....hyvin nopeasti Elmo tajusi mitä on tarkoitus tehdä. Juuri ennen nukahtamista tajusin, että kysymyshän on ns. koulutuspelistä ja siitä, että Elmo on oppinut pelaamaan! En ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota.

Elmo tarjosi ennen kartion kirsulla koskettamista aiempia naksuttimen kanssa tehtyjä harjoituksia takenevassa järjestyksessä
- maahanmeno kartion eteen = kepin ilmaisu - tästä oli muutama päivä taukoa
- tassun pito kartiossa = hiirimaton koskettaminen, kestolla - tästä oli viikko taukoa
- tassulla koskettaminen = hiirimaton koskettaminen tassulla - tästä oli kaksi viikkoa taukoa
- kartion tuominen = noutokapulan tuominen - tästä oli ainakin kolme viikkoa taukoa
Kun mikään edellisistä ei tuottanut palkkiota, Elmo päätti koskea kirsulla. Kosketuskeppiä on tehty lähes päivittäin ei tilanteissa, eli se on jo melkein arkipäivää. Koskettaminen oli vaan niin reipasta, että piti ottaa avustaja mukaan pitämään kartiota paikallaan = häiriö. Avustajan mukaan tulo ei häirinnyt millään tavalla vaan tekeminen jatkui. Seuraavaksi sitten yleistämään käytöstä.

Pelin pelaamisen tajuttuani oivalsin myös samana aamuna tehnyt jälkeä edeltävän käytöksen. Kai.... Kun jostain luopuu niin jotain saa. Kun luopuu riekkumisesta ja käyttäytyy siististi saa palkkioksi jäljen. Elmon haisteluahan on remmilenkeillä rajoitettu minimiin ja nyt kun asiaa pohtii, niin jäljen merkitys on kasvanut entisestään samassa tahdissa. Toisaalta tekeminen sinällään on ollut aina palkitsevaa. Ruoka toimii palkkiona, mutta se ei ole se SUURIN ja MAHTAVIN palkkio. Se on vähän kuin pomon kiitos tehdystä työstä ja se palkkapussi on sitten se JUTTU. Pallo on jo vähän isompi kiitos, mutta ei se-juttu kuitenkaan. Kahden patukan leikki on huippuhauskaa ja kiihdyttävää, kuppinurin palkkaa. Juokseminen on hauskaa ihan aina. Kuinka oppia käyttämään kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimivaa palkkiota onkin jo toinen juttu.... lisää märehtimistä ja kursseja ;o)

Jotenkin tajusin taas kuinka valta kapasiteetti Elmolla on oppia asioita, ainoastaan oma rajallisuuteni ja hoksaamisen hitaus on esteenä. Ja mitä enemmän Elmo oppii, sitä enemmän niitä mahdollisuuksia on. Elmon kapasiteetin rajattomuutta korostaa vielä sen kyltymätön halu tekemiseen, sitä ei saa tekemällä väsytettyä. Jos joskus aikaisemmin nuorempana se väsyi aivotyöskentelystä, niin nyt ollaan samassa aivotyöskentelynkin kohdalla kuin aikaisemmin pitkien metsälenkkien jälkeen. Puolen tunnin tirsat ja se on valmis uudelleen hommiin. Oi mistä saisinkaan sen viisauden toimia tuon koiran kohdalla tarkoituksenmukaisimmalla ja oikealla tavalla?

Kuinka totta onkaan Bob Baileyn lause: Vain mestarit harjoittelevat! Väärin! Vain OIKEIN harjoittelevista tulee mestareita. =)

Nihkeä aamujälki

Päätin tehdä Elmolle peltojäljen viikon totaalitauon jälkeen ennen Forecan lupaamaa kaatosadetta. Pilkoin makkarat ja lähdin pellolle. Käytin runsaasti aikaa miettien tuulen suunnan suhdetta jälkeen, tuuli oli aika navakkaa, joten päädyin myötätuuleen. Jälkikaaviotakin mietin kävellessä ja päätin kokeeksi tehdä vanan ilman löysät-pois-ruutua. Menin jäljen aloituskohtaan huomatakseni, että paalu jäi kotiin, eikä pellolla tietenkään ollut ensimmäistäkään keppiä. Laiskana sitten päätin muistaa aloituskohdan. Muutama iloinen ärräpitoinen sana pääsi tajutessasi, että puhelinkin jäi kotiin ja vanhenemisaika jää katsomatta. Loistava peruste jäljen pituudelle (n. 100 m) oli makkaroiden loppuminen, muistin siis jopa tiputtaa ne makkarat.

Kotona pallo taskuun ja kohti peltoa. Elmolla oli odottava vire - mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta tuo kuvaa sitä parhaiten. Ei mitään riehumista tai ryntäilyä vaan tarkkaa silmällä pitoa. Rauhallisesti talsittiin pehmeällä sänkkäripellolla suunnilleen sinne mihin muistin jäljen tehneeni. Elmo istui nätisti vihjeestä ja jäi rauhallisesti odottamaan kun säädin remmien kanssa. Sen odottava vire oli käsin kosketeltavaa. Näytin suunnan ja sanoin super-rauhallisesti "etsi jälki". Meni sitten vähän janalähdöksi, kun muisti heitti pari metriä aloituskohdasta. Elmo etsi jäljen alun varsin näppärästi ja tarkasti ilman lisäapuja ja matka jatkui. Vauhtia oli piirun verran liikaa, mutta työskentely oli keskittynyttä ja tarkkaa - jos leirillä viimeinen jälki oli 10, niin tämä oli sitten 9. Tuulensuunta oli ehtinyt muuttumaan paikoin myötäisestä vastaiseksi, joten se siitä pohdinnasta. Kunnon tuulen puuskien kohdalla Elmo nosti päänsä, mutta vaihtoi kuitenkin takaisin maahan puuskan mentyä ohi ilman erillistä ohjausta. Jäljen lopussa Elmo tarkisti puolen askelen verran ja sitten kuittasi katseella "se loppui nyt". Palkaksi "hyvä koira, taitava" ja silitys ja kotia kohti. Pallokin lensi kun päästiin sänkkärille =)

Viikon tauon jälkeen olen tosi tyytyväinen. Vauhti alkaa lähennellä toivottua ja samoin tarkkuus. Tarkasti jokaisen askelen, osa makkaroista jäi peltoon, mutta sitä en pidä kovin huonona, koska niistä makkaroista kuitenkin tullaan ajan myötä luopumaan. Tuo odottava vireen kun saisi säilytettyä.

On Elmo vaan hieno koira :)

Leireilyä

Viikonloppu Hauhovissa seuran syysleirillä. Ohjelmassa meillä peltojälkeä ja muilla lisäksi tottistelua ja hakua. Perjantaina tehtiin "näyttöjäljen ajo", kouluttaja halusi nähdä missä mennään. Elmolle tehtiin suora vana. Kolme viikkoa treenitaukoa näkyi vaikka oltiinkin ennen kotoa lähtöä käyty tekemässä lenkki polkupyörällä. Ääntä ja vauhtia oli riittävästi, joku sanoisi, että liikaakin, mutta saatiinpa hyvä ja erittäin konkreettinen esimerkki siitä mitä meidän toiminta on. Mitään yllätyksiä ei jäljen ajo siis tuonut tullessaan. Frolic-palkalla jokaiselle askelelle mentiin.

Kouluttajan kanssa tehtiin suunnitelma viikonlopulle: löysät pois määrällä ja sen jälkeen keskittymistä ja rauhoittumista, loppupalkkakin päätettiin jättää kokonaan pois ja loppukiittelytkin mahdollisimman vaatimattomat. Jälkikuviona ensin ruutu, siitä porrasviistoon suorakaide ja siitä porrasviistoon vana. Rauhoittumiseen panostetaan jo paalulle tullessa ja jokaisen pätkän jälkeen lyhyt rauhoittuminen. Makkara/frolic-palkka noin joka toiselle askelelle - puolen tunnin vanhentuminen. Ja siitähän se lähti. Jo kotona hyväksi havaittu keino: "löysät pois lurjuksilta" -ruutu toimi jälleen. Ensimmäisessä treenissä rauhoittuminen oli vielä vähän hakusesssa, mutta se tuttu keskittyminen löytyi jo ruudusta, tasainen tuhina nenä maassa. Loppupalkan pois jättäminen rauhoitti olemista ihan selkeästi. Treenejä jatkettiin iltapäivällä samalla kuviolla. Ohjaaja oli hieman väsynyt ja sössi mm. jäljen tekemisessä vanan kanssa (auttamattoman lyhyt), mutta Elmo teki työnsä hyvin. Tottikset jätettiin väliin ohjaajan väsymyksen vuoksi. Ihan kaikkea ei kannata sössiä. Illalla käytiin vielä pienellä juoksu-kävelylenkillä. Elmo on vihdoinkin oppinut ravaamaan vierellä siististi ilman hyppimisiä. Kummallakin oli kivaa. Elmo oli hieman väsynyt, joka saattoi luvata sunnuntaille hyvää treeniä. Kunnon eväät ja koira nukkumaan autoon.

Sunnuntai aamuna Elmo näytti hyvin nukkuneelta, virtaa oli kuin pienessä pitäjässä - se siitä väsyttämisestä. Pellolle taas matkattiin. Tallasin ison ruudun 3x3m ja jotta saatiin vaihtelua rutiiniin, niin teinkin pitkän vanan, ilman välillä ollutta suorakaidetta. Jäljelle meno oli varsinaista härdeliä, Elmo kuumeni taas jo koulutusliiviä pukiessani. Pellolla yritettiin aluksi tottistelulla rauhoittumista, ei mitään tietoakaan rauhoittumisesta tai keskittymisestä, tekemiset nano-sekuntin mittaisia ja härdeli päälle. No tiukka peli, jos ei toimi niin pois sitten. Tehtiin pellolta poistumisia ja takaisin tuloja reippaassa tahdissa, Elmo kurkki taakseen ensimmäisellä poistumisella "mitä hittoa, se jälki jäi tuonne". Toisella kerralla ilmeet olivat "oikeesti, enkö pääse ajamaan sitä?". Kolmas kerta tuotti toivotun tuloksen: "olen ihan rauhallinen, huomaatko mamma, eikö me voitais jo mennä?" - otti hyvän kontaktin ja sai palkaksi ruudun :). Erillistä rauhoittumista ei tehty ennen paalua vaan suoraan ruutuun. Se meni hyvin ja siitä jatkettiin vanalle lyhyen tauon jälkeen. Rauhoittumistauon jälkeen Elmo otti taas aktiivisen kontaktin ja heitti paalulla rauhallisen kysyvän katseen "joko mennään, olen ihan kilttipoika" ja luvan saatuaan lähti tekemään töitä paremmin kuin koskaan. Vana oli pitkä ja jossain siinä kohdin, missä se on normaalisti loppunut Elmo kysyi katseella "vieläkö jatkan" näytin vanaa "jälki" ja "tarkasti" ja poika jatkoi töitä. Loppuun otin vielä kulman aloitusta valmistelemaan namin ilmestymisen jäljelle: namit loppuvat ja jälki jatkuu, namia olikin ilmestynyt jäljen loppupisteeseen sillä välin kun Elmo teki tarkistusta loppumisesta. Vauhtia ei tarvinnut rajoittaa, remmi oli vatsan alta löysällä mutta kuitenkin tuntumalla, mitään ohjausta Elmo ei tarvinnut lyhyen jatkoluvan lisäksi. Kertakaikkisen hienoa työskentelyä, kuten vain Elmo osaa. Hieman oli vaikeuksia ohjaajalla hillitä itseään jäljen lopussa ja sanoa rauhallisen hillitysti: "hyvä poika" sen sijaan että olisi tehnyt mieli heittää volttia. Loppupalautteen jälkeen käveltiin pellolla hetken matkaa kohti autoa ja ennen pellolta lähtemistä muutama extra rauhallinen pallottelu, ohjaaja joutui edelleenkin pakkorauhoittamaan itseään ;). Kaikki olivat tyytyväisiä: koira, ohjaaja, kouluttaja ja treenikaverit, jotka antoivat raikuvat aplodit =)

Iltapäivän tottikset jätettiin taas väliin. Antoisa ja mielenkiintoinen viikonloppu. Riippumatta siitä, että olemme suuntaamassa metsäjäljelle saatiin peltojälkiopeista palikoita käytettäväksi. Meidän onneksemme kouluttajalla (bokseri-ihminen) oli ollut  energisyydessään Elmoon verrattava koira, jonka kanssa oli erilaisia keinoja kokeillut ja nyt sitä tietämystä ja ymmärtämystä jakoi. Elmon kanssa ei varsinaisessa jälkityöskentelyssä ole "korjattavaa", kun saadaan mukaan rauhoittuminen ja sen myötä keskittyminen, niin siinähän se sitten on. Nyt vaikeutta lisää pellolla sitä mukaa kun keskittymiskyky ja kärsivällisyys kestää ja pakka pysyy kasassa, kiirehtimisellä voi sössiä koko jutun - ja ensi kesänä minulla on hyvässä alussa oleva metsäjälkikoira ... siis jos ohjaaja ei onnistu jotain sössimään kunnolla  =)