Aika on taas vierähtänyt tosi nopsaan. Rokotuksilla käytiin ja Elmo oli oikein reipas koira.
Loppuviikkoon kun päästiin, soiteltiin uudelleen eläinlääkärille: virtsatietulehdus. Troppia saatiin ja nyt alkaa tilanne normalisoitumaan. Ei enää arista rakkoa eikä pikkulätäköitäkään ilmesty yhtenään. Siisteyskasvatuskin oli vähän vaiheessa, kun koko ajan oli hätä. Mutta tänään muisti kesken aamutouhuilun "lehti" ja meni sinne pissille. Takaovelle menee kun on kakkihätä, tai tulee eteen istumaan ja tuijottamaan.
Pieniä lenkkejä on alettu tekemään kotipihan ulkopuolelle, erityisesti ojat tuntuvat nyt olevat suosiossa. On käyty tallilla ihmettelemässä suuria hirnuvia otuksia, ensimmäiset näkemiset ja äänet piti varmuuden vuoksi kuullostella mamman jalkojen välistä - mutta seuraavalla kerralla autossa otettujen pikku tirsojen hevoset olivat jo vanha juttu, joille heilutettiin häntää. Ensimmäisellä tallireissulla tutustuttiin myös muutamaan muuhun koiraan: isoa, pientä ja vieläkin isompaa. Lyhyttä karvaa, pitkää karvaa, kiharaa karvaa, tummaa, vaaleaa, mustaa ja kirjavaa. Ohiajava polkupyöräkin nähtiin. Selvästi Elmo on nyt alkanut kuuntelemaan oudompia/poikkeavia ääniä: outo linnun sirkutus saa sen höristämään korvia tai joku erikoisempi ääni.
Viimeisin tutustumiskäynti oli tämän päiväiset ratsastuskisat. Lähtömerkki radalle oli melkoinen töräys: Elmo vain vilkaisi taakseen ja that's it. Mitä sitä nyt jotain sumutorven töräyksiä ihmettelemään. Hevoset aiheuttivat hämmästystä, eivät kurjat reagoineet vaikka kuinka heilutti häntää.... tylsiä tyyppejä. Mutta sen sijaan hevosen kikkarat ovat namia. Ihmisille saattoi valikoidusti heiluttaa häntää, ei toki kaikille. Vieraat koirat olivat ok, jos olivat hiljaa ja menivät ohi. Mitä niitä sen ihmeemmin tuijottamaan, siinähän menevät - eikä mamma antanut hieroa tuttavuutta. Pikkuräksyjä piti tuijottaa vähän pidempään, häntä heiluen toki, mutta oli ne vähän kummallisia......
Elmo osaa istua käskystä. Nappuloista luopuminen sujuu jo vieraassakin ympäristössä, myös pikkulikan tekemänä - samoin istuminen. Täällä-kutsu toimii sitä paremmin mitä vieraampi on ympäristö, kotipihalla saa välillä esittää akrobatiaa saadakseen sen mielenkiinnon herätettyä kotitakametsän seikkailuista ja nuuskuttelusta. Kivien päälle kiipeily on kivaa! Vesipullosta suoraan juominen on erityisen hauskaa - näppärä taito reissukoiralle. Remmissä kulkeminen onnistuu jos on riittävän mielenkiintoista katseltavaa - kotipihassa mielenkiintoisinta mitä remmin kanssa voi tehdä, on yrittää kietoa sitä ympärilleen.
Ratsastuskisareissu oli sen verran rankka, että nyt uni maittaa, turisee ja örisee tuolla portin takana - työhuoneeseen pääsy on kielletty =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti