maanantai 17. toukokuuta 2010

Elmo, vihdoinkin kotona

Yli kolmen vuoden odotus on päättynyt. Elmo tuli kotiin 15.5.2010. Kaikki tapahtui nopeammin kuin luultiikaan ensimmäisen kasvattajalle lähetetyn viestin jälkeen. Kaikella on tarkoitus =)

Matka sujui hyvin unia katsellen ja mamman varpaita nuoleskellen. Yö tuntui hieman oudolta ilman tuhisevia tuttuja koiraveljiä, pientä piippaamista ja unta kuitenkin ihan mukavasti. Mamma valitti, että enemmän hereillä pitivät muut koirat. Mikä lie kummitus edelleen seikkailee lähimetsissä.

Sunnuntaina oli aika tutustua perheen muihin nelijalkaisiin.  Varmuuden maksimoinniksi päätettiin hoitaa puuha ulkosalla, isäntä oli jo virittänyt psykologiseksi esteeksi kerrotun aidan (alle 50 cm korkea puutarhan lanka-aita). Mimi, 5 v. coton-rouva käyttäytyi hyvin odotetusti. Oli tiedossa sen koirakielen taidot ja kyllähän siinä muutaman leikkiympyrä tuli kilpaa juostua. Sen jälkeen rouva-bitch ilmoitti arvolleen sopivasti: räyh-nyt mulle riittää, häivy. Viesti meni hyvin perille. Sara, 4,5v. coton-steriloitu-neiti, käyttäytyi kuten yleensäkin vieraita koiria kohdatessaan. Ei kiinnosta ja lähti varmuuden vuoksi haistelemaan muualle. Pipsa 4 v. ajokoira-neiti oli vähän kummissaan: jaa tuostako mun pitäisi olla kiinnostunu, hä? Koirat pidetään vielä erillään, kunnes Elmo on kunnolla kotiutunut ja löysä vatsa rauhoittunut.

Kissaeläimistä Ruusa teki jo lauantai-iltana tuttavuutta ja on jo sopeutunut. Vähän vielä kiertää, mutta joviaalina maatiaiskattina hyväksyy melkein mitä vaan. Tessa Tallikissa ei voi ymmärtää mikä ihmeen otus tuo on ja varmuuden vuoksi kiertää ja sähisee. Ehkä se pelkää paikkansa menettämistä. Onhan se ollut hallitseva kuningatar ja koirien yläpuolella.

Mummin muruista pienimmäistä Elmo ei noteerannut lainkaan, 1,5 v. Murua kohteli tosi varovasti. Pennulla ja Murulla oli varmaan joku ihan oma juttu, katselivat hetken toisiaan ja Elmo meni maahan ja Muru kyykistyi kikattaen. Ja tämä toistui useita kertoja. Muita Elmo kokeili hampailla saaden aikaan kiljaisuja, mutta Muru sai osakseen kikatusta aiheuttavat käsivarsien nuolemiset - ehkä vasta syödyllä jugurtilla oli osuutta asiaan =)

Toinen yö sujuikin vain parilla heräämisellä.

Reipas, rohkea ja itsevarma pentu.

Ei kommentteja: